Krepost Sveaborgin merilinnoitteet
Krepost Sveaborgin merilinnoitteet olivat joukko Helsingin maa- ja merilinnoitukseen, eli Krepost Sveaborgiin kuuluneita linnoitteita. Meririntamaan kuuluivat kahdessa,[1] sekä yhteensä 37 numeroitua tukikohtaa[2] Helsingin ympäristössä nykyisten Espoon, Helsingin ja Vantaan kuntien alueilla.[1] Meririntama koostui Helsinginniemen ympäristön saarille rakennetuista kahteen sisäkkäiseen puolustuslinjaan jaetuista linnoitteista.
Harmaja, Isosaari, Katajaluoto ja Kuivasaari
muokkaaHarmajan tukikohdan aseistuksena oli neljä 152 millimetrin Canet-tykkiä. Saaren tykkiaseman rintavarustuksen sisällä oli kolme kellaritilaa. Harmajalle rakennettiin myöhemmin toisen maailmansodan aikana IT-patteri laitteistoineen. Saaren asemista neljän tykin patteri ja tähystystorni ovat suojeltuja.[3]
Isosaaren tukikohdan aseistuksena oli kolme tykkipatteria, joiden varustukseen kuului yhteensä kahdeksan 254 millimetrin Durlacher-tykkiä kahdessa patterissa ja neljä 152 millimetrin Canet-tykkiä kolmannessa patterissa. Tukikohdan tykkiasemien rintasuojiin on rakennettu kellaritiloja. Saarella sijaitsee myös voima-asema, kaksi valonheitinasemaa, sekä kaksi betonista tähystystornia.[3]
Katajaluodon tukikohdan aseistuksena oli neljän 254 millimetrin Durlacher-tykin patteri. Tukikohdan tykkiaseman rintasuojaan on rakennettu kellaritila, minkä lisäksi saarella sijaitsee myös kaksi voima-asemaa, valonheitinasema, sekä betoninen tähystystorni.[3]
Kuivasaarella sijaitsi kolmiosainen valonheitinkokonaisuus, johon kuului betoninen tähystystorni, voima-asema, valonheittimen siirtorata, sekä itse valonheitin. Valonheitinkokonaisuus on nykyisin suojeltu muinaismuistolain nojalla.[3]
Miessaari, Pihlajasaari ja Rysäkari
muokkaaMiessaaren tukikohdan aseistuksena oli neljän 152 millimetrin Canet-tykin patteri. Tukikohdan tykkiaseman rintasuojaan on rakennettu kellaritila, jossa oli ammus-, keskus- ja hissitilojen lisäksi puhelinkeskus ja konehuone. Saarella sijaitsee myös kolmikerroksinen kallioon louhittu miehistön suojatila, valonheitinasema ja kolmihuoneinen kallioon louhittu keskuskasematti.[4]
Pihlajasaaren tukikohdan aseistuksena oli neljän tykin hajasijoitettu patteri. Patteri on ainut laatuaan aikakaudeltaan Helsingin linnoituksessa. Saarella sijaitsee myös kallioon louhittu betonirakenteinen miehistön- ja ammussuoja.[4]
Rysäkarin tukikohdan aseistuksena oli neljän 254 millimetrin Durlacher-tykin patteri, jonka rakentamisessa on huomoitu maaston korkeuserot. Tukikohdan tykkiaseman rintasuojaan on rakennettu kellaritila, minkä lisäksi saarella sijaitsee myös kaksi betonirakenteista mittaustornia, kaksikerroksinen panssaritorni ja betonirakenteinen valonheitinasema.[4]
Santahaminan itäniemi, Itä-Villinki ja Vuosaaren Skatanniemi
muokkaaSantahaminan itäniemen tukikohdan aseistuksena oli kaksi tykkipatteria, joiden varustukseen kuului yhteensä neljä 75 millimetrin tykkiä ja neljä 152 millimetrin Canet-tykkiä. Neljän 75 millimetrin tykin patterissa ammus- ja miehistötilat sijaitsevat tykkien välissä. Neljän Canet-tykin pattereissa ei ole kellaritiloja.[5]
Itä-Villingin tukikohdan aseistuksena oli neljän 254 millimetrin Durlacher-tykin patteri. Tukikohdan tykkiaseman rintasuojaan on rakennettu kellaritila, minkä lisäksi saarella sijaitsee myös kolmiosainen valonheitinkokonaisuus, johon kuuluvat kallioon louhittu voima-asema, valonheittimen siirtorata ja valonheitinasema. Saarella on tämän lisäksi kallioon louhittu kaksihuoneinen varastotila.[5]
Vuosaaren Skatanniemen tukikohdan aseistuksena oli neljän 152 millimetrin Canet-tykin patteri.[6]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Laaksonen, Lasse (toim.): Ensimmäisen maailmansodan aikaiset linnoitukset Helsingissä : suojeluluettelo. Helsinki: Museovirasto, Rakennushistorian osasto, 1980. ISBN 951-9074-49-X.
- Laine, Sirkku: Ensimmäisen maailmansodan aikainen maalinnoitus Espoossa. Espoo: Espoon kaupungin tekninen keskus, 1998. ISBN 951-857-352-2.
- Lagerstedt, John & Laulunmaa, Vesa: Ensimmäisen maailmansodan linnoitusvyöhyke. Helsinki: Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, 2014. Yleissuunnitteluosaston selvityksiä 2014:32. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 29.3.2015).