Kurjenherneet
hernekasvisuku
Kurjenherneet (Astragalus) on hernekasvien suku, johon kuuluu noin 3050 lajia.[2] Kurjenherneet ovat kaikkein suurin kasvisuku. Joitakin lajeja käytetään koristekasveina, toisia kiinalaisessa lääketieteessä rohtoina.[3]
| Kurjenherneet | |
|---|---|
 Tunturikurjenherne (Astragalus alpinus) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Lahko: | Fabales |
| Heimo: | Hernekasvit Fabaceae |
| Alaheimo: | Faboideae |
| Suku: |
Kurjenherneet Astragalus L.[1] |
| Katso myös | |
Kurjenhernelajeja
muokkaaLajit Suomessa
muokkaaSuomessa tavataan kuusi kurjenhernelajia. Niistä tummatunturikurjenherne on yleinen tai melko yleinen alkuperäiskasvi, varsinkin Lapissa. Peuranvirna kasvaa melko harvinaisena Pohjois-Lapissa. Imeläkurjenherne on alkuperäisenä hyvin harvinainen ja uhanalainen, lisäksi joskus uustulokas. Aro-, hieta- ja pulleakurjenherne ovat harvinaisia uustulokkaita, joista pulleakurjenherne on vakiintunut. Hietakurjenherne on havaittu viimeksi 1900-luvun alkupuolella.[4][5]
- arokurjenherne (Astragalus danicus)
- hietakurjenherne (Astragalus arenarius)
- imeläkurjenherne (Astragalus glycyphyllos)
- peuranvirna (Astragalus frigidus)
- pulleakurjenherne (Astragalus cicer), myös rehukasvi
- tunturikurjenherne (Astragalus alpinus), myös koristekasvi
- tummatunturikurjenherne (A. alpinus subsp. arcticus)
Muita lajeja
muokkaaMuita kurjenhernelajeja:[6][7][5][8][9]
- afrikankurjenherne (Astragalus solandri)
- kahvikurjenherne (Astragalus boeticus), viljelty yksivuotisena koristekasvina
- keltakurjenherne (Astragalus penduliflorus)
- kiinankurjenherne (Astragalus chinensis), viljelty lääkekasvina
- kumikurjenherne (Astragalus tragacantha)
- libanoninkurjenherne (Astragalus berytheus)
- liitukurjenherne (Astragalus albicaulis)
- marokonkurjenherne (Astragalus edulis)
- norjankurjenherne (Astragalus norvegicus)
- purppurakurjenherne (Astragalus onobrychis)
- ranskankurjenherne (Astragalus monspessulanus)
- rohtokurjenherne (Astragalus membranaceus tai A. mongholicus tai A. propinquus), viljelty lääkekasvina
- sahakurjenherne eli sahapalko (Astragalus pelecinus)
- saharankurjenherne (Astragalus mareoticus)
- sarvikurjenherne (Astragalus cornutus)
- siinainkurjenherne (Astragalus sinaicus)
- sirppikurjenherne (Astragalus hamosus)
- sulkakurjenherne (Astragalus subuliformis)
- trakanttikurjenherne (Astragalus gummifer), viljelty lääkekasvina
- tunisiankurjenherne (Astragalus stella)
- tupsukurjenherne (Astragalus vulpinus)
Lähteet
muokkaa- Itäisen Välimeren kasviopas. Toim. Perttula, Pentti & Perttula, Heli & Fragman-Spir, Ori. Multikustannus Oy, Porvoo 2008.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Suomentaneet Vuokko, Seppo & Väre, Henry. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet
muokkaa- ↑ ITIS (englanniksi)
- ↑ Govaerts, R. et al.: Astragalus L. Plants of the World Online. 2022. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 12.1.2022. (englanniksi)
- ↑ National Canter for Complimentary and Alternative Medicine
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 273–275.
- ↑ a b Suomen Lajitietokeskus: Kurjenherneet – Astragalus Viitattu 21.1.2021.
- ↑ Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
- ↑ Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Astragalus Viitattu 21.1.2021.
- ↑ Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 338–341.
- ↑ Itäisen Välimeren kasviopas 2008, s. 139–140.