Avaa päävalikko
Lähes täysi kuu Berliinin yllä Saksassa, noin 30 minuuttia Kuun nousun jälkeen
Kuu-ukon kasvonpiirteet (silmät, nenä ja suu) niin kuin ne pohjoisella pallonpuoliskolla tavallisimmin hahmotetaan
Kuun mallinnettu ulkonäkö 30 minuuttia Kuun nousun jälkeen samalta pituuspiiriltä pohjoiselta (vasemmalla) ja eteläiseltä (oikealla) pallonpuoliskolta katsottuna.
Kuu-ukko avaruusaluksen osuttua Kuun pintaan fantasiaelokuvassa Matka kuuhun vuodelta 1902. Siinä Kuu-ukon kasvot on esitetty sovinnaisella yksinkertaistetulla tavalla, jollaisena ne eivät juuri muistuta Kuun todellisia pinnanmuotoja.

Kuu-ukko on tavanomainen nimitys ihmisen kasvoja muistuttavalle pareidoliselle hahmolle, joka Kuun pinnassa Maasta, varsinkin pohjoispuoliskolta täydenkuun aikana on helposti nähtävissä. Paitsi ihmisen kasvoja, saatetaan Kuun pinnassa hahmottaa myös ihminen kokonaisuudessaan tai jokin eläin, esimerkiksi jänis. Kuussa näkyviin hahmoihin liittyy useissa kulttureissa myös kansanperinnettä, myyttejä tai legendoja. Todellisuudessa hahmot muodostuvat Kuun pinnan laajoista tummista alueista, niin sanotuista Kuun meristä, joita ympäröivät vaaleammat ylänköalueet.

Sisällysluettelo

Kuussa nähtyjä hahmojaMuokkaa

Kuu-ukkoMuokkaa

Vaikka Kuusta on aina sama puoli kääntyneenä kohti Maata, eri leveyspiireiltä ja samaltakin paikkakunnalta eri aikoina se nähdään eri asennossa, jolloin siinä näkyvät kuviotkin näkyvät eri tavoin kallistuineina. Esimerkiksi päiväntasaajan seuduilta katsottuna se saattaa kulkea jopa taivaan korkeimman kohdan eli zeniitin kautta tai ainakin hyvin läheltä sitä, jolloin sen laskeutuessa se näyttää olevan suorastaan ylösalaisin verrattuna siihen, miltä se näytti noustessaan. Tämän vuoksi Kuussa näkyvät hahmotkaan eivät ole samat kaikkialla maapallolla.

Laajalti pohjoisella pallonpuoliskolla Kuu-ukko hahmotetaan tavallisimmin niin, että sen silminä ovat Sateiden meri (Mare Imbrium) ja Tyyneyden meri (Mare Serenitatis), nenänä Kuumuuden lahti Sinus Aestuum, ja avoimen suun muodostavat Myrskyjen valtameri (Oceanus Procellarum) ja Pilvien meri (Mare Nubium).[1] Tällä tavoin se on Kuun noustessa hahmotettavissa vielä trooppisillakin leveysasteilla päiväntasaajan molemmin puolin, mutta siitä etelään mentäessä yhä lyhyemmän aikaa, etelänavalta katsottuna ei lainkaan.

Kuun vaiheiden vanhat merkit kasvonpiirteineen

Länsimaisessa kuvataiteessa täysikuu on usein ja totunnaisesti esitetty hyvin yksinkertaisena ihmiskasvoja esittävänä kuviona, Kuu-ukon kasvoina. Myös kasvava puolikuu on usein kuvattu ihmisen profiilikuvana, vaikkei sellainen juuri muistutakaan Kuuta sellaisena kuin miltä se kyseisessä vaiheessa näyttää. Samaan tapaan on Kuu eri vaiheissaan kuvattu myös almanakoissa vanhastaan käytetyissä Kuun vaiheiden merkeissä.

"Kuu-ukolla" voidaan tarkoittaa myös mytologista olentoa, jonka sanotaan asuvan Kuussa tai sen pinnalla mutta jota ei välttämättä yhdistetä Kuussa havaittaviin kasvonpiirteisiin. Sellainen on esimerkiksi kiinalaisen mytologian Yue Lao.

Risuja kantava miesMuokkaa

 
Erilaisia Kuussa nähtyjä hahmoja. Ylinnä risuja kantava mies, sen alla jänis, ihmisen kasvot kahdella tavalla tulkittuina sekä alimpana naisen profiilikuva.

Kuussa on nähty muitakin hahmoja, jotka kuitenkin käsittävät vain osan Kuun näkyvästä pinnata. Erään vanhan perinteen mukaan on Kuun itäpuoliskolla nähty risukuormaa selässään kantava mies, seuranaan mahdollisesti pieni koira. Tällöin miehen "pään" ja "vartalon" muodostavat Rauhallisuuden ja Tyyneyden meret (Mare Tranquillitatis ja Mare Serenitatis), jalat ovat Nektarinmeri (Mare Nectaris) ja Hedelmällisyyden meri (Mare Fecunditatis), kun taas risukuorman muodostavat hahmon toisella puolella Höyryjen meri (Mare Vaporum) ja Kuumuuden lahti (Sinus Aestuum), toisella puolella taas Kuoleman järvi (Lacus Mortus) ja Unien järvi (Lacus Somniorum)[1] Koiraa esittää tällöin Vaarojen meri (Mare Crisium).[2]

Naisen profiilikuvaMuokkaa

Kuun Maahan näkyvän puolen keskiosassa on myös voitu nähdä naisen profiilikuva. Tällöin pään muodostavat kuitenkin Kuun vaaleat alueet, kun taas hiukset koostuvat Kuun tummista "meristä". Naisen suuna on Sinus Medii ja silmänä Höyryjen meri (Mare Vaporum, kun taas naisen päälaella olevat tummat hiukset muodostavat Tyyneyden (Mare Serenitatis), Rauhallisuuden (Mare Tranquillitatis), Nektarin (Mare Nectaris) ja Hedelmällisyyden meri (Mare Fecunditatis) yhdessä.[1]

JänisMuokkaa

Täydenkuun aikana Kuussa voidaan nähdä myös jänis, joka onkin perinteinen tulkinta varsinkin Itä-Aasiassa. Tällöin jäniksen eri ruumiinosia vastaavat seuraavat Kuun meret:[1]

Jäniksellä voidaan nähdä myös säkki sylissä; se on Sateiden meri (Mare Imbrium).[1]

Myyttejä alkuperästäMuokkaa

On olemassa monia myyttisiä selityksiä sille, miten Kuu-ukko ja kuun kasvonpiirteet ovat saaneet alkunsa.

Euroopassa on vanhoista ajoista saakka tunnettu tarinoita, joiden mukaan mies olisi jonkin rikoksen vuoksi kirottuna karkotettu kuuhun. Erään kristillisen perimätiedon mukaan hänet olisi tavoitettu keräämässä risuja sapattina, ja sen vuoksi Jumala olisi Neljännessä Mooseksen kirjassa olevien määräysten[3] mukaisesti tuominnut hänet kivitettäväksi.[4][2], Eräissä germaanisissa kulttuureissa hänen uskottiin varastaneen osan naapurinsa pensasaidasta korjatakseen omansa. Erään roomalaisen legendan mukaan kyseessä olisi lammasvaras.[2]

Erään keskiaikaisen kristillisen tarinan mukaan kyseessä olisi Kain, kulkija ja pakolainen, joka tuomittiin ikiajoiksi kiertämään Maata. Tähän viitataan muun muassa Danten teoksessa Jumalainen näytelmä (ital. La divina commedia), ensin Helvetti-osuuden 20. laulussa ja uudelleen Paratiisi-osuuden 2. laulussa.[5]

Talmudissa esiintyy myös perimätieto, jonka mukaan Jaakobin kasvonpiirteet olisi kaiverrettu Kuuhun[6], vaikka Raamatussa ei missään niin kerrota.[4]

Skandinaavisessa mytologiassa Máni on Kuun personifikaatio, joka kulkee taivaan halki hevosten vetämillä vaunuolla. Häntä jahtaa jatkuvasti Suuri Susi Hati, joka ottaa hänet kiinni ragnarökin tullessa. Nimi Máni tarkoittaa yksinkertaisesti Kuuta.

Kiinalaisen mytologian Chang'e-jumalatar ajautui Kuuhun nautittuaan epäviisaasti kaksinkertaisen annoksen kuolemattomuusjuomaa. Häntä seuraa pieni joukko Kuun jäniksiä.

Haidojen mytologian mukaan Kuussa on risuja keräävä poika. Pojan isä oli sanonut hänelle, että yöllä tulisi kirkas kuutamo, joka tekisi tehtävän mahdollisesti. Kun poika ei suostunut suorittamaan tehtäväänsä, hän valitti ja nauroi kuulle. Rangaistukseksi epäkunnioittavasta käytöksestään poika otettiin pois maasta ja vangittiin kuuhun.[7]

Kuu-ukko ja muut kuussa nähdyt hahmot ovat eri puolilla maailmaa antaneet aiheita myös moniin lastenloruihin.

Tieteellinen selitysMuokkaa

Kuu-ukko ja muut Kuussa nähdyt hahmot koostuvat niin sanotuista Kuun meristä. Kun Kuussa nähtyjä pareidolisia hahmoja on useita, eri hahmot koostuvat eri meristä. Kuun laajoja tasaisia alueita sanotaan "meriksi" (lat. mare, monikossa maria), koska entisaikaan tähtitieteilijät uskoivat niiden olevan laajoja vesialueita.[8] Nykyisin kuitenkin tiedetään, ettei niissä ole vettä, vaan ne ovat suuria basaltin peittämiä alueita, jotka ovat syntyneet, kun suureen törmäyskraatteriin on Kuun sisältä tihkunut laavaa, joka sen jälkeen on jähmettynyt.[9]

Kuusta on aina sama puoli kääntyneenä Maata kohti, ja sillä puolella luonnollisesti ovat kaikki ne meret, joista kuu-ukon kasvonpiirteet muodostuvat. Kuun pyörimisliike on vuoro­vesi­lukkiutunut. Niiden gravitaatiovoimien vuoksi, jotka kuun soikea muoto saa aikaan, sen pyörimisliike on hidastunut niin pitkälle, että se pyörähtää akselinsa ympäri enää vain kerran tarkalleen samassa ajassa, jossa se kiertää Maan ympäri. Tämän vuoksi Kuusta on aina sama puoli kääntyneenä Maata kohti, ja tällä puolella luonnollisesti ovat myös kaikki ne meret, joista "kuu-ukon" kasvon­piirteet muodostuvat.[10]

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Man in the Moon

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Olli Manner, Veikko Mäkelä: ”Hahmoja Kuussa”, Tähtitaivas paljain silmin, s. 102–103. .
  2. a b c The man in the moon ianslunarpages.org. Viitattu 10.5.2017.
  3. 4. Moos. 15:32–36
  4. a b Timothy Harley: Moon Lore, s. 21. Lontoo: Swan Sonnenschein, Le Bas & Lowry, 1885. Teoksen verkkoversio.
  5. Dante Alighieri: Jumalainen näytelmä. Suomentanut Eino Leino. Karisto, 1990. ISBN 951-23-2801-1.
  6. S. Daniel Breslauer (toim.); Elliot R. Wolfson: ”The Face of Jacob in the Moon”, The Seductiveness of Jewish Myth: Challenge or Response. Albany, New York, USA: SUNY Press, 1977.
  7. Charles Harrison: The Hydah mission, Queen Charlotte's Islands. Church Missionary Society, 1884. Teoksen verkkoversio.
  8. Peter Lancaster Brown: ”Kuun pinnanmuodot”, Jokamiehen tähtitiedettä, s. 67. Otava, 1975. ISBN 951-1-01879-5.
  9. Hannu Karttunen, Pekka Kröger, Heikki Oja, Markku Poutanen: ”Maa ja Kuu”, Tähtitieteen perusteet, Ursan julkaisuja nro 31, s. 220. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1984. ISBN-859-367-1.
  10. Looking at the Man in the Moon California Institute of Technology. Viitattu 10.5.2017.