Itämerensuomalaiset kansat

Joukko Pohjoismaissa, Baltiassa ja Luoteis-Venäjällä
(Ohjattu sivulta Itämerensuomalaiset)

Itämerensuomalaiset kansat ovat suomalais-ugrilaisia kansoja, jotka puhuvat kantasuomen kielestä polveutuneita itämerensuomalaisia kieliä. Kantasuomea puhuttiin ajanlaskun alun molemmin puolin. Itämerensuomalaiset kansat asuvat nimensä mukaisesti lähellä Itämerta pääasiassa nykyisten Karjalan, Suomen, Viron, Inkerin, Pohjois-Norjan ja -Ruotsin sekä Luoteis-Venäjän alueella. Itämerensuomalaiset kansat ovat toistensa lähisukukansoja.

Itämerensuomalaiset kansat
Eppu Nuotio IMG 0670 C.JPGLydia Koidula A-37-3152.jpgVirtanen.jpgAnton Hansen Tammsaare, 000290.jpgPaavo Nurmi (Antwerp 1920).jpgDmitri Tsvetkov.JPGLennart Meri 1998.jpgLarin Paraske.jpgIRL Ene Ergma.jpgMinnaCanth.jpgUldriķis Kāpbergs.jpgMartti Ahtisaari.jpg20160616 165135 e.jpg
NuotioKoidulaVirtanenTammsaareNurmiTsvetkovMeriParaskeErgmaCanthKāpbergsAhtisaariPahomov
Väkiluku 7,6 miljoonaa
Merkittävät asuinalueet
Suomalaiset6,5 miljoonaa
Virolaiset1,1 miljoonaa
Karjalaiset100 000
Vepsäläiset6 000
Inkerikot1 000
Vatjalaiset100
Kielet Itämerensuomalaiset kielet, venäjä, latvia, englanti, ruotsi, norja
Uskonnot Kristinusko, Suomenusko, Taarausko
Sukulaiskansat Volgansuomalaiset kansat, uralilaisia kieliä puhuvat kansat yleisesti

Itämerensuomalaisia kansojaMuokkaa

Etelästä vastapäivään lueteltuna itämerensuomalaisia kansoja ovat:

Lisäksi voidaan erottaa omaksi ryhmäkseen toimalaiset ja heidän alaryhmänsä taipaleentakaiset tšuudit, mutta heidän kielensä on jo kuollut sukupuuttoon. Kuitenkin Venäjällä Arkangelin alueella Pinegan piirikunnassa elää edelleen väestöryhmä, joka kutsuu itseään tšuudeiksi.[1] Lisäksi Olhavan tšuudeja on pidetty itämerensuomalaisena kansana, mutta on epävarmaa olivatko he itämerensuomalainen kansa vai jokin toinen suomalais-ugrilainen kansa.

YhteenkuuluvuusMuokkaa

 
Eurooppa 800-luvulla, suomensukuiset kansat Pohjois-Euroopassa.
(väritetty tummankeltaisella)

Eri itämerensuomalaisten kansojen välinen läheinen kielisukulaisuus on ollut tiedossa jo satoja vuosia, mutta ennen kansallisuusaatteen aikaa ja 1800-lukua ei näiden kansojen keskuudessa ollut mitään erityistä yhteenkuuluvuuden tunnetta.lähde?

Kielitieteen kehittyessä itämerensuomalaisten huomattiin muodostavan erityisen ryhmän, johon saamelaiskielet eivät kuuluneet. 1800-luvulla ajatus itämerensuomalaisten erityisestä yhteenkuuluvuudesta muodostui ja alkoi levitä Suomessa ja Virossa niin sanotun kansallisen heräämisen myötä.lähde? Vähäisempää yhteenkuuluvuutta tunnettiin myös kaukaisempia suomalais-ugrilaisia kansoja kohtaan.lähde?

Heimoaate pyrki itämerensuomalaisten kansojen vapauttamiseen ja olojen parantamiseen. 1900-luvun alkupuolella joillakinkenen mukaan? oli käytännön tavoitteena luoda Suur-Suomeksi kutsuttu valtio, johon kuuluisivat kaikki itämerensuomalaiset kansat tai ainakin suomalaiset ja karjalaiset. Heimoaate ei poliittisissa muodoissaan juuri ulottunut saamelaisiin tai muihin ei-itämerensuomalaisiin suomalais-ugrilaisiin kansoihin.

Kylmän sodan aikana itämerensuomalaiset kansat jakoi rautaesirippu. Vain suomalaiset ja pieni osa karjalaisista olivat Neuvostoliiton rajojen ulkopuolella.

Virolainen kirjailija ja myöhemmin Viron presidentti Lennart Meri otti käyttöön itämerensuomalaisista kansoista nimityksen vesilinnun kansa, sillä itämerensuomalaisten kansojen mytologiassa vesilinnuilla on erityisen tärkeä osuus.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Kadonneiden ja katoavien kielien äärellä - 375 Humanistia 375humanistia.helsinki.fi. Viitattu 14.2.2020.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Jokipii, Mauno (toim.): Itämerensuomalaiset: Heimokansojen historiaa ja kohtaloita. Jyväskylä: Atena, 1995. ISBN 951-9362-80-0.
  • Julku, Kyösti (toim.): Itämerensuomi – eurooppalainen maa. Studia historica Fenno-ugrica 2. Jyväskylä: Oulu: Atena: Societas historiae Fenno-ugricae, 1997 (2. tarkistettu painos 1999). ISBN 951-796-093-X.

Aiheesta muuallaMuokkaa