Avaa päävalikko

Kuningastukaani, aikaisemmalta nimeltään jättiläistukaani[2] eli toko[2] (Ramphastos toco) on suurin ja tunnetuin Ramphastos-suvun tukaaneista. Se viettää suurimman osan ajastaan puiden ylimmillä oksilla, joista se etsii ruokaa ja laulaa "konserttinsa". Kuningastukaani on huono lentäjä, mutta oksistossa se kiipeilee ketterästi.

Kuningastukaani
Toco toucan london.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Tikkalinnut Piciformes
Heimo: Tukaanit Ramphastidae
Suku: Tukaanit Ramphastos
Laji: toco
Kaksiosainen nimi

Ramphastos toco
Statius Müller, 1776

Alalajit
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Kuningastukaani Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kuningastukaani Commonsissa

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Kuningastukaani on kookkain tukaanilaji. Täysikasvuisen yksilön ruumis voi olla 66 cm pitkä ja painaa 700 grammaa. Kuningastukaanilla on suuri nokka, joka on pääosin väriltään keltainen. Siinä on tyvessä musta rajaviiva sekä kärjessä mustat laikut nokan kummallakin puolella. Nokan pituus voi olla jopa kolmannes linnun koko pituudesta. Nokka näyttää painavalta, mutta itse asiassa se on hyvin kevyt, sillä kovan kuoren sisällä oleva luuaines on höttöistä ja pehmeää. Kuningastukaanin höyhenpeite on väriltään ruskeanhohtoisen musta lukuun ottamatta pyrstön yläpeitinhöyheniä, poskia ja kurkun aluetta, jotka ovat valkoisia. Värityksen takia kuningastukaani näyttää siltä, kuin sillä olisi yllään smokki. Silmiä ympäröi paljas keltaisenoranssi iho.

LevinneisyysMuokkaa

Kuningastukaania tavataan Etelä-Amerikan itäosissa Boliviassa, Perussa, Argentiinassa, Paraguayssa, Brasiliassa, Surinamessa ja Guyanassa. Jonkun verran lajia pidetään lemmikkinä, ja sen tulevaisuus voi olla uhattuna, jos laiton lemmikkieläinkauppa laajenee, sillä monet yksilöt kuolevat kuljetusten aikana, ja niiden tilalle hankitaan uusia.

ElinympäristöMuokkaa

Kuningastukaani elää useimmiten avoimilla metsämailla, joenvarsi- ja palmumetsiköissä, metsänreunoissa ja viljelyksillä, eikä karta ihmisasutustakaan. Laji välttelee laajoja, yhtenäisiä sademetsäalueita, mutta saattaa toisinaan elää sielläkin. Kuningastukaani on yleinen koko elinalueellaan.

RavintoMuokkaa

Kuningastukaani käyttää ravinnokseen lähinnä hedelmiä, joita se poimii pitkällä nokallaan. Se voi myös syödä hyönteisiä, muita pikkueläimiä (lähinnä pieniä jyrsijöitä) ja muiden lintujen munia.

LisääntyminenMuokkaa

Kuningastukaani saa yhden poikueen vuodessa. Korkealla puunkolossa sijaitsevassa pesässä on 2–4 puhtaan valkoista munaa, joita koiras ja naaras hautovat vuorotellen yhteensä 16-20 vuorokautta. Poikaset syntyvät alastomina ja sokeina, ja niiden kehitys on sangen hidasta, sillä niiden silmät avautuvat vasta kolmen viikon iässä. Ne saavat täyden höyhenpuvun ja oppivat lentämään 6–7 viikon iässä. Kuningastukaanit elävät keskimäärin kymmenvuotiaiksi.

KäyttäytyminenMuokkaa

Kuningastukaanit lentävät pienissä muutaman yksilön parvissa, ja elävät muutaman parin yhdyskuntina.

ÄäntelyMuokkaa

Kuningastukaani on hyvin äänekäs lintu. Puiden ylimmillä oksilla neljän tai viiden tukaanin voi kuulla esittävän eräänlaista "konserttia". "Konsertissa" ylimmällä istuva lintu on eräänlainen "kapellimestari", jonka laulun päälle muut laulavat. Alkuasukkaidenselvennä mukaan kuningastukaani ennustaa sadetta, jos se laulaa hyvin kovalla äänellä. Sen tavallisin ääni voi kantautua lähes kilometrin päähän.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. BirdLife International: Ramphastos toco IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 7.6.2014. (englanniksi)
  2. a b Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 1889. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5.