Lajos Batthyány (10. helmikuuta 1807 Pozsony, nyk. Slovakia6. lokakuuta 1849 Pest, Unkari) oli unkarilainen kreivi ja valtiomies. Hän toimi Unkarin vallankumouksen jälkeen pääministerinä, ja hänet teloitettiin vallankumouksen kukistuttua 1849.

Lajos Batthyány
Unkarin pääministeri
Monarkki Ferdinand I
Seuraaja Lajos Kossuth
Henkilötiedot
Syntynyt10. helmikuuta 1807
Pozsony, nyk. Slovakia
Kuollut6. lokakuuta 1849 (42 vuotta)
Pest, Unkari
Puoliso Antónia Zichy
Tiedot
Puolue Oppositiopuolue
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Vuosien 1839–1840 valtiopäivillä Batthyány johti enemmistöryhmää, jota voisi luonnehtia liberaaleiksi uudistajiksi - varsinaista puoluejakoa ei vielä tunnettu. Vuoden 1848 valtiopäivillä alettiin Lajos Kossuthin johdolla vaatia Unkarille omaa hallitusta. Koska ympäri maata oli vallankumouksellista liikehdintää, keisari suostui unkarilaisten vaatimuksiin, ja Batthyány nimitettiin pääministeriksi 17. maaliskuuta.

Vähemmistökansallisuuksien, etenkin kroaattien kanssa syntyi pian yhteenottoja, ja Batthyányn hallitus julisti maan poikkeustilaan 12. kesäkuuta. Vaikka Wienin hallitus alkoi vaatia Unkarin itsehallinnon rajoittamista, Batthyány pyrki vielä sovintoon Wienin kanssa. Kun kroaattien joukot ylittivät Unkarin ja Kroatian rajan syyskuussa 1848, Unkarin hallitus erosi. Batthyány sai valtiopäiviltä kuitenkin tehtäväkseen muodostaa uuden hallituksen, jota keisari ei enää suostunut tunnustamaan. Tilanne kärjistyi edelleen, ja Batthyány jätti lopullisen eroanomuksensa 30. syyskuuta. Sen jälkeen Lajos Kossuth oli tosiasiassa Unkarin diktaattori, ja pian maa oli täydessä sodassa.

Aluksi unkarilaisilla oli sotilaallista menestystä, mutta kun Venäjän armeija liittyi sotaan itävaltalaisten rinnalle, unkarilaiset menettivät mahdollisuutensa. Unkarin armeija antautui Venäjän joukoille 13. elokuuta 1849. Unkarilaisia pidettiin kapinallisina, joten tuomiot olivat ankaria. Vallankumoushallituksen pääministeri Lajos Batthyány tuomittiin kuolemaan, ja hänet teloitettiin 6. lokakuuta. Batthyányn lisäksi teloitettiin 13 kenraalia ja toista sataa alempaa upseeria ja rivimiestä.

Lähteet muokkaa

  • Huotari, Juhani & Vehviläinen, Olli (toim.): Unkari: maa, kansa, historia, s. 145–155. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-252-2.

Aiheesta muualla muokkaa