Akaflieg Darmstadt/Akaflieg München DM-1
Akaflieg Darmstadt/Akaflieg München DM-1 oli saksalainen deltasiipinen yksipaikkainen liitokone, joka rakennettiin vuonna 1944 suunnitteluasteelle jääneen Lippisch P.13a -hävittäjän lento-ominaisuuksien testaamiseksi.[1] DM-sarja oli Darmstadtin ja Münchenin yliopistojen lentokerhojen (Akaflieg) yhteisprojekti. Konesarjaa suunniteltaessa kaikki rajat unohdettiin ja nykyisin mahdottomilta tuntuvia asioita tutkittiin tosissaan, mistä esimerkkinä DM-4-prototyypin suunniteltu 10 000 km/h huippunopeus.[1]
| Akaflieg Darmstadt/Akaflieg München DM-1 | |
|---|---|
 DM-1 Münchenin lentokentällä sodan jälkeen |
|
| Tyyppi | Koepurjelentokone |
| Alkuperämaa |
 Saksa |
| Valmistaja | Akaflieg Darmstadt & Akaflieg München |
| Suunnittelija | Alexander Lippisch |
| Valmistusmäärä | 1 |
| Muunnelmat |
Lippisch P.13a Convair XF-92 |
DM-1:n suunnittelu muokkaa
Toisen maailmansodan aikana Alexander Lippisch suunnitteli patoputkimoottorikäyttöistä Lippisch P.13a -puolustushävittäjää.[2] Koneen hidaslento-ominaisuuksien ja deltasiiven muiden aerodynaamisten piirteiden tutkimiseksi syys-lokakuussa vuonna 1944 Lippisch päätti rakennuttaa yhden kokeellisen miehitetyn- ja moottoroidun koneyksilön, vaikka ei ollut saanut valtiolta minkäänlaista rahoitusta tätä varten. Pian kuitenkin huomattiin, että tarvittavia tiloja sekä resursseja moottoroidun version rakennuttamiselle ei ollut saatavilla, ja puinen moottoroimaton liidokki olisi sen sijaan rakennettava. Pelkän liidokin rakentaminen ei kuitenkaan Lippischiä paljoakaan kiinnostanut, sillä hän uskoi jo saaneensa riittävästi tietoa P.13a:n muodollisesta rakenteesta omilla pienoismallien tuulitunnelikokeillansa, eikä tämän vuoksi lähtenyt enää tosissaan työstämään asiaa eteenpäin[3]
Saksan sotatilanne tähän saakka oli käynyt hyvin tukalaksi, ja uusi erä asevelvollisia haluttiin kutsua palvelukseen Volkssturmin riveihin erityisesti jäljellä olevasta siviilityöväestä, tarkoittaen pakollista palvelusta mahdollisesti myös Darmstadtin sekä Münchenin yliopistojen ilmailuinsinöörioppilaille. Vain osallisuus tärkeimmän prioriteetin projekteihin oli syy kieltäytyä palveluksesta, ja edellä mainituista yliopistoista oltiin oltu Lippischiin yhteydessä toiveena saada jotain työtä liittyen P.13a projektiin. Tämän johdosta Lippisch tilasi Akaflieg Darmstadtilta ja Akaflieg Münchenilta P.13a-hävittäjästä täysikokoisen moottoroimattoman version ensisijaisesti vain säästääkseen nuoret ilmailuinsinöörit sodalta.[3] Rakennustöiden aloitettua, antoivat ilmailuinsinöörioppilaat tekeillä olleelle liitokoneelle nimeksi Darmstadt D-33.[1] Akaflieg Darmstadtin työpaja pommitettiin syyskuussa 1944; työt siirtyivät sen jälkeen Akaflieg Münchenin tiloihin Prien am Chiemseehen. Prienissä darmstadtilaiset Wolfgang Heinemann ja Hans Zacher rakensivat D-33:n loppuun münchenilaisten Klaus Metznerin ja Hermann Nenningerin kanssa. Valmis kone sai nimen Akaflieg Darmstadt/Akaflieg München DM-1.[1]
DM-1 oli rakennettu teräsputkista ja vanerista. Sen ohjaamo sijaitsi kolmiomaisen deltasiiven ja peräsimen kärjessä. Koneen lentoonlähtö tapahtui toisen koneen kyydissä (piggy-back) tai hinauksessa.[1]
DM-1 jäi toukokuussa 1945 Yhdysvaltain miehittämälle alueelle, ja sitä tulivat katsomaan Charles Lindbergh ja kenraali George S. Patton. DM-1 kuljetettiin Yhdysvaltoihin marraskuussa 1945. NACA jatkoi sen testaamista tuulitunnelikokeilla Langleyn sotilaslentoasemalla Virginiassa[1]. Testausaikana DM-1:een tehtiin suuria muutoksia. Sen paksu siipiprofiili ja peräsin todettiin ongelmallisiksi niiden aiheuttaman suuren vastuksen takia, ja tästä syystä sivuperäsin purettiin ja korvattiin huomattavasti pienemmällä ja ohuemmalla peräsimellä. Ohjaamo siirrettiin samalla peräsimestä siipeen ja sen paikalle asennettiin tuulitunnelikokeita varten P-80-hävittäjän tuulilasi.[4] Näiden muutosten lisäksi siiven johtoreunaan asennettiin terävä jatke, jonka tosin huomattiin aiheuttavan pyörteitä siiven päälle.[5]
DM-1 vaikutti myöhemmin Convairin suunnittelemiin deltasiipisiin hävittäjiin, kuten XF-92-, XFY-, F2Y-, F-102- ja F-106-koneisiin. DM-1 on nykyisin varastoitu Smithsonian-instituutin ylläpitämään Mary Baker Engen Restoration Hangariin, Virginiaan.[6]
Tekniset tiedot (DM-1) muokkaa
Lähde: [1]
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 1
- Pituus: 6,32 m
- Kärkiväli: 6,00 m
- Korkeus: 3,25 m
- Siipipinta-ala: ~19 m²
- Tyhjäpaino: 375 kg
- Lentopaino: 460 kg
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: 560 km/h
- Laskunopeus: 72 km/h
- Liitoluku: 7
Lähteet muokkaa
- Ryś, Marek: German Air Projects Vol. 2 - Fighters. Redbourn, UK: Mushroom Model Publications, 2004. ISBN 83-89450-07-0. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g DM1 bis DM4 Akaflieg München. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 2.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Ryś 2004, s. 42–44.
- ↑ a b Dan Sharp: Luftwaffe: Secret Jets of the Third Reich, s. 119. Mortons Media Group Ltd., 2015.
- ↑ Research Memorandum L7F16 5.7.1947. NACA. Arkistoitu 3.5.2017. Viitattu 2.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Investigation of the DM-1 Glider 1.8.1946. NACA Langley. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 2.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Lippisch DM-1 airandspace.si.edu. National Air and Space Museum. Arkistoitu 23.2.2014. Viitattu 20.10.2014.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Akaflieg Darmstadt/Akaflieg München DM-1 Wikimedia Commonsissa
