Kuusenpihkavoide
Kuusenpihkavoide on perinteinen haavanhoitomuoto, joka on saanut uuden tulemisensa tieteellisten ja kliinisten tutkimusten perusteella 2000-luvulla. Haavojen pihkahoidolla on todella vanhat perinteet: haavoihin sitä ovat käyttäneet jo ainakin muinaiset egyptiläiset. Pohjoismaissa ja Venäjällä havupuiden pihkaa on käytetty perinteisesti tuoreisiin ja tulehtuneisiin haavoihin, ja siitä on maininta ruotsalaisen Benedictus Olain lääkärikirjassa vuodelta 1578.[1] Pihkavoidetta on myös kokeiltu Pohjois-Suomen terveyskeskuksissa vaikeahoitoisten haavojen hoitoon menestyksellä. Osalla pihkavoiteista on Suomessa Valviran myöntämä CE-merkki ja ne kuuluvat lääkinnälliset laitteet ja tarvikkeet -kategoriaan – ensimmäisenä suomalaisena luonnontuotteena.[2]
Luonnon pihka on monimutkainen seos, jonka pääkomponentteja ovat diterpeeneihin kuuluvat hartsihapot (esimerkiksi abietiinihappo, dehydroabietiinihappo, isopimaarihappo), lignaanit ja kumarihappo. Komponenttien pitoisuus pihkassa riippuu siitä, mistä havupuusta pihka on kerätty, ja minkälaisesta pihkasta on kysymys (”fysiologinen” valutuspihka vaiko ”kypsynyt” havupuun runkopihka (”calluspihka”)).[3]
Biologiset vaikutukset muokkaa
Tutkimus on osoittanut, että luonnon pihka on laajakirjoisesti ja voimakkaasti antimikrobinen eri mikrobeja (bakteerit, sienet, homeet) kohtaan. Antimikrobinen ominaisuus perustuu siihen, että pihkan hartsihapot rikkovat mikrobisolun seinämän ja solukalvon monin eri tavoin. Sen seurauksena mikrobisolu ei pysty tuottamaan energiaa ja mikrobiklooni kuolee.[4] Tämän antiseptisen vaikutusmekanismin vuoksi mikrobit eivät myöskään pysty muodostamaan resistenttejä mikrobikantoja pihkaa vastaan. Mikrobiologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että luonnon pihka tehoaa myös antibiooteille resistenteiksi tulleisiin mikrobikantoihin (esimerkiksi MRSA ja VRE).[5]
Kuusenpihkavoide vaikuttaa sekä grampositiiviisiin että gramnegatiivisiin bakteereihin.[4]
Kuusenpihkavoiteella on todettu in vitro laboratoriotutkimuksissa tulehdusta rauhoittavia anti-inflammatorisia ominaisuuksia. Kliinisissä potilaskokeissa voiteen on havaittu tehostavan ihohaavojen paranemista ja vähentävän kipua.[6][7][8][9][10]
Kuusenpihkavoiteen käytössä tulee huomioida henkilöt, joilla on yliherkkyys luonnon hartseja kohtaan. Kuusenpihkavoide aiheuttaa näillä henkilöillä paikallisen allergisen ihottuman (allerginen kosketusekseema) ja estää salvan käytön.[4]
Kuusenpihkavoiteen käyttö muokkaa
Haavojen ja ihovaurioiden hoitoon on saatavilla apteekeista teollisesti, ilman kuumentamista, kuusen pihkasta valmistettua pihkasalvaa. Kuusenpihkavoiteen myynti ja markkinointi haavanhoitotuotteena edellyttää, että tuote on rekisteröity haavanhoitotuotteeksi viranomaisten toimesta (Valvira), ja että tuotteella on EU direktiivin edellyttämä CE-merkki. Lisäksi tulee huomioida, että pihkaa saa kerätä tai valuttaa puun rungosta vain puun omistajan luvalla.
Kaupallista pihkasalvaa voi laboratorio- ja kliinisten kokeiden mukaan käyttää tehokkaana luonnonmukaisena hoitovaihtoehtona ihohaavojen, nirhaumien ja halkeamien, ihotulehdusten, palovammojen, kynsivallin tulehduksen ja alkuvaiheen kynsisienen hoitoon.[4][8] Salva ei ole kosmeettinen tuote tai yleisvoide, ja se ei sovellu allergisten ihottumien hoitoon tai henkilöille, joilla on yliherkkyys luonnon hartseja kohtaan.
Suomessa valmistettua Abilar 10 % pihkasalvaa viedään myös ulkomaille muun muassa Englantiin ja Belgiaan.[11]
Lähteet muokkaa
- ↑ Suvi Turunen: Pihkasta tuli huippulääke 7.3.2012. Yle Uutiset. Viitattu 14.11.2014.
- ↑ Lääkelaitos hyväksyi kuusenpihkavoiteen Yle Uutiset. 5.9.2008, päivitys 24.5.2012. Viitattu 14.11.2014.
- ↑ Metsälä H.: Pihka. Gummerus Kirjapaino Oy. 2001.
- ↑ a b c d A Sipponen: Coniferous resin salve, ancient and effective treatment for chronic wounds – laboratory and clinical studies. Academic Dissertation. University of Helsinki, 2013. Teoksen verkkoversio.
- ↑ A Sipponen, K Laitinen: Antimicrobial properties of natural coniferous rosin in the European Pharmacopoeia challenge test. APMIS, 2011, nro 10, s. 720–724. PubMed:21917009. doi:10.1111/j.1600-0463.2011.02791.x. ISSN 1600-0463. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ A Sipponen et al: Beneficial effect of resin salve in treatment of severe pressure ulcers: a prospective, randomized and controlled multicentre trial. The British Journal of Dermatology, 2008, nro 5, s. 1055–1062. PubMed:18284391. doi:10.1111/j.1365-2133.2008.08461.x. ISSN 0007-0963. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ A Sipponen et al: Natural coniferous resin salve used to treat complicated surgical wounds: pilot clinical trial on healing and costs. International Journal of Dermatology, 2012, nro 6, s. 726–732. PubMed:22607295. doi:10.1111/j.1365-4632.2011.05397.x. ISSN 1365-4632. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b T Auvinen et al: Efficacy of topical resin lacquer, amorolfine and oral terbinafine for treating toenail onychomycosis: a prospective, randomized, controlled, investigator-blinded, parallel-group clinical trial. The British Journal of Dermatology, 2015, nro 4, s. 940–948. PubMed:26036329. doi:10.1111/bjd.13934. ISSN 1365-2133. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Arno Sipponen et al: Natural coniferous resin lacquer in treatment of toenail onychomycosis: an observational study. Mycoses, 2013, nro 3, s. 289–296. PubMed:23131104. doi:10.1111/myc.12019. ISSN 0933-7407. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ AK Burakowska et al: Healing of Neuropathic Diabetic Foot Ulcers of PEDIS Grade 1-2 at Home Care with Topical Antiseptics: An Observational Follow-Up Investigation. Journal of Clinical & Experimental Dermatology Research, 2017, nro 6. doi:10.4172/2155-9554.1000434. ISSN 2155-9554. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Abilar 10% Pihkasalva Repolar Pharmaceuticals Oy.