Lasse Elo

Lasse Rikhard Elo (7. helmikuuta 1903 Rauma[1]26. joulukuuta 1992 Nurmijärvi) oli suomalainen lavastaja. Hän oli huomattavimpia modernismin edustajia suomalaisessa lavastustaiteessa 1930- ja 1940-luvulla.

Lasse Elon vanhemmat olivat rautatieläinen Verner Rickard Elo ja Aurora Aleksandra Seton. Hänen ensimmäinen puolisonsa 1926–1932 oli Aili Matilda Juntunen ja toinen vuodesta 1938 Anna Rantanen. Elo kävi seitsemän luokkaa yhteiskoulua ja teki opintomatkoja Keski-Eurooppaan ja Neuvostoliittoon 1930-luvulla.[1] Modernismin vaikutus alkoi näkyä suomalaisessa lavastustaiteessa juuri 1930-luvulla, jolloin erilaisia viitteellisiä keinoja käyttämällä irrottauduttiin realistisesta lavatuskäytännöstä. Elo kuului uuden näyttämönäkemyksen pioneereihin, ja hänen lavastuksensa olivat usein vahvasti pelkistettyjä.

Elo työskenteli 1920-, 1930- ja 1940-luvuilla Helsingin ruotsalaisessa teatterissa ja Helsingin Kansanteatterissa ja vuodesta 1948 Tampereen työväenteatterissa.[1] Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat Hella Wuolijoen Niskavuori-sarjan kantaesitysten lavastukset, jotka yhdessä Eino Salmelaisen ohjausten kanssa ovat voimakkaasti vaikuttaneet myös näytelmien myöhempiin esityksiin.

Elo myös julkaisi näytelmäsuomennoksia.[1]

Lasse Elon poika on teatteri-, elokuva- ja tv-lavastaja Lauri Elo.[2]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d L. Arvi P. Poijärvi, Ilmari Havu, Mauno Jääskeläinen (toim.): Kuka kukin on (Aikalaiskirja). Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1950, s. 100. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1949.
  2. Lauri Elon henkilöesittely EloNetissä

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Lasse Elo Internet Movie Databasessa (englanniksi)