Wikipedia

Lampedusan onnettomuus

Lampedusan onnettomuus tapahtui Italialle kuuluvan Lampedusan saaren edustalla eteläisellä Välimerellä 3. lokakuuta 2013, jolloin Pohjois-Afrikasta tulleita laittomia siirtolaisia kuljettanut alus upposi.

Lampedusan saari lännestä katsottuna. Oikealla ylhäällä Lampedusan kaupunki, satama ja lentokenttä.
Onnettomuuden muistoksi rakennettu risti, joka on tehty onnettomuudessa tuhoutuneen aluksen osista.[1]

Uponnut laiva oli noin 20-metrinen kalastusalus. Se oli lähtenyt Libyan Al Misratahista. Alustavien tietojen mukaan aluksessa olleet yli 500 siirtolaista olivat kotoisin pääosin Eritreasta, Somaliasta ja Ghanasta. Onnettomuudessa kuoli 300–400 ihmistä; Italian rannikkovartiosto onnistui pelastamaan 155 henkeä.[2][3] Myöhemmin kerrottiin, että tragediassa menehtyi 368 siirtolaista.[4]

Onnettomuus muokkaa

 
Pelagiset saaret

Alustavien tietojen mukaan siirtolaisia kuljettanut alus oli noin puolen kilometrin päässä Lampedusan saaresta, kun siihen tuli konevika. Alus alkoi upota. "Mutta oli vielä pimeää, eikä kukaan ollut huomannut heitä vielä. Niinpä antaakseen merkin heidän sijainnistaan joku sytytti tulitikulla peitteen", kertoi New York Times. Tuli levisi alukseen ilmeisesti kannella olleen polttoaineen takia.[3] 7. lokakuuta Italian viranomaiset ilmoittivat löytäneensä 194 ihmisen ruumiit. Seuraavana päivänä 47 metrin syvyyteen uponneen aluksen sisätiloista löydettiin vielä 80 ruumista.[5][6] Laivan tunisialainen kapteeni Khaled Bensalem sai 18 vuoden vankeustuomion.[7][8]

"Lähdimme kaksi päivää sitten Misratahin satamasta, Libyasta. Meitä oli siinä veneessä 500. Emme voineet edes liikkua", kertoi yksi pelastuneista 3.10.2013 klo 13.24. Aluksessa oli 3 kantta. "Meidät oli kaikki sullottu. Ei ollut mahdollisuutta liikkua. Matka kesti yli 24 tuntia. Suuri enemmistö oli Eritreasta; etiopialaisia oli korkeintaan 10. Lisäksi oli 2 vaaleaihoista: kapteeni ja hänen apulaisensa", kertoi Mussiie Ghebberhiert 8.10 klo 16.00.[9] Alus oli lähtenyt 1.10.2013 noin kello 14 Misratahista,[10] josta on 416 km uppoamispaikalle. Matkan hinta oli 1600 US-dollaria. Noin 100 matkustajaa olisi saanut tuntumaan, että alus on täynnä. Nyt heitä oli viisinkertaisesti.[11]

3. lokakuuta noin kello 2 yöllä alus oli noin kilometrin päässä Lampedusasta. Kannella olijat saattoivat nähdä pimeydessä saaren vilkkuvat valot.[11]

Moottori pysähtyi. Salakuljetusalusten kapteeneilla on tapana sammuttaa moottori, kun ranta on näköetäisyydellä. He odottavat rannikkovartioston alusta, joka hinaisi heidät rantaan. Näin miehistö voi kadota matkustajien joukkoon ja välttää pidätyksen. Moottorin ollessa pysähdyksissä pilssivesi alkoi nousta alimmalla kannella.[10]

Kapteeni kuuli hätähuutoja. Hän kiirehti alakertaan ja yritti kiihtyneenä käynnistää moottorin. Ei onnistunut. Hän kaatoi bensiiniä peiton päälle ja sytytti sen tuleen yrittäen antaa signaalin lähialuksille ja rannikon väelle. "Mutta tuli poltti hänen kätensä ja sai hänet pudottamaan peiton. Kannelle valunut bensiini roihahti välittömästi." Seurasi paniikki. Väki siirtyi aluksen toiselle puolelle. Alus alkoi kallistua hitaasti. Kannen alla oli vain vähäiset mahdollisuudet selviytyä. Matkustajat, jotka olivat kannen päällä, liukuivat mereen tai jäivät roikkumaan.[10]

Kukaan ei ollut kutsunut apua puhelimella, sillä kaikki puhelimet oli takavarikoitu ennen lähtöä. Laiva oli antanut sireenillä äänimerkkejä, ilman tulosta. Näin kertoi pelastuneiden kertomuksia kuullut kansanedustaja Mario Marazziti 5.10. klo 15.26.[9]

Kolmisen tuntia myöhemmin paikalle saapui ensimmäinen kalastusalus.[10] Kalastajat pelastivat yli 50 ihmistä, mutta se oli hankalaa, sillä nämä olivat dieselöljyn liukastamia ja uupuneita.[9]

Rannikkovartiosto kertoi saaneensa hätäkutsun kello 7.00 ja saapuneensa paikalle 20 minuuttia myöhemmin.[12]

Simone D'Ippolitoa pyydettiin sukeltamaan ja paikallistamaan hylky. Ippolito kuvaili kauhun hetkiään: "Ja kaikkialla ympärillä, kuin ne olisi varovasti aseteltu hiekkaan, on ruumiita… Uin ja itken.” Tohtori Pietro Bartolo joutui tarkastamaan useita ruumissäkkejä. Yhdessä oli juuri synnyttänyt nainen. "Laitoimme hänet ja hänen vauvansa samaan arkkuun, yhdessä nallekarhun kanssa."[11]

Reaktiot muokkaa

Italian hallitus julisti onnettomuutta seuranneen päivän kansalliseksi surupäiväksi. Kouluissa pidettiin minuutin hiljainen hetki.[7] Seuraavana viikonloppuna myös Inter Milan, AS Roma ja muut Italian urheiluseurat muistivat uhreja minuutin hiljaisuudella.[13] Italian varapääministeri kuvasi tapausta "ei pelkästään Italian, vaan koko Euroopan tragediaksi".[14] Paavi Franciscus kehotti rukoilemaan uhrien puolesta.[15]

Huhtikuussa 2015 Italian parlamentin alahuone päätti, että Lampedusan onnettomuudesta tulee vuosittainen siirtolaisuuden uhrien muistopäivä.[16] INMP-instituutti (Istituto Nazionale salute Migrazioni e Povertà) muistutti vuonna 2021, että päivän tarkoitus on voittaa sulkeutuminen, demonisointi ja itsekkyys, jota siirtolaiset kokevat etsiessään parempaa tulevaisuutta. Instituutti vetosi vastuuntuntoon ja inhimillisyyteen ja vaati kunnon toimia kuolemien estämiseksi.[17]

Italian pääministeri Enrico Letta ja Euroopan komission puheenjohtaja José Manuel Barroso vierailivat Lampedusan saarella 9. lokakuuta. Pieni mielenosoittajien joukko tervehti heitä "hävetkää" ja "tappajat" -huudoilla. Kalastajat soittivat protestina sireenejä. Yksi protestoija sanoi: "Heidän pitäisi hävetä! Heidän pitäisi ratkaista tämä humanitaarinen ongelma!" Toinen sanoi: "Olemme eläneet tätä 20 vuotta. Olemme saaneet tarpeeksemme kuolemaa! Nämä kuolemat ovat EU:n ja ja Italian poliitikkojen omallatunnolla." – 20 viime vuoden aikana 17 000–20 000 siirtolaista oli hukkunut vaarallisella merimatkalla. "Olosuhteet pakolaiskeskuksessa ovat kestämättömät. Tämä on häpeällistä, siellä on lapsia!" sanoi yksi asukas. – Keskuksessa asui noin 1000 siirtolaista, mutta siellä oli vain 250 vuodepaikkaa. Paikalla vieraillut parlamentaarikkojen ryhmä oli pitänyt tiloja "sivistysvaltiolle sopimattomina".[18][19]

11.10.2013, muutama päivä Lampedusan onnettomuudesta, upposi toinen alus 113 km Lampedusasta etelään. Siinä kuoli 268 syyrialaista pakolaista. Näiden tapausten jälkeen Italia käynnisti vuoden mittaisen Mare Nostrum -operaation 18.10.2013. Viranomaisten mukaan sen aikana pelastettiin 150 810 siirtolaista ja tuotiin 330 salakuljetuksesta epäiltyä oikeuteen.[20][21][22]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ The journey of the Lampedusa Cross casaspiritoarti.it. Viitattu 12.7.2022. (englanniksi)
  2. ↑ Yli 300 siirtolaisen epäillään hukkuneen Lampedusan saaren edustalla Italiassa Helsingin Sanomat. 4.10.2013. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 9.10.2013.
  3. ↑ a b Yardley, Jim & Povoledo, Elisabetta: Migrants Die as Burning Boat Capsizes Off Italy The New York Times. 3.10.2013. Arkistoitu . Viitattu 9.10.2013.
  4. ↑ Two Years on from Lampedusa Tragedy, IOM Reflects on Mediterranean Deaths 2.10.2015. IOM.
  5. ↑ Prosecutors Detain Alleged 'Skipper' in Italy Shipwreck The Wall Street Journal. 8.10.2013. Viitattu 9.10.2013.
  6. ↑ Lampedusa boat disaster: Death toll rises to 232 BBC News. 7.10.2013. Viitattu 9.10.2013.
  7. ↑ a b Wallius, Anniina: Lampedusan uhreja etsitään, mutta toivoa ei enää ole Yle Uutiset. 4.10.2013. Viitattu 9.10.2013.
  8. ↑ Trafficker gets 18 years in jail over Italian shipwreck that killed 366 migrants 1.7.2015. The Guardian. Arkistoitu 6.8.2015. Viitattu 15.6.2022.
  9. ↑ a b c 210 uomini, 83 donne, 9 bambini Dove saranno seppelliti i morti? 9.10.2013. Live Sicilia. Arkistoitu 9.10.2013. Viitattu 14.6.2022. (italiaksi)
  10. ↑ a b c d Lampedusa boat tragedy: a survivor's story 22.3.2014. The Guardian. Arkistoitu 22.3.2014. Viitattu 14.6.2022.
  11. ↑ a b c Fay, Kari: 2013 Lampedusa Migrant Shipwreck 3.6.2022. Great Disasters. Arkistoitu .
  12. ↑ Lampedusa boat sinking: Survivors recall ordeal 7.10.2013. CNN. Arkistoitu 7.10.2013. Viitattu 14.6.2022.
  13. ↑ Everyone has a right to life #Lampedusa F.C. Internazionale Milano Official Website. 5.10.2013. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 9.10.2013.
  14. ↑ Italy calls for European help on refugees as scores drown in Lampedusa shipwreck The Telegraph. 3.10.2013. Viitattu 9.10.2013.
  15. ↑ Pope Francis offers prayers for victims of Lampedusa boat sinking Catholic Herald. 3.10.2013. Arkistoitu 3.10.2013. Viitattu 9.10.2013.
  16. ↑ La Tragedia del 3 Ottobre e la Guerra Italiana in Nordafrica 15.4.2015. Askavusa. Arkistoitu 13.3.2016. Viitattu 15.6.2022. (italiaksi)
  17. ↑ 3 ottobre 2021 - Giornata nazionale in memoria delle vittime dell’immigrazione 3.10.2021. INMP. Arkistoitu 11.10.2021. Viitattu 15.6.2022. (italiaksi)
  18. ↑ Kataja-Lian, Marika: Mielenosoittajat vastaanottivat Barroson ja Lettan Lampedusassa Yle Uutiset. 9.10.2013. Viitattu 9.10.2013.
  19. ↑ Barroso and Letta heckled in Lampedusa 9.10.2013. The Local. Arkistoitu .
  20. ↑ Lampedusa Tragedy From October 2013 and the European Union Response: More Accessible or More Restrictive Migration Policies? (PDF) (s. 60-61; preview 90%) Heinäkuu 2015. RST Journal.
  21. ↑ UN: Italy failed rescue obligations in deadly 2013 shipwreck 29.1.2021. Info Migrants. Arkistoitu .
  22. ↑ Mare Nostrum Operation 12.3.2015. Ministero della Difesa. Arkistoitu 12.3.2015. Viitattu 17.6.2022.

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lampedusan_onnettomuus&oldid=21031757”