Avaa päävalikko

Mäkiapila (Trifolium montanum, syn. Amoria montana) on suuressa osassa Eurooppaa tavattava hernekasvien heimoon kuuluva apilalaji.

Mäkiapila
Trifolium montanum - mägiristik.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Fabales
Heimo: Hernekasvit Fabaceae
Suku: Apilat Trifolium
Laji: montanum
Kaksiosainen nimi

Trifolium montanum
L.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Mäkiapila Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Mäkiapila Commonsissa

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

 
Mäkiapilan kukintoja ja lehtiä.

Monivuotinen mäkiapila kasvaa noin 20–50 cm korkeaksi. Kasvin varsi on pysty ja karvainen. Lehdet ovat kolmisormisia ja niiden lehdykät ovat suikeita tai suippoja, nirhalaitaisia ja alta karvaisia. Aluslehtien lehdykät ovat 3–7 cm pitkiä. Lehtien korvakkeet ovat pitkälti ruodin kanssa yhdiskasvuisia. Pallomaiset ja pitkäperäiset kukinnot sijaitsevat varsien päissä ja niitä on usein kaksi yhdessä. Kukat ovat perällisiä ja väriltään aluksi kellanvalkoisia, kukinnan jälkeen kellanruskeita. Kukan verhiö on karvainen, kellanvalkoinen teriö tyveltä yhdislehtinen ja 7–9 mm pitkä. Mäkiapila kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa. Siemenet kypsyvät verhiön sisään jäävässä palossa.[1]

Mäkiapila muistuttaa Suomessa tavattavista muista apiloista eniten yleistä alsikeapilaa (T. hybridum).[2]

LevinneisyysMuokkaa

Mäkiapilaa tavataan Pohjois-Espanjasta läpi Keski- ja Itä-Euroopan Keski-Venäjälle saakka. Etelässä lajin levinneisyysalue ulottuu Keski-Italiaan, Pohjois-Balkanille ja Kaukasukselle, pohjoisessa Baltiaan, Keski-Ruotsiin ja Etelä-Suomeen. Norjassa ja Tanskassa laji on harvinainen.[2] Suomessa mäkiapila on Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa muinaistulokas. Samoilla alueilla lajia voi myös varmimmin tavata Suomessa, joskin harvinaisena. Muualla Suomessa laji satunnainen tulokaslaji, jota on harvakseltaan tavattu Kemin korkeudelle saakka.[3] Viime vuosikymmeninä laji on suuresti harvinaistunut kaikkialla Suomessa. Se on muun muassa hävinnyt kokonaan Satakunnasta.[4]

ElinympäristöMuokkaa

Mäkiapila kasvaa kuivilla kasvupaikoilla, kuten kallioilla, pientareilla ja kedoilla.[5] Toisinaan sitä saattaa tavata tulokkaana satamissa ja rautateillä.[1]

LähteetMuokkaa

  • Kuopion katoava kasvimaailma. Toim. Renvall, Pertti & Fagerstén, Reino & Knuutinen, Jorma & Vainio, Outi. Kuopion luonnontieteellisen museon julkaisuja 6. Kuopion luonnontieteellinen museo, Kuopio 2002.
  • Maastokasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Suomeksi toimittanut Seppo Vuokko. Tammi, Värnamo 2007.
  • Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Retkeilykasvio 1998, s. 286.
  2. a b Den virtuella floran: Backklöver (ruots.) Viitattu 31.3.2011.
  3. Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Mäkiapilan (Trifolium montanum) levinneisyys Suomessa Viitattu 16.10.2017.
  4. Kuopion katoava kasvimaailma 2002, s. 194.
  5. Maastokasvio 2007, s. 116.

Aiheesta muuallaMuokkaa