Liinamaan hallitus

Suomen 57. hallitus

Liinamaan hallitus oli Suomen tasavallan 57. hallitus. Kyseessä on virkamieshallitus, joka aloitti Sorsan I hallituksen eron jälkeen, ja jatkoi vaalien yli koska poliittiset puolueet eivät saaneet muodostettua uutta hallitusta vuoden 1975 eduskuntavaalien jälkeen. Sen ensisijaisin tehtävä oli hoitaa hallintorutiinit ja laatia vuoden 1976 budjetti. Hallitus toimi 171 vuorokautta 13. kesäkuuta 1975 – 30. marraskuuta 1975. Liinamaan hallitus on Suomen toistaiseksi viimeinen epäpoliittinen virkamieshallitus.

Hallituksen muodostaminen muokkaa

Lähes kolme vuotta istunut Kalevi Sorsan hallitus alkoi kevään 1975 aikana kaatua sisäisiin erimielisyyksiinsä. Näihin aikoihin vallankäyttönsä huipulla ollut presidentti Urho Kekkonen ilmaisi huhtikuussa 1975 julkisesti tyytymättömyytensä hallitukseen ja sen keskeisiin ministereihin.[1] Sorsa esitti hallituksensa eronpyynnön 29. toukokuuta 1975 ja pyysi samalla presidenttiä hajottamaan eduskunnan. Viimeisinä viikkoinaan Sorsan hallitus oli ollut tulehtuneiden henkilösuhteiden vuoksi käytännössä toimintakyvytön. Sisäpoliittisen umpikujan laukaisemiseksi Kekkonen määräsi pidettäviksi uudet eduskuntavaalit ja nimitti työministeriön kansliapäällikön ja entisen valtakunnansovittelijan Keijo Liinamaan muodostaman virkamieshallituksen.[2] Oikeusministeriksi tuli oikeustieteen tohtori, Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Inkeri Anttila, joka oli Suomen ensimmäinen nainen tässä tehtävässä.[3]

Liinamaan hallituksen toimikaudelle osui pitkään valmisteltu Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (ETYK) päätösvaihe Helsingin Finlandia-talossa heinä- ja elokuun vaihteessa 1975. Pääministeri Keijo Liinamaa, ulkoministeri Olavi J. Mattila, SDP:n, Kokoomuksen ja SKDL:n puheenjohtajat Kalevi Sorsa, Harri Holkeri ja Aarne Saarinen sekä entinen ulkoministeri Ahti Karjalainen toimivat konferenssissa Suomen valtuuskunnan jäseninä.[4] Jo toukokuussa 1975 presidentti Urho Kekkonen vakuutti, että Suomen sisäpoliittisen tilanteen kehitys ei tulisi millään tavoin olemaan esteenä ETYKin päätösvaiheen pitämiselle kaavailtuna ajankohtana ja siteerasi vanhaa suomalaista sananpartta: "Talo elää tavallaan, vieraat käyvät ajallaan."[5]

Kokoonpano muokkaa

[6]

Salkku Ministeri Aloitti tehtävässä Lopetti tehtävässä
PääministeriKeijo Liinamaa13.6.197530.11.1975
Ulkoasiainministeri, pääministerin sijainenOlavi J. Mattila13.6.197530.11.1975
Ministeri ulkoasiainministeriössäArvo Rytkönen23.6.197530.11.1975
OikeusministeriInkeri Anttila13.6.197530.11.1975
SisäasiainministeriHeikki Koski13.6.197530.11.1975
Ministeri sisäasiainministeriössäAarno Strömmer13.6.197530.11.1975
PuolustusministeriErkki Huurtamo13.6.197530.11.1975
ValtiovarainministeriHeikki Tuominen13.6.197530.11.1975
Ministeri valtiovarainministeriössäTeuvo Varjas13.6.197530.11.1975
OpetusministeriLauri Posti13.6.197530.11.1975
Maa- ja metsätalousministeriVeikko Ihamuotila13.6.197530.11.1975
LiikenneministeriEsa Timonen13.6.197530.11.1975
Kauppa- ja teollisuusministeriArvo Rytkönen13.6.197530.11.1975
Ministeri kauppa- ja teollisuusministeriössäJorma Uitto13.6.197530.11.1975
Sosiaali- ja terveysministeriAlli Lahtinen13.6.197530.11.1975
Ministeri sosiaali- ja terveysministeriössäGrels Teir13.6.197530.11.1975
TyövoimaministeriIlmo Paananen13.6.197530.11.1975
Ministeri valtioneuvoston kansliassaPekka Ahtiala13.6.197530.11.1975

Lähteet muokkaa

  1. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1976, s. 43. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02085-4.
  2. Antti Blåfield ja Pekka Vuoristo: Kalevi Sorsan suuri rooli, s. 83. Helsinki: Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2801-5.
  3. Kai Korte: Ministerit tulivat ja menivät, s. 246–247. Jyväskylä: Gummerus, 1992. ISBN 951-20-4046-8.
  4. Mitä-Missä-Milloin 1976, s. 65.
  5. Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, s. 264. Helsinki: Otava, 1987.
  6. Hallitukset ja ministerit Valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 10.6.2019.
  Edeltäjä:
Sorsan I hallitus
Suomen valtioneuvosto
13. kesäkuuta 1975
30. marraskuuta 1975
Seuraaja:
Miettusen II hallitus