Leif Panduro (18. huhtikuuta 1923 Kööpenhamina, Tanska16. tammikuuta 1977 Asserbo, Sjælland, Tanska[1][2]) oli tanskalainen kirjailija. Hänen kirjojensa keskeinen aihe on ihmisen elämäntarkoituksen etsimisen epäonnistuminen. Hän kuvaa sitä absurdien käänteiden kautta. Romaanien lisäksi hän kirjoitti elokuvakäsikirjoituksia sekä kuunnelmia ja näytelmiä radiolle ja televisiolle.lähde?

Vaikean lapsuuden elänyttä Panduroa pidetään usein satiirisena ja yhteiskuntakriittisenä kirjailijana, mutta hänen suosionsa perustuu kuitenkin lähinnä tuotannon läpäisevään huumoriin.lähde?

Palkinnot ja tunnustukset muokkaa

Teokset muokkaa

  • Høfeber (1975)
  • Den store bandit alkup. puuleikkaukset Seppo Mattinen, 1973
  • Daniels anden verden, 1970
  • Den gale mand, 1965
  • Øgledage, 1961
  • Rend mig i traditionerne, 1958
Suomennettu novelli
  • Kaikista paras maailma! Suom. Toini Havu, teoksessa: 27 pohjoismaista kertojaa, toim. Lars Hamberg, Tammi 1964

Lähteet muokkaa

  1. a b Panduro, Leif Kirjasampo, viitattu 25.7.2021
  2. Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Panduro, Leif”, Otavan kirjallisuustieto, s. 565. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.