Laamannikunta Suomessa
Laamannikunta (ruots. lagsaga) on Ruotsissa keskiajalla oikeudenkäyttöä varten luotu alue, laamannin toimipiiri. Suomesta muodostui Ruotsista erillinen ”Itämaan” laamannikunta. Laamanni mainitaan Suomessa ensi kerran vuonna 1362, jolloin Suomi muodosti yhden laamannikunnan.[1]
Kuningas Eerik XIII Pommerilainen jakoi 29. lokakuuta 1435 ”Itämaat” eli Suomen kahteen laamannikuntaan, Etelä- ja Pohjois-Suomen laamannikuntaan ja antoi samana päivänä Turun maanoikeuden perustamiskirjeen. Pohjois-Suomi eli Pohja-Suomi (Norra Finland) tarkoitti siinä Aurajoen pohjoispuolta, Ahvenanmaa ja Pohjanmaa mukaan lukien. Etelä-Suomen laamannikunta sisälsi Suomen muut alueet (Varsinais-Suomi, Uusimaa, Häme ja Karjala). Molemmat laamannit istuivat Turussa.[2][3]
Vuonna 1511 perustettiin Satakunnan-Pohjanmaan laamannikunta, joka pian yhdistettiin takaisin Pohjois-Suomen laamannikuntaan. Vuonna 1775 Pohjanmaa sai oman laamannikunnan Vaasan hovioikeuden perustamisen yhteydessä.[4] Karjala kuului vuoden 1435 laamannikuntajaossa Etelä-Suomen laamannikuntaan. Karjalan laamannioikeuden synnystä ei ole selvää kuvaa, mutta todennäköisesti laamannin asetti Viipurin linnanpäällikkö. Laamannin valta ei ollut rinnastettavissa kahteen muuhun laamanniin, sillä hänellä ei ollut tuomiovaltaa Turun maanoikeudessa. Ensimmäinen tiedossa oleva Karjalan laamannin tuomio on vuodelta 1447.[5]
Laamannin virat lakkautettiin 1868, jolloin laamanneja oli kuusi[6], kunkin hovioikeuden alaisuudessa kaksi.[1]
Suomen laamannit muokkaa
Ennen Suomen laamannikunnan jakoa Suomen laamanneina toimivat:
- Nils Tuurenpoika, 1362
- Arvi Kustaanpoika, 1366–1379
- Bo Joninpoika Grip, 1380–1386
- Jeppe Djäkn, 1386–1395
- Klaus Pietarinpoika Fleming, 1402–1427
- Peder Fleming, 1433–1434
Suomen laamannikunnat muokkaa
Laamannikuntia oli lakkauttamishetkellä kuusi kappaletta:
- Oulun laamannikunta
- Turun ja Porin laamannikunta
- Uudenmaan ja Hämeen laamannikunta
- Karjalan laamannikunta
- Vaasan laamannikunta
- Viipurin laamannikunta
Entiset laamannikunnat muokkaa
- Pohja-Suomen laamannikunta, 1435–1775
- Etelä-Suomen laamannikunta, 1435–1775
- Satakunnan ja Pohjanmaan laamannikunta, 1511–1568
- Kymin laamannikunta, 1776–1843
- Vaasan ja Oulun laamannikunta, 1776–1835
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 5, palsta 151
- ↑ Vilho Niitemaa. Myöhäiskeskiajan Turku. Teoksessa: Turun seitsemän vuosisataa. Turun Historiallinen Yhdistys 1965. Turun historiallinen Arkisto 18, s. 31–56. PDF
- ↑ Tapio Salminen, Suomen linnojen ja voutikuntien hallinto 1412–1448, s. 38[vanhentunut linkki] Pro gradu, Tampereen yliopisto 1993. PDF
- ↑ Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 276. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
- ↑ Veli Holappa, Verot ja oikeuslaitos 1500–1600 luvulla: Keskiaikainen oikeudenkäyttö. (Arkistoitu – Internet Archive) Jääsken kihlakunnan historiaa (html)
- ↑ Laamanni, Pieni tietosanakirja
Kirjallisuutta muokkaa
- Håkon Holmberg, Suomen laamannikunnat ja laamannit. Sarjassa Turun Historiallinen Arkisto 16 (1963), s. 88-149.