Kupari(II)bromidi
Kupari(II)bromidi eli kupribromidi (CuBr2) on kupari- ja bromidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään muun muassa katalyyttinä orgaanisissa synteeseissä ja valokuvauskemikaalina.
| Kupari(II)bromidi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | CuBr2 |
| Moolimassa | 223,35 |
| Ulkomuoto | Tumma kiteinen aine[1] |
| Sulamispiste | 498 °C[1] |
| Kiehumispiste | 900 °C[2] |
| Tiheys | 4,77 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | 557 g/l[3] |
Ominaisuudet muokkaa
Huoneenlämpötilassa kidevedetön kupari(II)bromidi on ulkomuodoltaan mustaa kiteistä ainetta. Kidevedettömän muodon lisäksi tunnetaan myös kidevedellinen tetrahydraatti (CuBr2·4H2O), joka on vihreää kiteistä jauhetta. Yhdiste liukenee hyvin veteen ja myös eräät orgaaniset liuottimet kuten etanoli ja asetoni. Kuumennettaessa kupari(II)bromidi voi hajota pelkistyen kupari(I)bromidiksi.[1][3]
Valmistus ja käyttö muokkaa
Kupari(II)bromidia voidaan valmistaa kuumentamalla bromin ja kuparin seosta tai käsittelemällä metallista kuparia bromivedellä. Yleisimmin yhdistettä valmistetaan kuitenkin neutraloimalla kupari(II)oksidia vetybromidin avulla.[1][3]
- CuO + 2 HBr → CuBr2 + H2O
Kupari(II)bromidia voidaan käyttää orgaanisessa synteesissä bromaavana kemikaalina tai katalyyttinä akryylihapon, vinyylikloridin ja eräiden muiden alkeenien valmistuksessa. Muita käyttökohteita ovat käyttö valokuvien kehityksessä, stabiloijana asetyloidun paraformaldehydin joukossa, kosteusindikaattorina, puunsuoja-aineena ja kiinteänä elektrolyyttinä eräissä paristoissa.[1][3][4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 254. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ George W. A. Milne: Gardner's commercially important chemicals, s. 26. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.6.2014). (englanniksi)
- ↑ a b c d H. Wayne Richardson: Copper compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 18.6.2014
- ↑ R. Frim & S. D. Ukeles: Bromine, Inorganic Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 18.6.2014