Kotkarausku

kalalaji

Kotkarausku (Myliobatis aquila) on kotkarauskujen heimoon kuuluva rustokalalaji. Sitä tavataan Atlantin itäosassa ja Välimeressä.[2][3]

Kotkarausku
Myliobatis aquila.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Äärimmäisen uhanalainen [1]

Äärimmäisen uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Rustokalat Chondrichthyes
Alaluokka: Leveäsuiset Elasmobranchii
Lahko: Suurrauskut Myliobatiformes
Heimo: Kotkarauskut Myliobatidae
Suku: Myliobatis
Laji: aquila
Kaksiosainen nimi

Myliobatis aquila
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Kotkarausku Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kotkarausku Commonsissa

Kotkarausku kasvaa yleensä 120-senttiseksi,[3] mutta lajin yksilön suurin havaittu pituus on ollut 183 senttiä ja paino 14,5 kiloa.[2] Kala on selkäpuolelta sileä ja väriltään ruskea, kun taas vatsapuoli on likaisen valkoinen. Pyrstö on musta.[3] Kotkarausku elää 1–300 metrin syvyydessä, tosin yleensä matalissa lahdissa ja suistoissa.[2] Sen erottaa saman alueen keihäsrauskuista sen ulostyöntyvästä päästä. Uidessaan kotkarausku pitää päätään selvästi rintaeviä korkeammalla.[3] Kala liikkuu usein parvina.[2] Kotkarausku syö pohjaeläimistöä, pääasiassa nilviäisiä, mutta myös kaloja.[2][3] Se murskaa nilviäisten kuoret vahvoilla hampaillaan.[3]

Kotkarausku on kaikkien kotkarauskujen tapaan ovovivipaarinen, eli se hautoo munat sisällänsä ja synnyttää poikaset elävinä.[2][3] Poikanen saa ravintonsa alkuun ruskuaispussista, mutta myöhemmin se saa lisäravintoa suoraan emon kohtunesteistä. Naaraat ovat raskaana 6–8 kuukautta ja synnyttävät 3–7 jälkeläistä kerralla.[2]

LähteetMuokkaa

  1. Jabado, R.W., Chartrain, E., Cliff, G., Da Silva, C., Derrick, D., Dia, M., Diop, M., Doherty, P., Leurs, G.H.L., Metcalfe, K., Pacoureau, N., Porriños, G., Seidu, I., Soares, A., Tamo, A., VanderWright, W.J., Williams, A.B. & Winker, H.: Myliobatis aquila IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2021. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.3.2021. (englanniksi)
  2. a b c d e f g Myliobatis aquila (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 2.5.2015. (englanniksi)
  3. a b c d e f g Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 2. Iilimato–Leopardit, s. 749. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01422-6.
Tämä kaloihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.