Kromikarbonyyli

kemiallinen yhdiste

Kromikarbonyyli eli heksakarbonyylikromi (Cr(CO)6) on metallikarbonyyliyhdisteisiin kuuluva kromin organometalliyhdiste. Ainetta voidaan käyttää orgaanisissa synteeseissä katalyyttinä, kromipinnoituksissa ja muiden kromiyhdisteiden valmistamiseen.

Kromikarbonyyli
Cr(CO)6.png
Tunnisteet
CAS-numero 13007-92-6
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava Cr(CO)6
Moolimassa 220,06 g/mol
Tiheys 1,77[1] g/cm³
Sulamispiste 110 °C[2]
Kiehumispiste 210 °C (räjähtää)[2]
Liukoisuus Ei liukene veteen

OminaisuudetMuokkaa

Kromikarbonyyli on huoneenlämpötilassa valkoinen kiinteä aine. Yhdisteellä on kuitenkin suhteellisen korkea höyrynpaine, joten se voi sublimoitua jopa huoneenlämpötilassa. Yhdiste ei helposti reagoi hapen, veden, happojen tai laimeiden emästen kanssa poiketen monista muista metallikarbonyyliyhdisteistä. Kromikarbonyyli on veteen liukenematonta, mutta liukenee orgaanisiin liuottimiin kuten kloroformiin ja tetrakloorimetaaniin.[3][4][5]

Kromikarbonyylissä kromi esiintyy hapetusluvulla 0. Yhdiste voidaan pelkistää alkalimetallien, natriumin amalgaaman, kalsiumin, bariumin tai natriumborohydridin avulla yhdisteiksi, joissa kromi esiintyy hapetusluvulla -I tai -II.[3] Kromikarbonyyli muodostaa helposti komplekseja aromaattisten yhdisteiden kanssa[4]. Muodostuva kompleksi on poikkeuksellisesti elektrofiilinen ja reagoi nukleofiilien kanssa[6].

Valmistus ja käyttöMuokkaa

Kromikarbonyyliä valmistetaan pelkistämällä kromi(III)suoloja kuten kromikloridia hiilimonoksidin läsnä ollessa. Pelkistimenä voidaan käyttää metallista alumiinia ja katalyyttinä alumiinikloridia. Toinen tapa muodostaa yhdistettä on käyttää pelkistimenä fenyylimagnesiumbromidia tai natriumia.[1][3][5][7][8]

Kromikarbonyyliä käytetään katalyyttinä alkeenien isomerointireaktioissa, polymeroinneissa, dieenien pelkistyksissä vedyttämällä, Fischerin karbeenikompleksien valmistuksessa. Sitä voidaan hyödyntää myös areenitrikarbonyylikromin ja kromi(II)oksidin valmistamisessa. Kromikarbonyyliä voidaan käyttää myös polttoaineiden lisäaineena ja muiden metallien pinnoittamiseen kovalla kromikerroksella.[1][4][5]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Gerd Anger, Jost Halstenberg, Klaus Hochgeschwender, Christoph Scherhag, Ulrich Korallus, Herbert Knopf, Petr Schmidt & Manfred Ohlinger: Chromium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 5.6.2014
  2. a b Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 836. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
  3. a b c Billie J. Page & Gary W. Loar: Chromium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004. Viitattu 5.6.2014
  4. a b c Motokazu Uemura: Hexacarbonylchromium, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2001. Teoksen verkkoversio Viitattu 5.6.2014
  5. a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 223. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.6.2014). (englanniksi)
  6. W. Carruthers, Iain Coldham: Modern Methods of Organic Synthesis, s. 82. Cambridge University Press, 2004. ISBN 9780521778305. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.6.2014). (englanniksi)
  7. Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1560. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.6.2014). (englanniksi)
  8. Christoph Elsenbroich: Organometallics, s. 357. Wiley-VCH, 2006. ISBN 978-3-527-29390-2. (englanniksi)