Ferdinand I (Itävalta)

Itävallan keisari ja Böömin ja Unkarin kuningas

Ferdinand I "Hyväntahtoinen" (saks. Ferdinand der Gütige, tšek. Ferdinand Dobrotivý, puol. Ferdynand Dobrotliwy); (19. huhtikuuta 1793, Wien, Itävallan arkkiherttuakunta29. kesäkuuta 1875, Praha, Itävalta-Unkari) oli Itävallan keisari sekä Unkarin, Böömin ja Lombardia-Venetsian kuningas 1835–1848. Vallankumouksen puhjettua hän joutui joulukuussa 1848 luopumaan kruunusta veljenpoikansa Frans Joosefin hyväksi.[1]

Ferdinand I
Itävallan keisari
Valtakausi 2. maaliskuuta 1835 –
2. joulukuuta 1848
Edeltäjä Frans I
Seuraaja Frans Joosef I
Syntynyt 19. huhtikuuta 1793
Wien, Itävallan arkkiherttuakunta
Kuollut 29. kesäkuuta 1875 (82 vuotta)
Praha, Itävalta-Unkari (nyk. Tšekki)
Puoliso Savoijin Maria Anna
Koko nimi Ferdinand Karl Leopold Joseph Franz
Suku Habsburg-Lothringen
Isä Frans I
Äiti Maria Teresa
Uskonto roomalaiskatolilaisuus

Ferdinand oli keisari Frans I:n ja tämän kaksinkertaisen serkun (sekä isän että äidin puolelta), Napolin ja Sisilian prinsessa Maria Teresan vanhin poika. Hän tuli keisariksi isänsä jälkeen vuonna 1835. Hänet kruunattiin viimeisenä Habsburgina Böömin kuninkaaksi vuonna 1836 ja Lombardia-Venetsian kuninkaaksi vuonna 1838. Vaikka Ferdinand oli henkisesti kehitysvammainen, hänellä oli puhevaikeuksia, hydrokefalus ja hän sairasti epilepsiaa, hänet asetettiin silti valtaistuimelle laillisen perimyksen säilyttämiseksi.[1]

Myös hänen nuorin sisarensa Maria Anna oli henkisesti kehitysvammainen. Häntä ei julistettu kykenemättömäksi hallitsemaan valtakuntaa, mutta todellista valtaa käytti ministeri Klemens von Metternichin ja Habsburg-suvun muiden edustajien muodostama ”salainen valtiokonferenssi” (saks. Geheime Staatskonferenz) eli tosiasiallinen sijaishallitus.[1] Hän sai jopa 20 epileptistä kohtausta päivässä, mikä rajoitti vakavasti hänen kykyään hallita tehokkaasti.

Ferdinand piti täysin ymmärrettävää päiväkirjaa, pystyi keskustelemaan ja hänellä oli terävä huumorintaju.

Avioliitto

muokkaa

Ferdinand naitettiin vuonna 1831 Sardinian prinsessa Savoijin Maria Annalle (1803–1884) joskaan liitto ei ehkä täyttänyt avioliiton tunnusmerkkejä, vaan vaimo oli ennemminkin Ferdinandin hoitaja. Koska jatkuvat epileptiset kohtaukset tekivät sukupuolielämän mahdottomaksi, he eivät saaneet lapsia.[2]

Vallankumous 1848

muokkaa

Vuoden 1848 vallankumous ei syttynyt niinkään Ferdinandia kuin hänen vanhoillisia neuvonantajiaan vastaan. Kertoman mukaan Ferdinand kysyi Klemens von Metternichilta, miksi ihmiset meluavat kadulla, johon valtiokansleri vastasi "Heillä on siellä vallankumous, Teidän Majesteettinne". Ferdinand kysyi tämän jälkeen: "Niin, mutta saavatko he tehdä niin?"[3]

Von Metternich pakeni maasta ja Ferdinand luopui kruunusta veljenpoikansa Frans Joosef I:n hyväksi 2. joulukuuta 1848.[1] Ferdinand asui sen jälkeen vaimonsa ja hoitajansa kanssa Prahan linnassa, jossa hän kuoli 82-vuotiaana vuonna 1875. Hänet on haudattu Wienin Kapusiinikirkkoon, Habsburg-suvun Keisarilliseen kryptaan.[4]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d Ferdinand I Encyclopedia Britannica. Viitattu 28.8.2013.
  2. Ferdinand: A malfunction in the House of Habsburg Habsburger.net. Viitattu 28.8.2013.
  3. The Emperor who was incapable of governing: Ferdinand I Die Welt der Habsburger. Viitattu 19.9.2023. (englanniksi)
  4. Ferdinand V the Good Kralovska Cesta. Arkistoitu 7.2.2015. Viitattu 28.8.2013.

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Edeltäjä:
Frans I
Itävallan keisari
 18351848
Seuraaja:
Frans Joosef I