Wikipedia

Osmo Tapio Räihälä

suomalainen taidemusiikin säveltäjä

Osmo Tapio Everton Räihälä (s. 15. tammikuuta 1964 Suomussalmi) on suomalainen säveltäjä. Räihälän tuotantoon kuuluu kamarimusiikkia, vokaali- ja elektronista musiikkia, lukuisia konserttoja sekä teoksia sinfoniaorkesterille.[1][2] Hänen tunnetuin teoksensa on Barlinnie Nine, joka on musiikillinen muotokuva skottilaisesta jalkapalloilijasta Duncan Fergusonista. Räihälän musiikkia on esitetty Suomen lisäksi muissa Pohjoismaissa sekä muun muassa Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa, Ranskassa, Saksassa, Hollannissa, Venäjällä, Puolassa, Irlannissa ja Tšekin tasavallassa.lähde?

Osmo Tapio Räihälä
Henkilötiedot
Koko nimi Osmo Tapio Everton Räihälä
Syntynyt15. tammikuuta 1964 (ikä 60)
Suomussalmi
Ammatti säveltäjä
Muusikko
Tyylilajit taidemusiikki

Rock-muusikkona aloittanut[3] Räihälä on opiskellut sävellystä Harri Vuoren johdolla, mutta on todennut olevansa lähinnä itseoppinut.[4] Räihälä perusti vuonna 1998 nykymusiikkiyhtye Uusinta Ensemblen, jonka kanssa hän on toiminut läheisessä yhteistyössä.[5]

Räihälän ensimmäinen albumi, Värikallio ilmestyi 2006.[6] Se sisältää pääasiassa hänen kamarimusiikkiaan. Vuonna 2014 ilmestynyt Peat, Smoke & Seaweed Storm keskittyy enemmän orkesterimusiikkiin. Räihälän musiikin kustantaja on saksalainen Sikorski Musikverlage.[7]

Räihälän sävellystyyli perustuu vapaatonaalisuuteen. Hän on yhdistänyt joissakin teoksissaan nykymusiikin sävelkieleen vaikutteita muun muassa rock-musiikista ja jazzista. Hän on kertonut olevansa synesteetikko, jolle musiikki on yksi kuvataiteen lajeista.[8]

Sävellystyönsä ohessa Räihälä on esiintynyt Yle Teeman Kausikortti-ohjelmassa ja toimittanut Yle Radio 1:lle muun muassa progressiivisen musiikin erikoisohjelmaa Karmiininpunaisen kuninkaan hovi. Hänen puolisonsa on viulisti Maria Puusaari.[9]

Räihälä tunnetaan myös musiikkikirjoittajana. Hänen nykymusiikkia käsittelevä esikoiskirjansa Miksi nykymusiikki on niin vaikeaa palkittiin vuonna 2021 tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnolla.[10][11]

Räihälä toimi vuoden 2018 Pohjoismaisten musiikkipäivien taiteellisena johtajana.[12][13]


Teoksia muokkaa

Orkesterimusiikkia muokkaa

  • Barlinnie Nine (1999/2005)
  • Ardbeg (2003)
  • Värikallio (kamariorkesteri, 2003)
  • Håkan Belgiassa (alttoviulukonsertto, 2002)
  • Sellokonsertto (2006)
  • Rautasade (2008)
  • Oboekonsertto (2010)
  • Käyrätorvikonsertto (2013)
  • Myriad (2015)
  • Mural (2017)
  • Stream (2017)
  • Claroscuro (bassoklarinettikonsertto, 2019)
  • Verve (2022)
  • Swerve (2022)

Kamarimusiikkia muokkaa

  • Rampant (1997)
  • Damballa (2000)
  • Jousikvartetto nro 2 ”Jobimao” (2000)
  • Stoa Trilogy (2002)
  • De-cadenza (2005)
  • Freefoot (2006)
  • Zénith (2011)
  • Zen (2011)
  • Seurat I (2012)
  • Les Oréades (2014)
  • Motherlode (2016)
  • Temptations (2017)
  • Kirkasvetinen (2018)
  • Swarm (2020)
  • Jousikvartetto nro 3 ”Insolenza” (2021)

Kirjallinen tuotanto muokkaa

Diskografia muokkaa

  • Saatana saapuu Turkuun (KACD2001-2, 1999)
  • Chadwick Drive (FFCD1025, 1999)
  • Damballa (UUCD101, 2004)
  • Rampant (UUCD103, 2006)
  • Damballa (UUCD103)
  • Jousikvartetto nro 2 ”Jobimao” (UUCD103)
  • Lyckselen kuningas (UUCD103)
  • Stoa Trilogy (UUCD103)
  • Vuokin keisari (UUCD103)
  • Värikallio (UUCD103)
  • Peat, Smoke & Seaweed Storm (ABCD367, 2014)
  • L'homme à la licorne (OPTCD-15013, 2015)
  • Kirkasvetinen (AVI8553408, 2018)
  • Kalliokirskuja (WREC1, 2020)

Muuta muokkaa

Osmo Tapio Räihälä tunnetaan Evertonin kannattajana, mikä näkyy myös joidenkin hänen sävellystensä nimissä.[14] Nuoruudessaan hän on toiminut myös punkyhtye Neuroosin laulajana.[15]

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Osmo_Tapio_Räihälä&oldid=22230281”