Tarvo Laakso

Tarvo Laakso (15. joulukuuta 1955 Tampere – elokuu 2023 Tampere) oli suomalainen muusikko ja evankelis-luterilainen pappi. Hän toimi seurakuntapastorina Tampereella ja häntä kutsuttiin musiikkitaustansa vuoksi ”rokkipapiksi”.

Syyskuussa 2006 julkaistiin Laakson omaelämäkerrallinen kirja: Rokkipappi krusifiksin juurella.^lähde? Laakso oli kristillisdemokraattien kansanedustajaehdokkaana eduskuntavaaleissa 2007, mutta ei tullut valituksi.

Laakso pyöritti Tampereen Lielahden kirkolla usean vuoden ajan niin sanottua ”Lietsun Gospelkirkkoa”, jossa konsertoi kuukausittain gospel-muusikkoja ja seurakunnan sanomalle tukensa antavia rokkareita.^lähde?

Ura

Laakso aloitti kitaransoiton 14-vuotiaana. Vuonna 1971 hän perusti kavereidensa kanssa kokoonpanon Onnelliset vaeltajat, joka esiintyi sairaaloissa ja vanhainkodeissa sekä hengellisissä tilaisuuksissa. Parissa vuodessa Onnelliset vaeltajat teki yli 150 keikkaa.^lähde?

Rippikoulun jälkeen Laakso liittyi nuorisomuusikko Seppo Lindellin With Christ -yhtyeeseen ja soitti Jaakko Löytyn ensimmäisillä levyillä sähkökitaraa.^lähde? Laakso julkaisi ensimmäisen albuminsa nimeltä Huuhkain vuonna 1979. Hänen tyylilajikseen muotoutui rock-gospel. Laakso julkaisi toisen albumin Taivasalla vuonna 1980 ja LP-levyn Sähköpaimen 1981. Levyn kappale "Krusifiksin juurella" nousi Laakson tunnetuimmaksi kappaleeksi.^lähde? Levyllä kitaraa soitti Heikki Silvennoinen.

Seuraavat kaksi albumia Jouheita kaikuja (1982) ja Ristikko (1984) Laakso teki karstulalaisen Grace-yhtyeen kanssa. Laakso opetti Vaajakoskella rumpujen ja kitaran soittoa nuorille, joista hän valmensi yhtyeen Gospel akatemia ja lauluryhmän Gospel akat. Tuolla kokoonpanolla ilmestyi albumi Kylmänväreet (1986).

Seuraavina vuosina Laakso toteutti kokoelmalevyn Krusifiksin juurella (1988) ja albumin Seitsemäs herääminen (1989). Näiden kahden CD-levyn jälkeen hän julkaisi englanninkielisen albumin My Own Way (1990), jonka tekstien kirjoittamisessa oli mukana kirjailija ja kirjallisuusprofessori Douglas Robinson.

Laakso työskenteli 1990-luvun alussa Kauhajoen evankelisen opiston musiikinopettajana. Tuona aikana hän julkaisi albumin Syntynyt Eurooppaan (1991) soittaen itse kaikkia instrumentteja. Tampereelle palattuaan hän teki Richard Bachin innoittamana albumin Silta yli (1994) ja sävelsi yli 70 raamatun tekstiä, sekä teki messun Evankeliumin juhla (1995). Seuraava levy oli Aamun avaus.

Laaksolla puhkesi epilepsia, joka muutti hänen musiikkinsa suuntaa^selvennä ja näin syntyi albumi Elämää suurempaa.^lähde? Hän julkaisi vaimonsa Marjan kanssa pelimanniteoksen Tunturimaa (2002). Samoihin aikoihin hän koosti neljän CD:n kokoelma-albumin Valkokultaa vanhoista levytyksistään. Viittäkymmentä vuotta täyttäessään hän julkaisi kolme albumia: Mä kotiin yöllä tuun (2005), progevivahteisen Ritariperho (2005) ja Kalavale ja kantelijatar -levyn (2005).

Vuonna 2008 Laakso julkaisi albumin Metsän poika sekä rentoutumismusiikkilevyn Nokkaunia!. Hän kokosi perheensä kanssa Starwar-yhtyeen, jonka ensimmäinen albumi RRR julkaistiin saman vuoden syksyllä Maata näkyvissä -festareilla.^lähde? Starwar oli mukana myös Laakson taiteilijauran 30- vuotisjuhlalevyllä, Kiitos!, joka julkaistiin vuonna 2009. Starwar julkaisi toisen albuminsa Rakkaus räiskyköön vuonna 2010.

Laakso kokosi yhdeksän CD-levyn kokoelma-albumin Tähtitaivas vuonna 2011, jolta löytyy noin 200 Laakson tärkeintä levytystä, osa remiksattuina.^lähde? Starwarin kanssa Laakso julkaisi albumit Tuliterä (2013) ja Häikäisevän Viestin Tuojat (2015). Vuonna 2019 hän julkaisi viimeisen sooloalbuminsa Taivas kaiken kuulee. Tarvo julkaisi vuonna 2021 tupla-CD:n Vihdoin, joka sisälsi hänen tunnetuimpia kappaleitaan mies ja kitara -versioina. Ennen kuolemaansa hän sai miksausvaiheeseen vielä kolmannen viimeiseksi jääneen kokoelma CD:n Kuninkaan kulkuri, joka on tehty myös mies ja kitara -tyylillä. Levy julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen lokakuussa 2023.

Aiheesta muualla

• Muusikko Tarvo Laakson sivusto archive.org
• Tarvo Laakson muistokirjoitus Aamulehdessä