Jeppe Djäkn

Jaakko (Jeppe) Abrahaminpoika Djäkn (myös Jakob Abrahaminpoika Diekn; k. n. 1410) oli linnanpäällikkö ja Suomen laamanni. Hän oli ensimmäinen suomalainen, joka nimitettiin laamannin virkaan.

Ruotsin kuningas Albrekt Mecklenburgilainen nimitti Djäknin laamanniksi Varsinais-Suomen säätyjen ja kirkon edustajien pyynnöstä vuonna 1386 edellisen laamannin Bo Joninpoika Gripin kuoltua. Tätä ennen Djäkn oli toiminut Turun linnaläänin, Satakunnan sekä Porvoon voutikuntien voutina. Hän rakennutti Kastelholman linnan sekä varustuksia Satakuntaan ja Itä-Uudellemaalle.

Kuningatar Margareetan ja Albrektin välisessä valtataistelussa Djäkn edisti Suomen ja omia etujaan. Hän kannatti Albrektia, mutta säilytti asemansa vielä jonkun aikaa, vaikka Albrekt kukistuikin. Djäkn siirtyi ensin Margareetan kannattajaksi, mutta vaihtoi myöhemmin puolta Margareetaa vastustaneen Knut Bonpoika Gripin puolelle.

Djäkn joutui lähtemään Tallinnaan 1390-luvun lopussa, kun Margareeta vakiinnutti asemansa. Djäkn jätti tällöin laamannin viran, Turun linnan päällikkyyden ja Suomessa omistamansa merkittävät maa-alueet. Hän vieraili Suomessa vuonna 1402, mutta asettui asumaan Tallinnaan. Djäkn keräsi suuren omaisuuden, jonka hän siirsi Lyypekkiin ja Tallinnaan. Hän oli elossa vielä 13. kesäkuuta 1406, mutta varmasti kuollut 21. kesäkuuta 1412. Djäknin ensimmäinen vaimo oli Katarina Haraldsdotter, Harald Larssonin tytär. Katarinan perinnönjako pidettiin 6. kesäkuuta 1386. Djäknin toisen vaimon nimi oli Helena. Helena mainitaan vuosina 1401–1414. Jakobilla oli kolme tytärtä ja yksi poika.

Lähteet

• Suuri henkilökirja. WSOY, 2001. ISBN 951-0-26140-8
• Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja. Juva: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2