Lion Feuchtwanger

Lion Feuchtwanger (myös pseudonyymillä J.L. Wetcheek, 7. heinäkuuta 1884 München, Saksa21. joulukuuta 1958 Pacific Palisades, Yhdysvallat) oli saksanjuutalainen kirjailija ja näytelmäkirjailija.

Lion Feuchtwanger noin vuonna 1900

Feuchtwanger syntyi ja kasvoi Münchenissä, jonka yliopistossa hän myös opiskeli kirjallisuutta ja filosofiaa Berliinin yliopiston ohella. Hän palveli Saksan armeijassa ensimmäisen maailmansodan rintamilla. Sota sai Feuchtwangerin siirtymään hiukan vasemmalle kirjoituksissaan. Sodan jälkeen Feuchtwanger teki yhteistyötä Bertolt Brechtin kanssa.

Hänen ensimmäinen kuuluisa kirjansa oli historiallinen romaani Jud Süß, joka kertoi keinottelijasta Joseph Süß Oppenheimerista, joka ajoi Württembergin valtion korruptioon vallan- ja omaisuudenhimossaan. Hän julkaisi myös teoksen Erfolg, joka oli fiktiivinen kuvaus kansallissosialistien noususta ja tuhosta. Natsit alkoivat vainota juutalaista Feuchtwangeria. Vuonna 1933 Adolf Hitlerin noustua valtaan Feuchtwangerin kotiin tehtiin ratsia, jossa tuhottiin ja varastettiin hänen omaisuuttaan. Kirjailija oli itse tuolloin matkalla Ranskassa, jonne päätti jäädä maanpakoon. Feuchtwangerin teoksia poltettiin natsien kirjarovioissa. Vuonna 1940 natsi-Saksan propagandaministeri Joseph Goebbels antoi filmata Feuchtwangerin kuuluisimman teoksen, Jud Süssin. Tarinaa maustettiin antisemitismillä, jota ei löydy alkuperäisteoksesta.

Vierailu NeuvostoliittoonMuokkaa

Feuchtwanger kutsuttiin Neuvostoliittoon hieman ennen Stalinin vainojen puhkeamista. Hän tapasi Stalinin henkilökohtaisesti. Vierailustaan Feuchtwanger kirjoitti kirjan, jossa esitti Neuvostoliiton myönteisessä valossa.[1] Feuchtwanger ylisti Stalinin puhdistuksia ja puolusti Stalinia.[2] Hän kirjoitti: "Kun osallistuin Moskovan toiseen oikeudenkäyntiin, näin Pjatakovin, Radekin ja hänen ystävänsä, ja kuulin, mitä he sanoivat ja miten, minun oli pakko uskoa aistieni todistusta, ja epäilyni sulivat pois yhtä luonnollisesti kuin suola liukenee veteen. Jos tämä oli valhetta tai järjestettyä, silloin en tiedä, mitä totuus on."[3]

Myöhemmät vaiheetMuokkaa

Kun Saksa miehitti Ranskan kesällä 1940, Feuchtwanger pidätettiin ja lähetettiin internointileirille. Hän pääsi pakenemaan muun muassa yhdysvaltalaisen Varian Fryn avulla. Feuchtwanger asettui Yhdysvaltoihin ja osti talon Pacific Palisadesista vaimonsa Martan kanssa.

Feuchtwanger jatkoi kirjoittamista kuolemaansa 1958 saakka. Historialliset romaanit olivat hänen erikoisalaansa. DDR:ssä jaettiin vuosittain historiallisten romaanien Lion Feuchtwanger -palkintoa vuodesta 1971 lähtien. Palkintoa ei ole jaettu vuoden 2009 jälkeen.[4]

LähteetMuokkaa

  1. Hlevnjuk, Oleg V.: Stalin. Diktaattorin uusi elämäkerta, s. 218. Otava, 219.
  2. Lion Feuchtwanger. Käännös: Irene Josephy: Moscow 1937 revolutionarydemocracy.org. (englanniksi)
  3. Feuchtwanger: Moscow 1937. "But when I attended the second trial in Moscow, when I saw Pyatakov, Radek, and his friends, and heard what they said and how they said it, I was forced to accept the evidence of my senses, and my doubts melted away as naturally as salt dissolves in water. If that was lying or prearranged, then I don't know what truth is."
  4. Lion-Feuchtwanger-Preis Akademie für Künste.