Kuninkaallinen me
Kuninkaallinen me, tai majesteetillinen me (lat. pluralis majestatis[1]), on tapa, jossa hallitsija viittaa itseensä me-pronominilla huolimatta siitä, että kyseessä on yksi henkilö.[2] Tapa sai alkunsa Bysantin keisarikunnasta, jossa me-pronominilla viitattiin kollektiivisesti niin Bysantin keisariin itseensä kuin tämän hoviin.[3] Kuninkaallinen me -muodon voidaan edelleen katsoa olevan tapa, jossa hallitsija puhuu yhtenä henkilönä, mutta koko kansansa puolesta.[4]
Britteinsaarilla kuninkaallinen me -rakennetta käytti tiettävästi ensimmäisenä Henrik II, joka viittasi me-pronominilla paitsi itseensä myös Jumalaan, millä hän korosti asemaansa Jumalan valitsemana hallitsijana.[5] Kuninkaallinen me on edelleen käytössä Yhdistyneen kuningaskunnan kuningashuoneessa, ja sen käyttö on varattu lähtökohtaisesti vain monarkille.[6] Vuonna 1989 pääministeri Margaret Thatcher ilmoitti lapsenlapsensa syntymästä käyttäen kuninkaallinen me -rakennetta: ”meistä on tullut isoäiti” (engl. ”we have become a grandmother”). Lausahdus aiheutti runsaasti julkista paheksuntaa.[7]
Ruotsin kuningas, Kaarle XVI Kustaa, on käyttänyt kuninkaallista me -muotoa mm. televisiopuheessaan koskien koronapandemiaa[8] huolimatta siitä, että teitittely ei ole enää yleisessä käytössä Ruotsissa ja koetaan toisinaan jopa loukkaavaksi.[9]
Kuninkaallisten lisäksi rakenne voidaan ulottaa myös uskonnollisiin hahmoihin: esimerkiksi islamissa Jumala viittaa Koraanissa itseensä pronominilla me.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Helttula, Anne & Roschier, Henrik: Latinan rakenne- ja terminologiakurssi: luentomoniste (pdf) (s. 25) users.jyu.fi. 2007. Viitattu 11.9.2023.
- ↑ pluralis majestatis Den Store Danske. 19.5.2016. Viitattu 11.9.2023. (tanskaksi)
- ↑ Maamies, Sari: Majesteetin, tutkijan ja hoivakielen me Kielikello. 2013. Viitattu 11.9.2023.
- ↑ a b Christensen, Tricia: What is the Royal We? (with pictures) Language Humanities. 25.8.2023. Viitattu 11.9.2023. (englanniksi)
- ↑ There’s only one acceptable time to use the royal “we” Quartz. 23.4.2019. Viitattu 11.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Palmer, Dean: The Queen and Mrs Thatcher: An Inconvenient Relationship, s. 6. History Press, 2015. ISBN 978-0-7509-6471-5. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ 1989: The year Margaret Thatcher’s apparent mastery slipped away University of Cambridge. 9.3.2019. Viitattu 11.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Språkkrönika: Därför är kungen ett pronomenproffs Dagens Nyheter. 12.4.2020. Viitattu 11.9.2023. (ruotsiksi)
- ↑ Niandet är artigt eller nedlåtande – olika servicesvenska i Sverige och Finland Svenska YLE. 8.11.2018. Viitattu 11.9.2023. (ruotsiksi)