Luuydintutkimus

Luuydintutkimus on ihmisen luuytimestä otettu näyte. Se voidaan ottaa joko imunäytteenä eli luuydinaspiraationa tai kudosnäytteenä eli luuydinbiopsiana.

Luuydinaspiraatio.

Luuydinaspiraatiossa käytettävä neula.

Aiheet

Luuydinnäyte voidaan ottaa, kun epäillään verta muodostavan kudoksen ja luuytimen tautia. Tällaisia sairauksia ovat muun muassa leukemia, lymfooma, myeloproliferatiiviset ja myelodysplastiset taudit ja luuytimen fibrotisoivat muutokset. Luuydinnäytteen avulla voidaan selvitellä epäselvän anemian, muiden verenkuvamuutosten ja vaikeiden puutostilojen syitä. Pahanlaatuisissa veritaudeissa voidaan tutkia kromosomi- ja geenipoikkeavuuksia ennusteen ja hoidon valinnan helpottamiseksi.

Suoritus

Luuydinaspiraatio otetaan erityisellä neulalla joko rintalastasta (sternaalipunktio) tai alaselästä suoliluun harjanteesta (kristapunktio). Iho ja luukalvo puudutetaan, minkä jälkeen luuydinneulalla edetään luun pintaan. Neulan kärki viedään luun korteksin läpi poraavalla liikkeellä, minkä jälkeen nestemäistä luuydintä imetään ruiskulla 0,5–1 ml. Kun neulalla imetään näytettä luuydinontelosta, sinne syntyy alipaine, joka saattaa tuntua kipuna. Luuydinaspiraatio on kuitenkin mainettaan kivuttomampi tutkimus. Jos aspiraatio ei onnistu, tutkimuksessa edetään ottamalla luuydinbiopsia.

Luuydinbiopsia otetaan suoliluun harjanteesta. Kuten aspiraatiossa, iho ja luukalvo puudutetaan, minkä jälkeen neulalla edetään luun korteksin läpi. Neulan kärki viedään luuytimeen, josta saadaan kiertävällä liikkeellä neulan sisään 2–3 mm paksu ja 0,5–2 cm pitkä lieriö.

Analysointi

Imunäytteessä olevista luuydinnokareista tehdään lasilevylle puristevalmisteet, jotka laboratoriossa värjätään ja analysoidaan mikroskoopilla. Samalla tutkitaan yleensä perifeerisen veren sivelyvalmiste. Näytteestä voidaan tehdä tarvittaessa myös muita laboratoriotutkimuksia, kuten erikoisvärjäyksiä, kromosomitutkimuksia tai PCR-tutkimuksia. Biopsianäyte kiinnitetään formaliinilla ja leikataan kudosleikkeiksi, jotka värjätään ja analysoidaan. Tarpeen mukaan voidaan tehdä immunohistokemiallisia värjäyksiä.

Riskit

Luuydinnäyte on turvallinen tutkimus. Suuressa brittiläisessä noin 55 000 luuydinnäytteen ottoa käsittäneessä tutkimuksessa haittavaikutusten esiintyvyys oli vain 0,05 prosenttia (26 tapausta). Yleisin komplikaatio oli verenvuoto.