Lasse Otto Wilhelm Nevanlinna (11. huhtikuuta 1924 Helsinki17. joulukuuta 2012 Kauniainen) oli suomalainen professori, diplomi-insinööri ja Imatran Voima Oy:n kehitysjohtaja.

Nevanlinna kävi Helsingin Normaalilyseota ja palveli jatkosodan aikana 1941–1943 suomalaisessa SS-vapaaehtoispataljoonassa.[1]

Nevanlinna oli 40 vuoden ajan Imatran Voima Oy:n palveluksessa. Hän oli aluksi 400 kV sähkönsiirtoverkon suunnittelutehtävissä ja sen jälkeen hän oli yhtiön tutkimusosaston johtajana ja kehitysjohtajana vuosina 1960–1989. Nevanlinna oli 1960-luvulla mukana Imatran Voiman ja Canadian General Electric Co:n ydinvoimalaitoksen soveltuvuustutkimuksessa. Nevanlinnan johdolla tehtiin selvitys talouskasvun ja energiantarpeen välisestä riippuvuudesta ja samassa yhteydessä luotiin pohja myös Etelä-Suomen rengasmaisen sähkönsiirtuverkon rakentamiselle. Myöhemmin Nevanlinna oli käynnistämässä Suomen ja Ruotsin suurjännitteisten 400 kV siirtoverkkojen yhdistämistä. Nevanlinna kiinnostui 1980-luvulla energiatehokkuudesta ja perusti energiatehokkaita ratkaisuja kehittäneen kehitysyhtiön. Hän toi esille myös fossiilisten polttoaineiden käytön ja ilmaston lämpenemisen välisen yhteyden. [2]

Teoksia

muokkaa
  • Energy Conservation (Report on Energy Conservation 1985 to 2020) : executive summary ; prepared by the Conservation Commission of WEC by Lasse Nevanlinna and Fjalar Kommonen. World Energy Conference, Helsinki 1977
  • Kasvihuoneilmiö, ilmastonmuutos ja Suomi ; kirj. Matti Janhunen ja Lasse Nevanlinna. Teknillisten tieteiden akatemia, Helsinki 1990

Lähteet

muokkaa