Liège–Bastogne–Liège
Liège–Bastogne–Liège on maantiepyöräilyn klassikkokilpailu. Kilpailu on vanhin pyöräilyn viidestä ”monumentista” ja sitä kutsutaan myös lempinimellä ”La Doyenne” eli ”vanhin nainen”. Kilpailu järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1892, jolloin se oli tarkoitettu pelkästään amatööreille. Ensimmäinen ammattilaisille suunnattu kilpailu järjestettiin vuonna 1894 ja sen voitti Leon Houa, joka oli voittanut kilpailun amatöörinä vuonna 1892. Kilpailu järjestetään Ardenneilla Belgiassa ja sen reitti kulkee Liègen kaupungista Bastogneen ja takaisin. Kilpailu kuului aiemmin maantiepyöräilyn maailmancupiin, vuosina 2005–2007 UCI ProTouriin ja nykyisin UCI World Touriin. Vuodesta 2017 on ajettu myös naisten kilpailu, joka kuuluu UCI Women's World Touriin[1].
| Liège–Bastogne–Liège | |
|---|---|
 Kilpailun logo |
|
| Tiedot | |
| Ajankohta | huhtikuun loppu |
| Alue | Wallonia, Belgia |
| Paikalliset nimet | Liège–Bastogne–Liège (ranskaksi) |
| Laji | maantie |
| Tyyppi | yksipäiväinen klassikkokilpailu |
| Järjestäjä | ASO |
| Historia | |
| Ensimmäinen | 1892 |
| Kilpailuja yht. | 110 (2024) |
| Ensimmäinen voittaja |
 Léon Houa |
| Eniten voittoja |
Eddy Merckx (5) |
| Viimeisin voittaja |
 Tadej Pogačar (2) |
Historia
muokkaa
Liège–Bastogne–Liège muodostaa toisen belgialaisen klassikon La Flèche Wallonnen kanssa Belgian Ardennien klassikkosarjan. Aikanaan kilpailut ajettiin peräkkäisinä päivinä. Tuolloin tapahtumaa kutsuttiin Ardennien viikonlopuksi ”Le Weekend Ardennais”. Vain seitsemän ajajaa on pystynyt voittamaan molemmat kilpailut samana vuonna: sveitsiläinen Ferdi Kübler (1951 ja 1952), belgialaiset Stan Ockers (1955) ja Eddy Merckx (1972), italialaiset Moreno Argentin (1991) ja Davide Rebellin (2004), espanjalainen Alejandro Valverde (2006),(2015),(2017) ja belgialainen Philippe Gilbert 2011.
Reitti
muokkaa
Kilpailun reitti on menomatkalla Liègestä Bastogneen kohtalaisen suora, matkaa kertyy 95 km. Paluumatka sen sijaan mutkittelee enemmän ja sille matkaa kertyy 163 km. Kilpailun nousut ovat reitin jälkimmäisellä puoliskolla. Vuoden 2009 kilpailussa olivat käytössä seuraavat nousut:
| Ajettu km | Nousu | Pituus | Jyrkkyys |
|---|---|---|---|
| 57,5 km | Côte de Ny | 1,8 km | 5,7 % |
| 82,0 km | Côte de la Roche-en-Ardenne | 2,8 km | 4,9 % |
| 128,0 km | Côte de Saint-Roch | 0,8 km | 12,0 % |
| 172,0 km | Côte de Wanne | 2,7 km | 7,0 % |
| 178,5 km | Côte de Stockeu | 1,1 km | 10,5 % |
| 184,0 km | Côte de la Haute-Levée | 3,4 km | 6,0 % |
| 196,5 km | Côte du Rosier | 4,0 km | 5,9 % |
| 209,0 km | Côte de la Vecquée | 3,1 km | 5,9 % |
| 226,5 km | Côte de la Redoute | 2,1 km | 8,4 % |
| 241,5 km | Côte de la Roche aux Faucons | 1,5 km | 9,9 % |
| 255,5 km | Côte de Saint-Nicolas | 1,0 km | 11,1 % |
Miesten voittajat
muokkaa- 1892
Léon Houa - 1893 Léon Houa (2.)
- 1894 Léon Houa (3.)
- 1908
Andre Trousselier - 1909 Victor Fastre
- 1911 Joseph Van Daele
- 1912 Omer Verschoore
- 1913 Maurits Moritz
- 1919 Léon Devos
- 1920 Léon Scieur
- 1921 Louis Mottiat
- 1922 Louis Mottiat (2.)
- 1923 René Vermandel
- 1924 René Vermandel (2.)
- 1925 George Ronsse
- 1926 Dieudonne Smets
- 1927 Maurice Raes
- 1928 Ernest Mottard
- 1929 Alfons Schepers
- 1930
Hermann Buse - 1931 Alfons Schepers (2.)
- 1932 Marcel Houyoux
- 1933 François Gardier
- 1934 Theo Herckenrath
- 1935 Alfons Schepers (3.)
- 1936 Albert Beckaert
- 1937 Eloi Meulenberg
- 1938 Alphons Deloor
- 1939 Albert Ritserveldt
- 1943 Richard Depoorter
- 1945 Jean Engels
- 1946 Prosper Depredomme
- 1947 Richard Depoorter (2.)
- 1948 Maurice Mollin
- 1949 Camille Danguillaume
- 1950 Prosper Depredomme (2.)
- 1951
Ferdi Kübler - 1952 Ferdi Kübler (2.)
- 1953 Alois De Hertog
- 1954
Marcel Ernzer - 1955 Stan Ockers
- 1956 Fred De Bruyne
- 1957 Frans Schoubben ja
Germain Derijcke - 1958 Fred De Bruyne (2.)
- 1959 Fred De Bruyne (3.)
- 1960
Ab Geldermans - 1961 Rik Van Looy
- 1962 Jef Planckaert
- 1963 Frans Melckenbeeck
- 1964 Willy Bocklandt
- 1965
Carmino Preziosi - 1966 Jacques Anquetil
- 1967 Walter Godefroot
- 1968 Walter Van Sweefelt
- 1969 Eddy Merckx
- 1970 Roger De Vlaeminck
- 1971 Eddy Merckx (2.)
- 1972 Eddy Merckx (3.)
- 1973 Eddy Merckx (4.)
- 1974 Georges Pintens
- 1975 Eddy Merckx (5.)
- 1976 Joseph Bruyère
- 1977 Bernard Hinault
- 1978 Joseph Bruyère (2.)
- 1979
Dietrich Thurau - 1980 Bernard Hinault (2.)
- 1981 Joseph Fuchs
- 1982 Silvano Contini
- 1983 Steven Rooks
- 1984
Seán Kelly - 1985 Moreno Argentin
- 1986 Moreno Argentin (2.)
- 1987 Moreno Argentin (3.)
- 1988 Adri van der Poel
- 1989 Seán Kelly (2.)
- 1990 Eric Van Lancker
- 1991 Moreno Argentin (4.)
- 1992 Dirk De Wolf
- 1993
Rolf Sørensen - 1994
Jevgeni Berzin - 1995 Mauro Gianetti
- 1996 Pascal Richard
- 1997 Michele Bartoli
- 1998 Michele Bartoli (2.)
- 1999 Frank Vandenbroucke
- 2000 Paolo Bettini
- 2001 Oscar Camenzind
- 2002 Paolo Bettini (2.)
- 2003
Tyler Hamilton - 2004 Davide Rebellin
- 2005
Aleksandr Vinokurov - 2006
Alejandro Valverde - 2007 Danilo Di Luca
- 2008 Alejandro Valverde (2.)
- 2009 Andy Schleck
- 2010 Aleksandr Vinokurov (2.)
- 2011 Philippe Gilbert
- 2012 Maksim Iglinski
- 2013 Daniel Martin
- 2014
Simon Gerrans - 2015 Alejandro Valverde (3.)
- 2016 Wout Poels
- 2017 Alejandro Valverde (4.)
- 2018 Bob Jungels
- 2019 Jakob Fuglsang
- 2020
Primož Roglič - 2021 Tadej Pogačar
- 2022 Remco Evenepoel
- 2023 Remco Evenepoel
- 2024 Tadej Pogačar (2.)
Naisten voittajat
muokkaa- 2017 Anna van der Breggen
- 2018 Anna van der Breggen
- 2019 Annemiek van Vleuten
- 2020
Lizzie Deignan - 2021 Demi Vollering
- 2022 Annemiek van Vleuten
- 2023 Demi Vollering
- 2024 Grace Brown
Lähteet
muokkaa- Tulokset Memoire du Cyclisme -tietokannassa (ranskaksi)
- Tulokset Pro Cycling Stats -sivustolla (englanniksi)
- Kilpailun nousut www.letour.fr (ranskaksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ Race editions palmares procyclingstats.com. Viitattu 1.5.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Kilpailun viralliset sivut (englanniksi)
