Kurjenherneet
Kurjenherneet (Astragalus) on hernekasvien suku. Siihen kuuluu satoja lajeja.[2] Joitakin lajeja käytetään koristekasveina, toisia kiinalaisessa lääketieteessä rohtoina.[3]
| Kurjenherneet | |
|---|---|
 Tunturikurjenherne |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Fabales |
| Heimo: | Hernekasvit Fabaceae |
| Suku: |
Kurjenherneet Astragalus L.[1] |
| Katso myös | |
Sisällysluettelo
KurjenhernelajejaMuokkaa
Suomessa tavattavat ja tavatut kurjehernelajit:[4]
- Hietakurjenherne (Astragalus arenarius)
- Imeläkurjenherne (Astragalus glycyphyllos)
- Peuranvirna (Astragalus frigidus)
- Pulleakurjenherne (Astragalus cicer), myös rehukasvi
- Tunturikurjenherne (Astragalus alpinus), myös koristekasvi
- Tummatunturikurjenherne (A. alpinus ssp. arcticus)
Muita kurjenhernelajeja:[5][6][7]
- Arokurjenherne (Astragalus danicus)
- Kahvikurjenherne (Astragalus boeticus), viljelty yksivuotisena koristekasvina
- Keltakurjenherne (Astragalus penduliflorus)
- Kiinankurjenherne (Astragalus chinensis), viljelty lääkekasvina
- Libanoninkurjenherne (Astragalus berytheus)
- Norjankurjenherne (Astragalus norvegicus)
- Ranskankurjenherne (Astragalus monspessulanus)
- Rohtokurjenherne (Astragalus membranaceus), viljelty lääkekasvina
- Trakanttikurjenherne (Astragalus gummifer), viljelty lääkekasvina
LähteetMuokkaa
- Itäisen Välimeren kasviopas. Toim. Perttula, Pentti & Perttula, Heli & Fragman-Spir, Ori. Multikustannus Oy, Porvoo 2008.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Suomentaneet Vuokko, Seppo & Väre, Henry. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
ViitteetMuokkaa
- ↑ ITIS
- ↑ Lajilista (synonyymeineen yli 1800)
- ↑ National Canter for Complimentary and Alternative Medicine
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 273–275.
- ↑ Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 338–341.
- ↑ Itäisen Välimeren kasviopas 2008, s. 139–140.
- ↑ Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.