Lasse Koskela (9. elokuuta 1955 Virrat18. kesäkuuta 2015 Helsinki) oli suomalainen kirjallisuudentutkija, kirjallisuuskriitikko ja Helsingin yliopiston kirjaston tietoasiantuntija.[1] Hän kirjoitti useita teoksia kielen ja kirjallisuuden alalta.[2]

Koskela opiskeli suomen kieltä Helsingin yliopistossa. Myöhemmin hän työskenteli kirjastoamanuenssina ja kotimaisen kirjallisuuden laitoksen assistenttina. Hänen kritiikkejään ilmestyi muun muassa Parnassossa 1980-luvun alusta alkaen.[1]

Koskela oli toimitussihteeri Suomalaisen Kirjallisuuden Seura SKS:n Suomen kirjallisuushistoria -projektissa vuosina 1998–1999.[1] Hän sai vuonna 2000 työstä Lauri Jäntin tietokirjapalkinnon yhdessä Liisi Huhtalan, Pertti Lassilan ja Yrjö Varpion kanssa.[3] Koskela oli kulttuurilehti Hiidenkiven päätoimittaja 2002–2005. Hän osallistui myös useiden äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjojen tekemiseen ja oli vuodesta 1992 Ylioppilastutkintolautakunnassa uudistamassa äidinkielen ylioppilaskoetta, joka muuttui vuonna 2007.[1]

1990-luvulla Koskela oli perustamassa aloittelevien kirjailijoiden Nobelistiklubia Helsingin yliopistossa. Helsingin yliopiston kirjaston tietoasiantuntijana hän oli kokoamassa vuoden 2015 alussa avattua Suomalaista klassikkokirjastoa, joka on yliopiston ja Kansalliskirjaston ylläpitämä digitaalinen kokoelma suomalaista kaunokirjallisuutta ja sen tutkimusta.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e Ahola, Suvi: Muistot: Lasse Koskela HS.fi. 8.7.2015. Arkistoitu 13.7.2015. Viitattu 20.2.2016.
  2. Lasse Koskela Kotus. Viitattu 20.2.2016.
  3. Palkitut 1985– Lauri Jäntin säätiö. Viitattu 29.5.2023.