Kowloonin niemimaa
Kowloonin niemimaa (engl. Kowloon Peninsula; kiin.: 九龍半島; Jyutping: Gau2lung4 bun3dou2) on niemimaa, joka sijaitsee Kiinan mantereella, mutta kuuluu Hongkongin alueeseen. Kowloon, toinen Hongkongin suurista taajamista, on niemimaalla. Kowloonin niemimaalla on Kai Takin lentoasema ja tähtitorni.
Maantiede
muokkaa
Kowloonin niemimaa voidaan jakaa maantieteellisesti kahteen alueeseen. Uudet territoriot pohjoisessa ja lännessä ovat maaseutumaisempia ja käsittävät mäkistä maastoa. Kaupunkimaisempi asutuksen keskus käsittää puolestaan alueita idässä ja etelässä.[1]
Historia
muokkaa_Wellcome_L0067732.jpg)
Kowloonin niemimaa oli tunnettu pienenä, mutta tärkeänä suolankaivuun keskuksena jo Song-dynastian aikakaudella 1000- ja 1100-luvuilla. Alue kuitenkin kärsi Ming-dynastian merirosvouden vastaisista operaatioista ja paikalla oli vain muutama kylä ja vähän asukkaita, kun Britannia sai haltuunsa Hongkongin saaren (Brittiläinen Hongkong) useiden eri Kiinan Qing-dynastian kanssa solmituilla sopimuksilla. Pelkän saaren miehitystä alettiin kuitenkin pitää riittämättömänä puolustuksen kannalta. Britit pelkäsivät Kiinaa enemmän Venäjää, jota alettiin pitää uhkana Krimin sodan myötä. Niemimaa täytyi saada brittien haltuun, jotta he voisivat turvata saaren ja mantereen välisen salmen.[2]
Brittien alkuperäisenä tarkoituksena oli ostaa Kowloonin niemimaa itselleen. Ostosta neuvoteltiin kiinalaisen Kantonin kenraalikuvernöörin kanssa ja kauppahinnaksi sovittiin 500 taelia kultaa. Ostohanke kuitenkin peruuntui kun britit saivat alueen haltuunsa Pekingin rauhansopimuksen nojalla vuonna 1860. Britit rakensivat nopeasti Tsim Sha Tsuin alueelle sotilasrakennuksia kuten parakkeja ja linnakkeita. Britit eivät pitkään rakentaneet mitään muulle alueelle. Asukkaita alkoi Kowlooniin tulla sotilaiden lisäksi vasta 1900-luvun puolella.[2] Vuonna 1898 Britannia vuokrasi Kiinalta 99 vuodeksi Uudet territoriot, joihin kuului Kowloonin niemimaan tyvi ja parisataa saarta.[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ Kowloon Peninsula Encyclopædia Britannica. Viitattu 1.2.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Ingham, Michael: Hong Kong – a cultural history, s. 159–161. Oxford University Press, 2007. ISBN 978-0-19-531496-0 (englanniksi)
- ↑ Spectrum Tietokeskus, 4. osa, s. 26–27. (Toinen painos) WSOY, 1978. ISBN 951-0-08555-3