Laukaanjoki
Laukaanjoki eli Luga[1][2] (myös Laukaa, vatjaksi Laugaz, Laukaa jõtši,[3] ven. Лу́га, Luga) on joki Novgorodin ja Leningradin alueilla Venäjällä. Sen pituus on 353 kilometriä ja valuma-alueen laajuus 13 200 neliökilometriä. Keskimääräinen virtaus 60 kilometrin päässä joen suusta on 93 kuutiometriä sekunnissa.[4] Keskijuoksulla leveys on 50–100 metriä ja joen suussa jopa 500 metriä[5].
| Laukaanjoki/Luga Луга |
|
|---|---|
 Laukaanjoen valuma-alue |
|
| Alkulähde | Tjosovon suoalue |
| Laskupaikka | Suomenlahti (Laukaansuu) |
| Maat | Venäjä |
| Pituus | 353 km |
| Alkulähteen korkeus | 53 m |
| Virtaama | 93 m³/s |
| Valuma-alue | 13 200 km² |
Joki saa alkunsa Tjosovon suoalueelta ja laskee Suomenlahden Laukaanlahteen. Korkean veden aikaan se laskee Rosonajoen kautta myös Narvanjoen suuhun. Joessa on jääpeite joulukuun alkupuolelta huhtikuun alkuun.[4] Tärkeimmät sivujoet ovat Ortesjoki, Jaštšera, Lemusajoki, Saba ja Ruutainjoki[5].
Laukaanjoki on osittain purjehduskelpoinen yhteensä 173 kilometrin pituudelta[4]. Pisin liikennöitävä osuus sijaitsee Tolmatšovon taajaman ja Lugan piirin Hilokin kylän välillä[5]. Joen varrella sijaitsevat Lugan ja Jaaman kaupungit,[4] Laukaansuun taajama sekä muun muassa Suuren-Lutskan, Haavikon, Kukkosin, Narvusin ja Joenperän kylät. Jaamassa on vesivoimalaitos[5]. Laukaansuun taajamasta on suunniteltu kehitettävän vuoteen 2017 mennessä 24,5 tuhannelle ja 2025 mennessä jopa 34,5 tuhannelle asukkaalle mitoitettu, paljolti Ust-Lugan satamaa palveleva kaupunki.[6]
Joen nimi on itämerensuomalaista perua[5]. Sen alajuoksulla on ollut inkerinsuomalaista, inkerois- ja vatjalaisasutusta[7]. Jaaman ympäristössä oli 1700-luvulla perustettuja saksalaisia siirtokuntia[8].
Keskiajalla Laukaanjoki oli Novgorodin Itämereen yhdistänyt tärkeä liikenneväylä[5]. 1600-luvulla sen keskijuoksu toimi Ruotsille kuuluneen Inkerinmaan rajana[9]. Heinä-elokuussa 1941 joella oli tärkeä puolustuslinja, joka hidasti saksalaisten etenemistä kohti Leningradia[5].
Jaaman lähellä sijaitsevan Fosforit-lannoitetehtaan jätealueelta Laukaanjokeen valunut fosfori oli alkuvuoteen 2012 asti yksi Suomenlahden pahimpia saastuttajia[10]. Asian noustua julkisuuteen lannoitetehdas esti kaivosjätevuorista valuneet fosforipäästöt padoilla ja valumavesien osittaisella puhdistuksella. Toukokuussa 2018 mitatut forforipitoisuudet olivat Laukaanjoen tyyppiselle vesistölle tavanomaisia.[11]
Lähteet muokkaa
- ↑ http://kaino.kotus.fi/eksonyymit/index.php?a=listaus&hakunimi=Laukaanjoki
- ↑ Luga eli Laukaanjoki kielitoimistonohjepankki.fi. Arkistoitu 17.11.2019. Viitattu 17.11.2019.
- ↑ Eesti Keele Instituudi kohanimeandmebaas eki.ee. Viitattu 21.1.2012.
- ↑ a b c d Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 15, s. 44. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1974.
- ↑ a b c d e f g Kultura Leningradskoi oblasti: Luga enclo.lenobl.ru. Viitattu 21.1.2012. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Urban development ust-luga.ru. Arkistoitu 19.2.2014. Viitattu 27.9.2012. (englanniksi)
- ↑ P. v. Koeppen: Ethnographische Karte des St. Petersburgischen Gouvernements. Moskva: Akademie der Wissenschaften zu St. Petersburg, 1849.
- ↑ Entsiklopeditšeski slovar Brokgauza i Jefrona (CD-rom): Jamburg (gorod). Moskva: Adept, 2002 (alkuperäisjulkaisu 1890–1907).
- ↑ Uusi tietosanakirja, 12. osa, s. 231. Helsinki: Tietosanakirja oy, 1963.
- ↑ Venäläiseltä lannoitetehtaalta jättipäästöt Suomenlahteen Helsingin Sanomat. 21.1.2012. Arkistoitu 19.1.2012. Viitattu 20.1.2012.
- ↑ Kipsivuoren fosforivuoto Itämereen tyrehtyi. Helsingin Sanomat, 5.6.2018, s. A6–A7.
Aiheesta muualla muokkaa
- Laukaanjoki Venäjän vesistörekisterissä (venäjäksi)
- Hydrologisia tilastoja 1925-1985: Luga at Voronino (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) (unesco.org)
- Hydrologisia tilastoja 1934-1985: Luga at Luga (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) (unesco.org)