Kulttuurin tuet Suomessa

Kulttuurin tuet Suomessa tarkoittavat tässä artikkelissa ensisijaisesti rahallisia tukia kulttuurille, esimerkiksi taiteelle Suomessa.

Yhteiskuntamalli vaikuttaa tapoihin, joilla kulttuurin ja taiteen tukia voidaan kanavoida. Suomen kaltaisessa pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa on paljon vaihtoehtoja siihen, kuinka suuri osa taiteen rahoituksesta tulee julkiselta vallalta, kuinka paljon markkinoilta tai yksityisiltä lahjoittajilta. On analysoitu, että julkinen tuki muodostaa tulevaisuudessakin kulttuurin rahoituksesta välttämättömän osan. Julkisen tuen vähentäminen johtaisi syvällisiin muutoksiin kulttuurin perusrakenteissa. Tuen väheneminen käytännössä heikentää ensi sijassa kulttuurista nauttijoiden alueellista ja sosiaalista tasa-arvoa.[1]

Miljardi euroa vuodessa muokkaa

Julkisen sektorin tuki kulttuurille on ainakin miljardi euroa vuodessa, mistä opetus- ja kulttuuriministeriön osuus on lähes puoli miljardia, puoliksi rahapelivaroista. Tukia tulee myös muilta ministeriöiltä ja monilta muilta lähteiltä.[2]

Kuntien kulttuurimenot olivat 636 miljoonaa euroa vuonna 2004, mistä kirjastojen osuus oli 242 miljoonaa. Yritysten kulttuurituki oli 9 - 10 miljoonaa euroa vuonna 1999, 4 miljoonaa vuonna 2004.[3]

Valtion kulttuurimenot olivat 293 miljoonaa euroa vuonna 2000. Siitä 71 % tuli veikkauksesta ja raha-arpajaisista. Yksin neljä suurinta kulttuurisäätiötä tukivat kulttuuria 14 miljoonalla eurolla.[4]

Kotitalouksien joukkoviestintä- ja kulttuurimenot olivat vajaat 3000 miljoonaa euroa vuonna 2001. Kotitaloudet käyttivät kulttuuriin ja joukkoviestintään keskimäärin 1200 euroa vuodessa, mistä lehtien ja kirjojen osuus oli 420 euroa.[5]

Elokuvien tuki muokkaa

Elokuvasäätiö tuki elokuvia 29 miljoonalla eurolla vuonna 2010, keskimäärin 40 % pitkien näytelmäelokuvien rahoituksesta. Tuki on kolminkertaistunut vuodesta 2000. Levittäjät rahoittivat 14 % ja tv-yhtiöt 13 %. Sponsorit, kansainväliset tahot ja tekijät itse rahoittivat loput. Esimerkiksi Pahat pojat -elokuva sai Elokuvasäätiön tukea 1,25 euroa katsojaa kohden mutta Broidit-elokuva 667 euroa katsojaa kohden, yhteensä 383 638 euroa vuonna 2003. Katsojamäärä ei ole keskeinen tukiperuste.[6][7]

Tuen vaikuttavuus muokkaa

Säveltäjä Osmo Tapio Räihälä kirjoitti kulttuuriklusterin tuottavan veroina puolitoista kertaa tukien verran, kun välillisetkin vaikutukset lasketaan. Tohtori Sixten Korkmanin mukaan perustelu ontuu, koska moni kulttuurialan työntekijä löytäisi tuottavampiakin töitä. British Arts Council on tuottanut laajoja tutkimuksia taiteiden vaikutuksista, mutta niidenkään tieteellinen laatu ei ole pitävän todistusaineiston tasoa, Korkman toteaa. Hänestä taide on tärkeää, vaikka sitä on vaikea perustella. Holhoamisen sijaan voisi antaa pienituloisille ilmaislippuja tai kulttuuriseteleitä.[8]

Kulttuurin riippumattomuus muokkaa

Julkisesti rahoitettujen taidelaitosten tulisi olla poliittisesti riippumattomia. Tohtori Heikki Pursiaisen mukaan on ristiriidassa taiteen vapauden kanssa. Esimerkiksi kun Ateneum asetti esille turvapaikanhakijoita puolustavan banderollin, sitä arvosteltiin poliittisesta kannanotosta. Pursiaisen mielestä taidemuseon ei pitäisi joutua pyytelemään anteeksi valintojaan, mikä on ristiriidassa valtionrahoituksen kanssa.[2] Toisaalta Suomessa taiteilijoiden vapaa työskentely on turvattu arm’s length -periaatteella. Valtion tuesta taiteilijoille päättää vertaisarvioijien asiantunteva ja vaihtuva joukko – käsivarren mitan päässä ministeriöstä ja poliittisista päättäjistä.[9]

Unkarissa vuoden 2019 laki siirsi julkista tukea saavat teatterit valtioiden ja kuntien hallinnoinnin alle. Niiden tulee "aktiivisesti puolustaa kansallisen hyvinvoinnin intressejä".[10]

Kulttuurisetelit muokkaa

Tutkija Pasi Holm ehdotti, että kulttuurin tukeminen tehtäisiin kulttuuriseteleillä suoraan kansalaisille. Näin kulttuurilaitokset eivät ottaisi vastaan rahaa valtiolta.[2]

Arvostelua muokkaa

Vuonna 2009 Helsingin kulttuurivirkamiehet yrittivät poistaa puolueiden kulttuuriyhdistysten tuet (77 000 euroa), mutta puolueet kaatoivat esityksen äänestyksessä. Kulttuurilautakunnan jäsen Hannu Oskalan mukaan rahoilla kustannetaan muutaman iäkkään kansalaisen matkailua samalla kun oikeiden kulttuuritoimijoiden avustuksia leikataan.[11]

Tuetaan kuluja, ei tuotoksia muokkaa

Siitä asti kun 1990-luvun alussa luotiin nykymuotoinen kulttuurin valtionosuusrahoitus, tuki on riippunut lähinnä henkilötyövuosista. Tämä sementoi kulttuurilaitosten aseman. Laitosteattereissa kävijöiden määrä kääntyi heti nopeaan laskuun. Yleisöä siirtyi paljon vähemmän tukia saaville teatteriryhmille. Esimerkiksi Tampereen Komediateatteri, Linnateatteri ja Ryhmäteatteri hankkivat yli 60 % tuloistaan itse, mutta 12 kaupunginteatteria saavat yli 80 % tuloistaan tukina.[12]

Turun kaupunginteatterin johtaja arvosteli Muumimaailmassa esiintymisestä Linnateatteria, joka keräsi melkein yhtä paljon katsojia kuin kaupunginteatteri tukien vähäisyydestä huolimatta. Linnateatteri oli mm. esiintynyt Muumimaailmassa. Linnateatterin johtaja Mikko Kouki kysyi, onko hyvä vai paha, että teatterissa on yleisöäkin.[12]

Vuonna 2005 Turun kaupunginteatterin keskimääräinen pääsylippu maksoi 25 euroa, minkä päälle oli 58 euroa tukia. Vuoden 1990 jälkeen kaupunginteatterin katsojamäärät ovat olleen paljon pienempiä kuin ennen sitä. Vuonna 1975 luku oli 176 334. Esityksiä on enää 360 - 400 vuodessa, ennen 470 - 600. Tampereen teatterin ja Tampereen työväen teatterin (TTT) kävijämäärä putosi alle puoleen 1986-2004.[13]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Suomen Kulttuurirahasto: Rahan Kosketus skr.fi. 2015. Arkistoitu 28.5.2016.
  2. a b c Taiteen valtiontuesta pidetään kiinni kynsin hampain, vaikka se vaarantaa taiteen vapauden Helsingin Sanomat. 21.5.2017.
  3. Kuntien kulttuurimenot yli 600 miljoonaa euroa, Tilastokeskus
  4. Valtion kulttuurimenot ja säätiöiden tuki kasvussa, Tilastokeskus
  5. Kulttuuriin ja joukkoviestintään 5 prosenttia kotitalouksien kulutusmenoista, Tilastokeskus 25.1.2005. Kotitalouksia oli 2,4 miljoonaa.
  6. Tämä elokuva sai suomalaisilta 380 000 € – katsojia vuodessa 575, Uusi Suomi 29.1.2011
  7. Valtio tuki Broidien katsojaa tonnilla Helsingin Sanomat. 28.1.2011.
  8. Oskari Onninen: Ekonomistin ongelma (SK 7/2023, sivu 47) Suomen Kuvalehti. 16.2.2023.
  9. Suomessa taiteilijoiden vapaa työskentely on turvattu vertaisarvioinnilla 100puheenvuoroataiteesta.taike.fi. Arkistoitu 8.12.2017.
  10. Valtio alkaa puuttua Unkarissa jo teatterienkin toimintaan – vertailu natsi-Saksaan on perusteltua, sanoo tutkija Helsingin Sanomat. 11.12.2019.
  11. HS 11.12.2009 "Kulttuurirahoja käytetään puolueiden teatterimatkoihin".
  12. a b Ei seiniä vaan toimintaa (9/2017, pääkirjoitus) Suomen Kuvalehti.
  13. Mihin katosi 100 000 katsojaa? Turun Sanomat. 4.6.2005.