Koskenkylä (Saarijärvi)
Koskenkylä on kylä Saarijärvellä, noin 17 kilometriä Saarijärven keskustasta luoteeseen[1]. Kylä sijaitsee Kokkolantien (Valtatie 13) länsipuolella. Sen läpi virtaa Kalmujoki, joka on osa Saarijärven reittiä. Nimensä mukaisesti alueella on useampikin koski.
| Koskenkylä | |
|---|---|
  Koskenkylä |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Suomi |
| Maakunta | Keski-Suomi |
| Kunta | Saarijärvi |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | Kylä |
| Korkeus | 136 m |
| Väkiluku | 82 |
| Aikavyöhyke | UTC+2 |
| – Kesäaika | UTC+3 |
| Postinumero | 43240 |
Koskenkylän muodostaa lohkotun Kalmukosken (1774), Haapakosken (1787), vanhan Kolkanniemen pappilan sekä vuonna 1789 perustetun Vähä-Kalmukosken maat.
Kylän naapurikyliä ovat Lehtola, Kolkanlahti, Kalmari sekä entisen Pylkönmäen kunnan puolella oleva Kuoppalan kylä. Länsiosastaan kylä rajoittuu osittain Karstulaan.
Kylän historiassa on ollut aktiivista toimintaa mm. tervatehtaan, tukin uittamisen ja tiilitehtaan muodossa[2]. 1928 perustettu Koskenkylän pienviljelijäyhdistys ry toimii varsin aktiivisesti edelleen, ja pyörittää maatalousyrittäjien yhteishankintarengasta. Hankintarengas kilpailuttaa tuotantopanoksia seutukunnan maatiloille.[3][4]
Koskenkylässä toimi oma kansakoulu vuosina 1920–1967. Sitä kävi vuoden 1962 paikkeilla 39 oppilasta.[5]
Saarijärven reitti ja luonto muokkaa
Koskenkylän läpi virtaava Kalmujoki on osa Saarijärven reittiä, joka on valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta. Reittiä on aiemmin käytetty tukinuittoon.
Kalmujoessa on kolme eri koskea; Sahi, Kalmukoski sekä Haapakoski. Näistä Kalmukoski on selvästi pisin.
Vesivoimaa on hyödynnetty jo varhain muun muassa sähkön tuotantoon. Haapalassa on edelleenkin toiminnassa oleva sähkövoimalaitos, joka saa voimansa Haapakoskesta. Samalla tontilla on aiemmin toiminut myös vesivoimalla toiminut saha.
Kalmukosken itäpuolella sijaitsee kivikautinen asuinpaikka. Löytöalue on talon länsi- ja lounaispuolella olevalla hiesupellolla. Paikalta on löytynyt käyräselkäinen kourutaltta, kvartsia ja rombikirves.[6]
Järvistä Kalmarinselän sekä Iso-Löytänän eteläosa ja Horonalasen pohjoisosa ovat Koskenkylän puolella.
Pellot ovat tyypillisesti rinteillä, jotka viettävät vesistöihin. Asutus on perinteisesti peltojen yläpäässä, pellon ja metsän välissä. Maastoltaan alue on melko jyrkkäpiirteistä. Korkeuserot ovat merkittäviä, monin paikoin useita kymmeniä metrejä lyhyellä matkalla. Metsät ovat pääasiassa reheviä kuusikoita.
Tunnettuja koskenkyläläisiä muokkaa
- Jarkko Nikara, ralliautoilija
- Pekka Neittaanmäki, professori
Lähteet muokkaa
- ↑ Google Maps Google. Viitattu 13.11.2015.
- ↑ Koskenkylän historia, Raitilla.fi Raitilla.fi. Arkistoitu 17.11.2015. Viitattu 13.11.2015.
- ↑ Koskenkylän pienviljelijäyhdistys – ONNENLAAKSO onnenlaakso.fi. Viitattu 10.5.2023.
- ↑ Maatilan Pellervo: Saarijärvellä säästetään yhteishankinnoilla Maatilan Pellervo. 27.10.2022. Viitattu 10.5.2023.
- ↑ Pynnönen, Risto: Kiertokoulusta kansakouluun ja sieltä peruskouluun. Saarijärven Suvi, Saarijärvi-Seura r.y:n kesälehti 2015, 2015, s. 3. Saarijärvi: Saarijärvi-Seura. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 25.8.2018. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kulttuuriympäristön palveluikkuna www.kyppi.fi. Viitattu 31.3.2022.
Aiheesta muualla muokkaa
- Koskenkylän ja Lehtolan Raitilla - Koskenkylä, Lehtola ja Muittari-alueen yhteisön verkkosivu (Arkistoitu – Internet Archive)
Kirjallisuutta muokkaa
- Sahinaho, Heikki (toim.): ... ja keskellä virtaa joki : Koskenkylä - Lehtola - Muittari - Riekko : kyläkirja. Lehtolan nuorisoseura, 2002. 287 sivua. ISBN 952-91-4716-3.
- Tahvonen, Aili: Lapsuuteni Koskenkylä. Omakustanne, 1994. 100 sivua. ISBN 952-50-6069-6.