Lennart Hannelius
Lennart Wilhelm Hannelius (8. marraskuuta 1893 Hanko – 4. toukokuuta 1950 Tukholma, Ruotsi) oli suomalainen jääkärieversti ja olympiaurheilija. Hänen vanhempansa olivat agronomi Georg Vilhelm Hannelius ja Alma Augusta Bergroth. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1929 Ella Helinin kanssa.[1][2]
Opinnot muokkaa
Hannelius kirjoitti ylioppilaaksi Hangon ruotsalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1914 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Hän suoritti Komentajakurssin Suojeluskuntain päällystökoulussa vuosina 1927–1928.[1][2]
Jääkäriaika muokkaa
Hannelius liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 2. konekiväärikomppaniaan 14. lokakuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.
Suomen sisällissota muokkaa
Hannelius astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 luutnantiksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 8. jääkäripataljoonan 4. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 8. huhtikuuta 1918 alkaen komppanioineen 6. Jääkärirykmentin 18. jääkäripataljoonan 1. komppaniaksi. Hän johdatti komppaniansa sisällissodassa taisteluihin Ilveksessä ja Hotakassa, missä haavoittui 23. huhtikuuta 1918.
Sisällissodan jälkeinen aika muokkaa
Sisällissodan jälkeen Hannelius määrättiin 1. heinäkuuta 1918 alkaen Helsingin jalkaväkirykmenttiin, minkä nimi vaihdettiin ensin Itämeren jalkaväkirykmentti n:o l:ksi ja myöhemmin Porin rykmentiksi. Hän toimi Ahvenanmaalle sijoitetun sotaväen päällikkönä 1. lokakuuta 1918 – 1. huhtikuuta 1919 välisen ajan. Sekä toimi Porin rykmentin 4. komppanian päällikkönä sekä kolme kuukautta 2. pataljoonan komentajana. Hänet siirrettiin 1. elokuuta 1919 Suomen valkoiseen kaartiin, missä hänet sijoitettiin ensin komppanianpäälliköksi ja myöhemmin 1. pataljoonan komentajaksi, josta hänet siirrettiin 6. joulukuuta 1923 Sotaväen esikuntaan. Suojeluskuntain yliesikunnan käytettäväksi 2 vuoden ajaksi hänet komennettiin 15. elokuuta 1923 ja sijoitettiin Helsingin suojeluskuntapiirin 1. sotilasohjaajaksi. Sotilasohjaajan paikalta hänet siirrettiin 1. syyskuuta 1924 suojeluskuntajärjestöön ja komennettiin 16. lokakuuta 1925 järjestämään perusteilla olevaa Turunmaan suojeluskuntapiiriä ja hoitamaan sen piiripäällikön tehtäviä. Edellä mainitun suojeluskuntapiirin päälliköksi hänet nimitettiin 1. huhtikuuta 1926. Hän toimi piiripäällikön viran ohella myös Turun suojeluskunnan päällikkönä vuosina 1925–1928.[1][2]
Talvi- ja Jatkosota muokkaa
Talvisotaan Hannelius osallistui Ahvenanmaan puolustusjoukkojen komentajana ja jatkosodan puhjettua hänet komennettiin komentajaksi Jalkaväkirykmentti 14:ään. Sodissa hän osallistui taisteluihin Ahvenanmaalla, Petsamossa ja Kiestingissä. Vuonna 1942 hänet siirrettiin takaisin Turunmaan suojeluskuntapiirin päälliköksi ja sodan päätyttyä hän siirtyi Tukholmaan. Hänet on haudattu Hankoon.[2]
Luottamustoimet muokkaa
Hannelius toimi adjutanttina kansainvälisessä tarkastuskomissiossa, joka valvoi Ahvenanmaan-linnoitusten hajottamista vuonna 1919 ja toimi Ahvenanmaan läänintoimiston sotilasjäsenenä vuonna 1919. Uudenmaan läänintoimiston sotilasjäsenenä hän toimi vuosina 1920–1923 ja 1. Divisioonan kunniatuomioistuimen varajäsenenä vuosina 1921–1922 sekä Suomen valkoisen kaartin kunnianeuvoston puheenjohtajana vuonna 1923. Eri aselajien ampumakurssiohjelmia laatineiden komiteain jäsenenä hän toimi vuosina 1921–1922 ja oli jalkaväen tarkastajan käytettävänä laatimassa ehdotusta armeijan uudeksi ampumaohjesäännöksi ja pikakivääri kokeilukomitean jäsenenä vuonna 1925. Yleisesikunnan ampumakurssi- ja ampumakilpailuohjesääntökomitean sihteerinä hän toimi vuosina 1926–1927 ja Suojeluskuntain yliesikunnan ampumakilpailusääntökomitean puheenjohtajana vuosina 1926 ja 1929. Hän oli perustamassa Upseerien ampumayhdistystä vuonna 1920 ja toimi sen johtokunnan jäsenenä vuonna 1922 ja sihteerinä vuosina 1924–1925 sekä varapuheenjohtajana vuonna 1927. Helsingin ampujapiirin johtokunnan sihteerinä hän toimi vuosina 1924–1925 ja Pohjoismaiden pääkaupunkien ampumakilpailujen pääsihteerinä vuonna 1925 sekä pohjoismais-halttilaisten upseerien ampumakilpailujen järjestäjä ja ylijohtajana vuonna 1930. Suomen ampujainliiton hallituksen ja Varsinais-Suomen ilmapuolustusyhdistyksen johtokunnan jäsenenähän toimi vuonna 1926. Hannelius toimi Kansainvälisen ampumaunionin varapresidenttinä ja sen pienoiskiväärijaoston puheenjohtajana vuonna 1933 ja Suomen edustajana maailmanmestaruuskilpailuissa ja kansainvälisen ampujainliiton kongressissa Roomassa vuonna 1935.[1][2]
Urheilusuoritukset muokkaa
Hannelius edusti Suomea Pariisin olympialaisissa vuonna 1924 ja voitti pronssia kaksintaisteluammunnassa (nyk. olympiapistooli).[3] Lisäksi hän edusti Suomea maailmanmestaruuskilpailuissa Reimsissä vuonna 1924, Tukholmassa 1929, Lembergissä 1931 sekä Granadassa 1933. Suomen edustajana Pohjoismaiden ampumakilpailuissa Kööpenhaminassa hän oli vuonna 1926. Hannelius oli myös suojeluskuntajärjestön edustajana Tukholman ampujainliiton kenttäampumakilpailuissa vuonna 1925 ja Kongens Livjaegerkorpsin kilpailuissa vuonna 1927. Hän toimi MM-kisojan ylipalkintotuomarina Luzernessa vuonna 1939 ja Tukholmassa vuonna 1947.[1][2]
Kunnianosoitukset urheilun saralta muokkaa
Hannelius sai Suomen ampujainliiton mestariluokan ampujamerkit sotilaskivääri- ja sotilaspistooliammunnassa ja Stockholms skytteförbundin sekä Oslo skyttersamlagin ja Kebenhävns Skytteforeningin kultaiset ansiomitalit sekä Saksan Olympia-kunniamerkin. Tanskan Kongens Livjaegerkorpsin overjaeger honoris causan hän sai vuonna 1927. Hänet nimitettiin Puolan ampujainliiton kunniajäseneksi vuonna 1936.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
                |
|
Lähteet muokkaa
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.