Kurmitsajuoksija
Kurmitsajuoksija, aikaisemmalta nimeltään viiriäiskiuru[2] (Ortyxelos meiffrenii) on Afrikassa Sahelin alueella elävä pyyjuoksijalaji. Se on sukunsa ainoa laji.
| Kurmitsajuoksija | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Turniciformes |
| Heimo: | Pyyjuoksijat Turnicidae |
| Suku: |
Ortyxelos Vieillot, 1825 |
| Laji: | meiffrenii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Ortyxelos meiffrenii |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Kurmitsajuoksijan pituus on noin 15 senttiä.[3] Paino on 15,5–19,5 grammaa. Pyrstön pituus koirailla on noin 3 senttiä ja naarailla 3,5 senttiä.[4] Kurmitsajuoksija poikkeaa ulkonäöltään sen verran muista pyyjuoksijoista, että se luokitellaan omaan sukuunsa. Se näyttää pienen pullean kurmitsan, tavallisen pyyjuoksijan ja kiurun risteymältä. Juostessaan se muistuttaa jonkin verran myös pientä aavikkojuoksijaa.[3]
Koiraan selkäpuolen, niskan ja pään yläosan höyhenet ovat pääosin punertavanruskeat, mutta höyhenten reunojen musta ja kermanvalkea väri tekevät höyhenpuvusta hieman kirjavan. Kermanvalkeassa naamassa on kullankeltainen vivahdus. Kaulan sivuilla, silmien takana on myös juova. Kurkku on valkoinen, lukuun ottamatta höyhenten kärkien vaaleaa kullankeltaista sävyä. Kullankeltaista rintaa täplittävät ruskeat ja valkokärkiset höyhenet. Kuvun alaosat ovat reunoilta valkoiset ja muualta kermanvaaleat, kuvun yläosissa on mustaa ja kiertävää täplitystä. Takapuolen ja pyrstön tyviosan höyhenet ovat vaaleanruskeat, kärjistä kellertävämmät. Pyrstön kärjen höyhenet ovat tummanruskeat, valkoiset reunat pois lukien. Pyrstön alapinta on kokonaan valkoinen.[4] Siivissä on selvät mustavalkeat kuviot.[3] Naaraat ovat pääosin koiraiden värisiä, mutta niiden rinta on punertavanruskeampi. Lisäksi niiden tummanruskeissa uloimmissa siipisulissa on enemmän valkoista. Nokan väri vaihtelee lajilla keltaisesta vaaleanvihreään. Jalat ja varpaat ovat valkeat tai kermankeltaiset.[4]
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Kurmitsajuoksijan levinneisyys kattaa kapean kaistaleen Saharan eteläpuolella.[3] Alue ulottuu vyönä läpi Senegalin, Mauritanian, Malin, Burkina Fason, Ghanan, Benininin, Nigerin, Nigerian, Kamerunin, Tšadin, Ugandan, Etiopian, Sudanin ja Pohjois-Kenian.[1][4]
Kurmitsajuoksijan elinympäristöä ovat kuivat ja hiekkaiset pensaikot, avoimet savannit, akaasiasavannit ja harvapensaikkoiset ruohikkoalueet.[4][3]
Elintavat muokkaa
Kurmitsajuoksijat liikkuvat yksin tai pareittain ja ovat pääosin yöaktiivisia.[4] Ne kätkeytyvät hyvin ruohikkoon. Säikytettynä ne nousevat lentoon jäykin, hieman perhosmaisin siiveniskuin.[3] Tuntiessaan itsenä uhatuksi kurmitsajuoksija kyyristyy. Lajin ääntely koostuu matalista vihellyshuudoista. Länsi-Afrikassa kurmitsajuoksijat ovat osin muuttolintuja, Itä-Afrikassa ne ovat paikkalintuja.[4]
Kurmitsajuoksijan ravinto koostuu siemenistä, termiiteistä ja muista hyönteisistä. Ne saavat tarvitsemansa veden ravinnosta, joten ne selviävät sellaisillakin alueilla, joilla vettä on vähän tai ei ollenkaan.[4]
Lisääntyminen muokkaa
Kurmitsajuoksijoiden pesimäkausi vaihtelee elinalueen mukaan. Etiopiassa laji lisääntyy maaliskuussa, Keniassa joulu-tammikuussa ja Senegalissa syys-joulukuussa sekä tammi- ja maaliskuussa. Pesä on tukevassa hiekassa oleva syvennys, jossa ei ole kasvillisuutta. Toisinaan pesää reunustavat pienet kivet. Pesyeeseen kuuluu tavallisesti kaksi kermanvalkeaa munaa, joissa on mustia ja ruskeita läiskiä. Munat painavat vain 2–3 grammaa. Vain koiras hautoo munia. Lajin poikastenhoitoa ei tunneta, mutta ainakin muilla heimon lajeilla hoitovastuu on koiraalla.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b BirdLife International: Ortyxelos meiffrenii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.5.2014. (englanniksi)
- ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 2043–2044. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5.
- ↑ a b c d e f Perrins, Christopher M.: Otavan lintutieto – Maailman linnut, s. 124. Otava, 1992. ISBN 951-1-12001-8.
- ↑ a b c d e f g h i Janice Pappas: ADW: Ortyxelos meiffrenii: Information 2002. University of Michigan Museum of Zoology. Viitattu 28.10.2010. (englanniksi)