Lauri Armas Sarkia, aiemmin Saxell (15. syyskuuta 1905 Helsinki11. toukokuuta 1995) oli suomalainen sotilas, yrittäjä ja järjestö- ja yritysjohtaja, joka sai kauppaneuvoksen arvonimen.[1]

Sarkian vanhemmat olivat varastonhoitaja Karl Viktor Saxell ja Adèle Elisabet Nylund ja ensimmäinen puoliso vuodesta 1937 näyttelijä Senja Lehti ja toinen puoliso Kaarina Margareta Närvä. Sarkia kävi seitsemän luokkaa Helsingin suomalaista lyseota 1916–1924 ja Kadettikoulun 1925–1927. Hän suoritti sotilashallinnollisen esiupseerikurssin loppututkinnon 1935, valtiovarainministeriön virastovaltuutetun rationalisointikurssin 1945–1946 ja kisällintutkinnon 1947.[1][2]

Sarkia oli vänrikkinä Suomen valkoisen kaartin aliupseerikoulun opetusupseeri 1927 ja kaartin adjutantti 1928–1930 ja esikuntatoimistoupseeri 1931–1935. Luutnantiksi hän yleni 1929 ja kapteeniksi 1936. Sarkia oli Turun eteläisen sotilaspiirin huoltopäällikkö 1936–1937, 4. Divisioonan esikunnan toimisto 4:ssä 1939, Ryhmä Hanellin huoltopäällikkö 1940, 11. Divisioonan apulaishuoltopäällikkö 1941, päämajan linnoitusosaston huoltojaoston päällikkö 1942–1944, Helsingin sotilaspiirin huoltopäällikkö 1938–1945 ja Jalkaväkirykmentti 5:n huoltopäällikkö 1945–1946. Majuriksi Sarkia ylennettiin 1941.[1][2]

Sarkia oli Hotelli Helsinki Oy:n osakas, toimitusjohtaja ja johtokunnan varapuheenjohtaja 1946–1971. Tilanomistaja Pälkäneellä Sarkia oli vuodesta 1956.[1][2]

Sarkialla oli useita luottamustehtäviä, kuten Suomen Hotelliyhdistyksen puheenjohtajuus 1947–1983 ja Suomen hotelli- ja ravintolaliiton hallituksen jäsenyys vuodesta 1947 ja puheenjohtajuus vuodesta 1966. Sarkia oli myös muun muassa Hotelli- ja ravintolatyönantajain liiton perustajajäsen ja liiton varapuheenjohtaja vuodesta 1960 ja Pohjoismaisen hotelli- ja ravintolaliiton presidentti 1965–1966 ja 1970–1971. Kauppaneuvoksen arvonimen hän sai 1967.[1][2]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e Lauri Sarkia Biografiasampo. Viitattu 18.10.2022.
  2. a b c d Toimitusjohtaja Lauri Sarkia 50-vuotias. Helsingin Sanomat, 15.9.1955, s. 8.