Ludwig Berger (säveltäjä)
Ludwig Berger (18. huhtikuuta 1777 – 16. helmikuuta 1839) oli saksalainen säveltäjä, pianisti ja pianopedagogi.[1][2]
Berger opiskeli musiikkia Berliinissä Joseph Augustin Gürrlichin johdolla[1] ja oli tuottelias säveltäjä jo parikymppisenä. Hän muutti Dresdeniin, jossa hänen läheisin ystävänsä oli taidemaalari Philipp Otto Runge.[2] Pian Berger tapasi Muzio Clementin[2], jonka oppiin hän lähti Pietariin.[1] Hän myös itse opetti jonkin aikaa pianonsoittoa Pietarissa. Hän meni naimisiin vuonna 1808, mutta hänen vaimonsa kuoli kymmenen kuukautta myöhemmin.[2]
Bergerin oli poistuttava Pietarista Napoleonin sotaretken (1812) johdosta.[2] Hän asui jonkin aikaa Tukholmassa ja suuntasi sitten Lontooseen. Vuodesta 1815 hän työskenteli pedagogina Berliinissä.[1] Hänen oppilaidensa joukossa olivat Felix Mendelssohn ja Fanny Mendelssohn. Berger piti viimeisen julkisen esiintymisensä pianistina vuonna 1814. Hänen uransa päätti käsivarren vaikea loukkaantuminen. Vuodesta 1816 Berger tunsi Wilhelm Müllerin, joka oli hänen tapaansa säännöllinen vieras Friedrich August von Staegemannin salongissa. Berger sävelsi laulusarjan Die schöne Müllerin (1816[1]) ennen kuin Franz Schubert laati oman versionsa.[2] Hänen sävellystuotantoonsa kuuluu kaikkiaan 160 yksinlaulua ja niiden lisäksi muun muassa pianosonaatteja, etydejä pianolle, kantaatteja sekä mieskvartettilauluja. Berger omaksui vaikutteita muun muassa John Fieldiltä.[1] Useimmat Bergerin laulut ovat yksinkertaisia ja harrastelijaesityksiin suunnattuja.[2]
Berger perusti vuonna 1819 Bernhard Kleinin, Gustav Reichardtin ja Ludwig Rellstabin kanssa Jüngere Berliner Liedertafel -mieskuoron.[1]