Kurt von Schleicher
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Kurt Ferdinand Friedrich Hermann von Schleicher (
Ääntäminen (ohje), [kuːɐ̯t fɔn ˈʃlaɪxɐ]) (7. huhtikuuta 1882 Brandenburg an der Havel – 30. kesäkuuta 1934 Potsdam[1]) oli saksalainen jalkaväenkenraali ja Weimarin tasavallan viimeinen valtakunnankansleri.
| Kurt von Schleicher | |
|---|---|
 |
|
| Saksan valtakunnankansleri | |
| Presidentti | Paul von Hindenburg |
| Edeltäjä | Franz von Papen |
| Seuraaja | Adolf Hitler |
| Preussin pääministeri | |
| Edeltäjä | Franz von Papen |
| Seuraaja | Franz von Papen |
| Saksan puolustusministeri | |
| Presidentti | Paul von Hindenburg |
| Edeltäjä | Wilhelm Groener |
| Seuraaja | Ferdinand von Bredow |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. huhtikuuta 1882 Brandenburg an der Havel |
| Kuollut | 30. kesäkuuta 1934 (52 vuotta) Potsdam |
| Ammatti | sotilas |
| Tiedot | |
| Puolue | sitoutumaton |
| Uskonto | kristinusko (luterilaisuus) |
| Sotilaspalvelus | |
| Palvelusvuodet | 1900–1932 |
| Sotilasarvo | kenraali |
Schleicher eteni 1920-luvulla Reichswehrissa, ja hänestä tuli armeijan ja hallinnon virkamiesten yhteyshenkilö. Hänen tapanaan oli toimia kulisseissa käyttäen hyviä henkilösuhteitaan ja tiedonantajiaan eri hallintokunnissa.
Schleicherista tuli merkittävä taustavaikuttaja Heinrich Brüningin hallituksen aikana 1930–1932. Hän toimi puolustusministeri kenraali Wilhelm Groenerin avustajana. Myöhemmin Schleicher, joka oli solminut läheiset suhteet presidentti Paul von Hindenburgiin, riitautui Brüningin ja Groenerin kanssa. Lähinnä juuri Schleicherin juonittelu johti näiden kahden uran päättymiseen toukokuussa 1932.
Schleicherista tuli puolustusministeri uuden valtakunnankanslerin Franz von Papenin alaisuuteen, jonka hän oli itse valinnut tehtävään. Näkemyserojensa vuoksi nämä kaksi kuitenkin ajautuivat riitaan, joka päättyi marraskuun 1932 vaalien jälkeen Papenin eroon. Schleicherista tuli Saksan 23. valtakunnankansleri.
Schleicher pyrki estämään Adolf Hitlerin valtaannousun.[2] Hän yritti saavuttaa valtiopäivillä enemmistön muodostamalla niin sanotun Querfrontin (ristikkäisrintama), jossa hän voisi yhdistää Saksan erilaiset eturyhmät epäparlamentaarisen, autoritäärisen mutta keskustelevan hallinnon alaisuuteen. Niinpä hän lähestyi sosiaalidemokraattisia ja kristillisiä ammattiyhdistyksiä ja kansallissosialistisen puolueen vasemmistosiipeä, jonka johdossa oli Gregor Strasser. Strasser oli kuitenkin jo häviämässä sisäisen valtataistelun Hitlerille.
Vaikka Schleicher sai edistystä aikaan, hän alkoi joutua molempien puolten hylkäämäksi. Ulosheitetty Papen lähestyi von Hindenburgia, koska presidentillä alkoi olla epäilyksiä Schleicherin hallintotavoista ja koska Schleicher halusi työskennellä SPD:n kanssa, jota Hindenburg halveksui. Papen vaati ikääntyvää presidenttiä nimittämään Hitlerin valtakunnankansleriksi. Papenin, Hindenburgin ja Hitlerin salaisten tapaamisten jälkeen presidentti von Hindenburg erotti Schleicherin 28. tammikuuta 1933 ja Hitleristä tuli valtakunnankansleri 30. tammikuuta 1933.
Schleicher ja hänen vaimonsa Elisabeth murhattiin pitkien puukkojen yönä 30. kesäkuuta 1934 Potsdamissa yhdessä muiden oletettujen kansallissosialistisen hallinnon vastustajien kanssa. Schleicherin 16-vuotias tytärpuoli löysi ruumiit.
Lähteet
muokkaa- ↑ Wolfram Pyta: Schleicher, Kurt von Neue Deutsche Biographie. 2007. Viitattu 6.4.2022. (saksaksi)
- ↑ Facta2001, WSOY 1985, 14. osa, palsta 501
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kurt von Schleicher Wikimedia Commonsissa
