Kuutiointi on ajattelun kokonaisuuksien jäsennystapa, jonka avulla jokin uusi, ongelmallinen tai jäsentymätön ilmiö tai asia asetetaan kontekstiinsa, kuvataan ja palastellaan. Kuutiointi sisältää alustavan toimintasuunnitelman, eli ensiaskeleet siitä, miten käsillä olevaa pulmaa ryhdytään ratkomaan.

Kuutioinnissa asiaa tai aihealuetta käsitellään usealta kantilta. Selkeitä, jo valmiiksi jäsentyneitä asioita ei tarvitse kuutioida. Kun ilmiö oli samankaltainen eilen, tänään ja näyttäisi pysyvän sellaisena myös huomenna, ei kuutioinnille ole tarvetta.

Kuutiointia tarvitaan erityisesti silloin, kun käsitellään muuttuvaa ilmiötä. Esimerkiksi inkluusio tarkoittaa liikunnan kontekstissa kaikille avointa ja vammaisten liikkujien kontekstissa mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumista. Kuutioidessa inkluusiota on kuvattava erillisten mekanismien syntyä, vammaisuuden malleja, YK-sopimuksia, pedagogiikan ja sosiaalipolitiikan tulkintoja jne. Kuutioinnin lopputulemana voidaan esittää oma tulkinta siitä, miten ”inkluusion ongelmaa” ratkotaan. Kuutiointi on siis aina jossain määrin subjektiivista toimintaa ja sen taustalla on arvolataus.

Kuutioinnilla voidaan tarkoittaa myös luovan kirjoittamisen menetelmää, jossa kirjoitetaan samasta aiheesta kuudesta eri näkökulmasta.[1]

Lähteet

muokkaa
  1. Kuutiointi luovassa kirjoittamisessa salonopetus.fi. Viitattu 19.6.2012.[vanhentunut linkki]