Itämerensuomalaiset kansat

Itämerensuomalaiset kansat ovat suomalais-ugrilaisia kansoja, jotka puhuvat kantasuomen kielestä polveutuneita itämerensuomalaisia kieliä. Kantasuomea puhuttiin ajanlaskun alun molemmin puolin. Itämerensuomalaiset kansat asuvat nimensä mukaisesti lähellä Itämerta pääasiassa nykyisten Karjalan, Suomen, Viron, Inkerin, Pohjois-Norjan ja -Ruotsin sekä Luoteis-Venäjän alueella. Itämerensuomalaiset kansat ovat toistensa lähisukukansoja.

Itämerensuomalaiset kansat
Aleksis Kivi (suomalainen) A. I. Virtanen (suomalainen) Paavo Nurmi (suomalainen) Urho Kekkonen (suomalainen) Minna Canth (suomalainen) Lydia Koidula (virolainen) A. H. Tammsaare (virolainen) Lennart Meri (virolainen) Ene Ergma (virolainen) Dmitri Tsvetkov (vatjalainen) Uldriķis Kāpbergs (liiviläinen) Larin Paraske (inkerikko) Miikul Pahomov (lyydiläinen) Nina Zaitseva (vepsäläinen) Miihkali Perttunen (karjalainen) Valentina Libertsova (karjalainen)
Väkiluku	7,6 miljoonaa
Merkittävät asuinalueet Suomalaiset 6,5 miljoonaa Virolaiset 1,1 miljoonaa Karjalaiset 100 000 Lyydiläiset 10 000 Vepsäläiset 6 000 Inkerikot 1 000 Liiviläiset 500 Vatjalaiset 100
Kielet	Itämerensuomalaiset kielet, venäjä, latvia, englanti, ruotsi, norja
Uskonnot	Kristinusko, Suomenusko, Taarausko
Sukulaiskansat	Volgansuomalaiset kansat, uralilaisia kieliä puhuvat kansat yleisesti
Infobox OK

Itämerensuomalaisten kielten puhuma-alue.

Itämerensuomalaisia kansoja

Etelästä vastapäivään lueteltuna itämerensuomalaisia kansoja ovat:

• liiviläiset Riianlahden rannoilla, Latvian Kuurinmaalla
• virolaiset Suomenlahden eteläpuolella
• vatjalaiset Inkerissä
• inkerikot Inkerissä
• lyydiläiset Laatokan ja Äänisen välissä
• vepsäläiset Äänisen lounais- ja eteläpuolella
• karjalaiset Itä-Karjalassa sekä Suomessa
• suomalaiset Suomenlahden pohjoispuolella.

Lisäksi voidaan erottaa omaksi ryhmäkseen toimalaiset ja heidän alaryhmänsä taipaleentakaiset tšuudit, mutta heidän kielensä on jo kuollut sukupuuttoon. Kuitenkin Venäjällä Arkangelin alueella Pinegan piirikunnassa elää edelleen väestöryhmä, joka kutsuu itseään tšuudeiksi. Lisäksi Olhavan tšuudeja on pidetty itämerensuomalaisena kansana, mutta on epävarmaa olivatko he itämerensuomalainen kansa vai jokin toinen suomalais-ugrilainen kansa.

Yhteenkuuluvuus

Eurooppa 800-luvulla, suomensukuiset kansat Pohjois-Euroopassa.
(väritetty tummankeltaisella)

Eri itämerensuomalaisten kansojen välinen läheinen kielisukulaisuus on ollut tiedossa jo satoja vuosia, mutta ennen kansallisuusaatteen aikaa ja 1800-lukua ei näiden kansojen keskuudessa ollut mitään erityistä yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Kielitieteen kehittyessä itämerensuomalaisten huomattiin muodostavan erityisen ryhmän, johon saamelaiskielet eivät kuuluneet. 1800-luvulla ajatus itämerensuomalaisten erityisestä yhteenkuuluvuudesta muodostui ja alkoi levitä Suomessa ja Virossa niin sanotun kansallisen heräämisen myötä. Vähäisempää yhteenkuuluvuutta tunnettiin myös kaukaisempia suomalais-ugrilaisia kansoja kohtaan.

Heimoaate pyrki itämerensuomalaisten kansojen vapauttamiseen ja olojen parantamiseen. 1900-luvun alkupuolella joillakin oli käytännön tavoitteena luoda Suur-Suomeksi kutsuttu valtio, johon kuuluisivat kaikki itämerensuomalaiset kansat tai ainakin suomalaiset ja karjalaiset. Heimoaate ei poliittisissa muodoissaan juuri ulottunut saamelaisiin tai muihin ei-itämerensuomalaisiin suomalais-ugrilaisiin kansoihin.

Kylmän sodan aikana itämerensuomalaiset kansat jakoi rautaesirippu. Vain suomalaiset ja pieni osa karjalaisista olivat Neuvostoliiton rajojen ulkopuolella.

Virolainen kirjailija ja myöhemmin Viron presidentti Lennart Meri otti käyttöön itämerensuomalaisista kansoista nimityksen vesilinnun kansa, sillä itämerensuomalaisten kansojen mytologiassa vesilinnuilla on erityisen tärkeä osuus.

Katso myös

• Suomalaisten alkuperä; artikkeli käsittelee pitkälti itämerensuomalaisten alkuperää
• Ulkosuomalaiset
• Suomensukuiset
• Itämerensuomalainen mytologia
• Volgansuomalaiset kansat
• Tšuudit

Kirjallisuutta

• Jokipii, Mauno (toim.): Itämerensuomalaiset: Heimokansojen historiaa ja kohtaloita. Jyväskylä: Atena, 1995. ISBN 951-9362-80-0.
• Julku, Kyösti (toim.): Itämerensuomi – eurooppalainen maa. Studia historica Fenno-ugrica 2. Jyväskylä: Oulu: Atena: Societas historiae Fenno-ugricae, 1997 (2. tarkistettu painos 1999). ISBN 951-796-093-X.
• Lang, Valter: Homo Fennicus: Itämerensuomalaisten etnohistoria. Suomentanut Oittinen, Hannu. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2020. ISBN 978-951-858-130-0.

Aiheesta muualla

• Väinölän lapset. Videoita itämerensuomalaisista kansoista.