Wikipedia

Korihait

uusikaupunkilainen koripalloseura

Korihait (viralliselta nimeltään UU-Korihait, alkuperäiseltä nimeltään Uudenkaupungin Urheilijat, lyhennettynä UU) on uusikaupunkilainen koripalloseura, jonka edustusjoukkue pelaa Korisliigassa. Edustusjoukkueen lisäksi seuralla on myös juniori-, nais- ja ikämiestoimintaa. Joukkueen kotikenttä on Uusikaupunki Areena.

Korihait
Liiga Korisliiga
Perustettu 1974
Historia UU Koripallo
(1974–1994)
Korihait
(1994–)
Areena Uusikaupunki Areena
Kotipaikka Uusikaupunki, Suomi
Värit valkoinen, punainen
         
Päävalmentaja Darko Mihajlovic[1]
Kapteeni Bojan Sarcevic
Koti jersey
Team colours
Team colours
Koti
Vieras jersey
Team colours
Vieras
SM-mitalit
Kultaa 1 (1990)
Hopeaa 1 (1995)
Pronssia 3 (1985, 1987, 1992)
Kotisivu http://www.korihait.fi/

Seura on voittanut yhden Suomen mestaruuden, minkä lisäksi se on osallistunut lukuisia kertoja kansainvälisiin koripallosarjoihin. Suurimman osan menestyksistään seura on saavuttanut nimellä Uudenkaupungin Urheilijat. Uudenkaupungin Urheilijat meni konkurssiin vuonna 1994, minkä jälkeen seura jatkoi toimintaansa nimellä Korihait. Noustuaan pääsarjaan 1980-luvulla joukkue on pudonnut alemmalle sarjatasolle ainoastaan kolmeksi kaudeksi.[2]

Historia muokkaa

Perustaminen muokkaa

Vuonna 1974 joukko koripallosta innostuneita nuoria miehiä tuli Heikki Walan puheille, joka oli tutustunut koripalloon kotipaikkakunnallaan Pieksämäellä. Ongelmana oli se, että Uudessakaupungissa ei ollut koripalloseuraa ja uuden seuran perustamista pidettiin liian työläänä. Apu löytyi kuitenkin omasta kaupungista, sillä Walalla oli yhteyksiä Uudenkaupungin Urheilijoiden johtokuntaan. Koripallo otettiinkin osaksi seuran lajivalikoimaa, ja samalla seuran junioritoiminta pyörähti käyntiin.[2] Vielä samana vuonna Kalannin urheilutalolla pelattiin Suomen koripallomaajoukkueen ottelu.[3]

Ensimmäisenä talvena juniorit eivät osallistuneet alueen sarjoihin, vaan pelasivat kuuden joukkueen kaupunkisarjan. Seuran miesten edustusjoukkue pelasi liiton alemmissa maakuntasarjoissa. Vuoden päästä Wala oli jo lähtemässä pois kaupungista, mutta hänet saatiin lopulta jäämään, koska Uudenkaupungin Autotehtaan ja telakan johtajat ajattelivat, että koripalloseura lisäisi kaupungin näkyvyyttä.[2]

 
UU:n mainos 1980-luvulta

Vuonna 1976 UU sai Turun yliopiston varsinaissuomalaisen osakunnan pallolta seurafuusion myötä sarjapaikan maakuntasarjaan. Uudenkaupungin Urheilijoihin saatiin houkuteltua juuri hajonneesta Playboysista maajoukkuemiehet Paavo Koskivaara ja Heikki Tiainen. Miesten avustuksella nousu Suomisarjaan kävi helposti. Kun seura oli noussut Suomi-sarjaan, hankittiin joukkueeseen ensimmäinen ulkomaalainen vahvistus, Herbert Wright. Kovasta pompusta tunnetun amerikkalaispelaajan johdolla UU nousi jo koripallon I-divisioonaan.[4] Ensimmäinen ykkösdivisioonakausi sujui seuralta mainiosti, ja se pääsi aina SM-karsintoihin saakka. Ensimmäisessä osaottelussa joukkueen kantaviin voimiin kuulunut Wright kuitenkin loukkaantui, jolloin vastustajana ollut KTP pääsi helposti jatkoon Larry Poundsin johdolla.[2]

Seuraavalla kaudella UU sai lisää vahvistuksia, kun maajoukkuemiehet Jouko Heikkinen ja Eero Kerppo liittyivät joukkueeseen. Seura pääsi taas SM-karsintoihin, joissa vastassa oli jälleen kotkalaisjoukkue, tällä kertaa Peli-Karhut. UU:n tie korkeimmalle sarjatasolle ei vieläkään auennut, sillä Peli-Karhut voitti ratkaisevan ottelun pisteellä. Kolmantena ykkösdivisioonakautena seuran toiminnanjohtaja Heikki Wala onnistui saamaan joukkueeseen Tapio Stenin. Kauden aikana Uudenkaupungin Urheilijat hävisi vain kaksi ottelua ja voitti 41 kertaa. Toinenkin häviö tuli Suomen cupin välierässä Torpan Poikia vastaan. SM-karsinnoissa vastaan asettui Äänekosken Huima, jolle UU oli hävinnyt kauden aikana kerran. Tällä kertaa UU kuitenkin voitti otteluparin voitoin 2–0 ja nousi ensimmäistä kertaa historiassaan SM-sarjaan.[2]

1980-luku: Nousu pääsarjaan ja cup-menestystä muokkaa

Ensimmäinen Mestaruussarjapeli pelattiin 17. lokakuuta 1981 KTP:tä vastaan Kotkassa. Ottelu päättyi kuitenkin harmittavaan kolmen pisteen tappioon. Ensimmäinen voitto pääsarjassa saavutettiin kuitenkin heti seuraavana päivänä, jolloin Tampereen Pyrintö kaatui kotiottelussa.[2]

Pian nousunsa jälkeen UU vakiinnutti asemansa Suomen koripalloelämässä. Ensimmäistä kertaa joukkue selviytyi pudotuspeleihin kuitenkin vasta vuonna 1985. Puolivälierissä UU voitti Tampereen Pyrinnön selvästi otteluvoitoin 2–0. Välierissä voittokulku kuitenkin katkesi, kun KTP voitti seuran otteluvoitoin 3–1. Pronssia UU voitti lopulta Torpan Poikia vastaan käydyssä ottelusarjassa.[2][5]

UU pääsi myös pelaamaan Mestarien-cupia. Kaudella 1985–1986 joukkue sai vastaansa Saksan suurseuran DTV Charlottenburgin. Vielä tällöin Charlottenburg oli parempi, mutta vuotta myöhemmin UU voitti seurojen mittelön.[2] Vuonna 1986 joukkue voitti ensimmäistä kertaa historiassaan koripallon Suomen Cupin.[6] Tämän ansiosta joukkue pääsi Euroopan toiseksi korkeimpaan seurajoukkueiden sarjaan Euroopan Cup voittajien Cupin kaudeksi 1987–1988. Pohitullissa vierailikin CSP Limoges, joka voitti UU:n selvästi Ranskan koripallomaajoukkueen takamiehen Richard Dacouryn johdolla.[2] Vuonna 1988 UU palasi taas Suomessa voittokantaan voittaen Suomen Cupin.[7] Vuonna 1989 UU teki pitkän turnausmatkan Yhdysvaltoihin. Matkan aikana joukkue pelasi kehityksen kannalta tärkeitä pelejä ammattilaisjoukkueita vastaan.[8] Kaudella 1989–1990 UU oli lähellä päästä Euroopan Cupissa kahdentoista parhaan joukkoon. Kotiottelunsa israelilaista Maccabia vastaan joukkue hävisi viime sekunnin kolmen pisteen heitolla, jonka ansiosta Maccabi pääsi jatkoon.[9]

1990-luvun menestysvuodet muokkaa

Kausittaiset sijoitukset SM-sarjassa[10][11]
  0–1 1–2 2–3 3–4 4–5 5–6 6–7 7–8 8–9 9–0
1980 – 8.[12] 7.[13] 7.[14] 3. 4. 3. 4. 5. 1.
1990 4. 3. 4. 11. 2. 9. 10. 10. 12. 13.
2000 5. 13. – 11. 12. 7. 11. 6. 6. 6.
2010 4. 10. 9. 12. – – 10. 10. 10. 12.
2020 12. 11. 11.

Vuonna 1990 tuli joukkueen odottama SM-kulta. Tälläkin kertaa vastassa oli KTP, ja ratkaisevassa loppuottelussa UU voitti kotkalaiset luvuin 108–102. Loppuottelua seurasi tuolloin paikan päällä eri arvioiden mukaan 2000–2500 ihmistä.[9]. Joukkue pääsi myös Mestarien-cupiin, jossa vastustajaksi arvottiin Aris Thessaloniki BC, joka voitti UU:n selkeästi Nikos Galisin, Brad Sellersin ja Panagiotis Giannakisin johtamana. Kaudella 1991–1992 UU selviytyi uudestaan Mestarien-cupiin, jossa sen tie katkesi ensimmäisellä kierroksella Paris Basket Racingiin. Kotiottelun UU hävisi ainoastaan kymmenellä pisteellä[15] ja vieraspelin yhdeksällä pisteellä.[16] SM-pronssia joukkue voitti vuonna 1992. Kaudella 1992–1993 UU oli taas mukana Mestarien-cupissa, mutta myös tällä kertaa joukkue tippui ensimmäisellä kierroksella. UU sai vastaan ukrainalainen SC Spartakin, jota vastaan se hävisi ensimmäisen pelin luvuin 95–91.[17] Toisen pelin UU voitti lukemin 83–81, mutta ukrainalaisjoukkue pääsi jatkoon paremman korisuhteen turvin.[18]

Kaudella 1993–1994 UU pelasi Euroopan Cup voittajien Cupissa viimeistä kertaa. Kolmannella karsintakierroksella UU:n vastustajaksi tuli ranskalainen Cholet Basket, jonka pelaajiin kuului muun muassa Antoine Rigaudeau. Joukkue hävisi ensimmäisen pelin selvästi luvuin 70–99, jolloin mahdollisuudet jatkopaikasta vaikuttivat heikoilta.[19] Toinen peli vieraskentällä oli tiukempi, mutta UU hävisi sen silti yhdellätoista pisteellä.[20] 1990–luvun alun lama oli ollut seuralle kova isku, ja UU:n taloudellinen tilanne oli vaikea. Vuonna 1993 aloitettiin toimet, joilla pyrittiin pitämään huippukoripallo Uudessakaupungissa. Vielä saman vuoden joulukuussa perustettiin koripalloon erikoistunut seura UU-Korihait ry. Vuoden 1994 alussa UU:n toiminta suunniteltiin siirrettäväksi kokonaisuudessaan uuden seuran piiriin juniorijoukkueet mukaan lukien.[21] Myöhemmin samana vuonna UU anoi sarjapaikan siirtämistä uudelle koripalloseuralle. Lupa myönnettiin ja UU hakeutui konkursiin.[22]

Heti vuonna 1995 Korihait lähti hakemaan uutta SM-mitalia. Seura etenikin aina loppuotteluun saakka. Välierissä se kaatoi muun muassa sarjan ennakkosuosikkeihin kuuluneen ToPon otteluvoitoin 3–0, jolloin Kouvojen ajateltiin olevan helppo vastus Korihaille. Korihait aloittikin loppuottelusarjan vierasvoitolla, jolloin se sai itselleen kotiedun. Seuraavat ottelu Kouvot vei kuitenkin nimiinsä, jolloin Korihait joutui tyytymään SM-hopeaan.[2]

Viimeisen kerran Korihait pelasi Korać cupissa kaudella 1997–1998, jolloin se sai vastaan ruotsalaisen Astra Basketin. Korihait hävisi ensimmäisen kotipelin luvuin 80–83[23] ja toisen pelin 93–79, jolloin joukkue putosi taas kerran pois kisasta.[24]

Kaudella 1999–2000 Korihait joutui liigakarsintaan, joiden kautta se putosi I-divisioonaan. Seuran onni oli Piilosetin ja Torpan Poikien talousongelmat, joiden takia seurat pudotettiin pääsarjasta ja Korihait nousi takaisin pääsarjaan.[25]

2000-luvun vaikeat vuodet muokkaa

 
Kauden 2009–2010 pudotuspeliottelu

Kaudella 2000-2001 Korihait sijoittui runkosarjassa viidenneksi. Seuraavalla kaudella uusi valmentaja Jukka Mantere pudotti kaikki edelliskauden ottelut pelanneen Olli Kekkosen joukkueen kokoonpanosta. Muutoin pelaava kokoonpano oli täysin sama kuin kaudella 2000-2001. Kauden 2001–2002 päätteeksi seura putosi I-divisioonaan ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1981.[7] Joukkueen päävalmentajaksi hankittiin entinen korikuningas Gerald Lee Sr., ja tavoitteeksi ilmoitettiin nousu takaisin pääsarjaan.[26] Uusi päävalmentaja antoikin paljon vastuuta seuran nuorille junioreille, jotka kiittivät ja nostivat seuran takaisin pääsarjaan. Kauden aikana joukkue hävisi ainoastaan kahdesti ja aloitti kahdeksantoista ottelun mittaisen voittoputken.[27]

Jatko pääsarjassa ei kuitenkaan ollut helppoa. Kaudella 2004–2005 Korihait joutui liigakarsintaan oltuaan runkosarjan toiseksi viimeinen. Karsintaan mennessä Korihailla oli onnea, sillä liigakarsinnoissa ei saanut olla yhdysvaltalaisia pelaajia, mutta EU-pelaajat olivat sallittuja. Korihailla olikin kaksi eurooppalaista pelaajaa kun taas Salon Vilppaalla oli kaksi yhdysvaltalaispelaajaa.[28] Kuudesta karsintapelistä Korihait voitti viisi, jolloin se varmisti paikkansa pääsarjassa.[29]

Kaudeksi 2006–2007 Korihait palkkasi seuraan bosnialaisen Zlatan Présicin. Valmentajan englanninkieli oli kuitenkin niin huono, ettei kommunikaatio toiminut seuran jäsenten välillä. Tämä johti päävalmentajan vapauttamiseen.[30] Uudeksi valmentajaksi palkattiin pian Ilpo Rantanen, joka erosi kuitenkin tammikuussa 2007.[31] Korihaiden onneksi Jyri Lehtonen lopetteli ammattilaisuraansa selkäongelmien takia ja pian Lehtonen teki Korihaiden kanssa loppukauden kattavan sopimuksen.[32] Korisliigassa Korihait joutui alkukauden tahmeuden takia taas liigakarsintaan. Sen Korihait suoritti kunnialla voittamalla kuudesta ottelusta viisi, jolloin seura varmisti paikkansa pääsarjassa.[33]

Kaudella 2007–2008 Korihait eteni vuoden tauon jälkeen pudotuspeleihin, joissa vastaan asettui Kouvot. Kouvoja pidettiin Korihaiden kannalta pahimpana mahdollisena vastustajana, ja Kouvot voittikin puolivälierät voitoin 3–0. Korihait teki kolmessa ottelussa keskimäärin ainoastaan 57 pistettä, jolloin joukkueen kausi oli ohi.[34] Kaudella 2008–2009 Korihait oli runkosarjan viides ja sai pudotuspeleissä vastaansa Namika Lahden. Korihait onnistui voittamaan Lahden kerran kotonaan, mutta otteluparin voitot menivät Lahdelle luvuin 3–1. Kolme vuotta aiemmin tavoitteeksi asetettu mestaruus ei siis toteutunut.[35] Positiivista oli se, että Korihait oli ainoa joukkue, joka pystyi voittamaan Lahden pudotuspeleissä.[36] Seuraavalla kaudella joukkue pääsi jälleen pudotuspeleihin sijoituttuaan runkosarjan kuudenneksi.[37] Pudotuspeleissä Korihait sai vastaansa Torpan Pojat, jolle se hävisi suoraan voitoin 3–0.[38]

2010-luku muokkaa

Päävalmentajana toimineen Lehtosen sopimusta oli jäljellä vielä kauden verran seuran kanssa, mutta osapuolet päättivät purkaa sopimuksen.[39] Sen sijaan päävalmentajaksi siirrettiin seurajohtajana toimiva Tom Westerholm.[40] Korihait selviytyi ensimmäistä kertaa välieriin kuuteentoista vuoteen, mutta hävisi pronssiottelun KTP:lle. Kauden jälkeen joukkueen kapteeni, Jussi Kumpulainen, lopetti pääsarjauransa.[41]

Kausi 2011–2012 meni Korihaiden osalta alakanttiin lähinnä ulkomaalaisvahvistuksien vaihtoihin ja loukkaantumisiin. Loppusijoitus oli 10. Kaudella 2012–2013 Korihaihin palkattiin Jarmo Laitinen valmentajaksi Tom Westerholmin siirryttyä Suomen Koripalloliiton palvelukseen.[42] Korihait hankki ulkomaalaisvahvistuksiksi entiset NBA-pelurit Chris Taftin ja Daniel Hortonin, jotka joutuivat lähtemään joukkueesta kesken kauden loukkaantumisten vuoksi. Kauden päätteeksi loukkaantumisista kärsinyt joukkue sijoittui sarjan yhdeksänneksi. Keväällä 2013 Korihaihin päätettiin palkata päätoiminen toiminnanjohtaja. Tehtävään valittiin monissa tehtävissä uusikaupunkilaisen koripallon saralla toiminut Ville Vuorinen.[43] Kaudeksi 2013–2014 Korihait hankki uudeksi valmentajakseen Ari Mikkolan.[44] Hänet vapautettiin kuitenkin tehtävistään joulukuussa 2013, jonka jälkeen valmennusvastuu siirtyi Petri Helmiselle ja Ville Vuoriselle.[45] Kauden päätteeksi seura putosi pääsarjasta.[46]

Kesällä 2014 Korihait palkkasi uudeksi päävalmentajakseen Jarno Nikulan.[47] Keväällä 2016 Korihait nousi takaisin Korisliigaan kahden vuoden tauon jälkeen.[48] Syksyllä 2017 Korihait rikkoi 600. voiton rajapyykin SM-sarjassa.[49] Korihait oli kautta aikojen seitsemäs joukkue, joka on voittanut SM-sarjassa 600 ottelua. Kauden 2017-18 aikana päävalmentaja Nikula erosi tehtävistään.[50] Nikulan tilalle seura palkkasi aikaisemmin Bisonsissa Suomen mestaruuden voittaneen Damion Dantzlerin.[51] Dantzler onnistui pitämään Korihait Korisliigassa voittosuhteella 7/33. Toukokuussa 2018 Korihait ilmoitti tehneensä jatkosopimuksen Dantzlerin kanssa.[52]

Tammikuussa 2019 Korihait ilmoitti purkaneensa Dantzlerin sopimuksen, kun sen solmimisesta yli kulunut vain vähän yli vuosi. Samalla Korihait ilmoitti tehneensä valmentajasopimuksen portugalilaisen Pedro Monteiron kanssa.[53] Korihait voitti kauden 2018–2019 aikana yhdeksän ottelua ja jäi sarjassa toiseksi viimeiseksi.

2020-luku: Korihait 2024 -projekti muokkaa

Kauden 2018–2019 jälkeen Korihait aloitti projektin, jonka tavoitteena on nousta Korisliigan kärkisijoille vuoteen 2024 mennessä.[54] Kaudeksi 2019–2020 Korihait palkkasi päävalmentajakseen espanjalaisen Jordi Justen.[55] 12 hävityn ottelun jälkeen Korihait kuitenkin irtisanoi Justeen ja tilalle tuli apauvalmentajana toiminut Jarno Nikula.[56] Nikula onnistui luotsaamaan Korihait seitsemään voittoon, mikä riitti runkosarjan viimeiseen sijaan ja suoraan putoamiseen I-divisioonaan. Koronaviruksen johdosta kausi kuitenkin keskeytettiin, jonka johdosta Korihait voi hakea Korisliiga-paikkaa myös kaudelle 2020–2021, koska Korihailla oli vielä teoreettinen mahdollisuus säilyä sarjassa.[57][58]

Kausi 2020–2021 päättyi Nikulan komennossa runkosarjan viimeiselle sijalle, mutta koronapandemian takia Korisliigasta ei kauden päätteeksi putoa yksikään seura urheilullisin perustein.[59]

Kausi 2020–2021 päättyi Nikulan komennossa runkosarjan viimeiselle sijalle, mutta koronapandemian takia Korisliigasta ei kauden päätteeksi pudonnut yksikään seura urheilullisin perustein. Seuraavaksi kaudeksi seura sai miellyttävän paluumuuttajan, kun Bojan Sarcevic palasi kymmenen vuoden tauon jälkeen takaisin haipaitaan.[60] Odotukset kauteen lähdettäessä olivat edelliskausia korkeammalla, mutta todellisuus iski vasten kasvoja talven pimeydessä. Korihait voitti 20 ensimmäisestä ottelusta vain kaksi, ja joukkue vahvasti matkalla kohti putoamista sarjasta.

Nikulan toinen jakso Korihaiden päävalmentajana päättyi helmikuussa, kun Nikula päätti jäädä sivuun päävalmentajan tehtävistä. Päävalmentajaksi nostettiin apuvalmentaja Teemu Turunen.[61] Vaihdoksen jälkeen Korihait alkoi hivuttautumaan peli kerralta lähemmäksi sarjassa toiseksi viimeisenä ollutta Bisonsia. Kauden viimeisessä ottelussa ratkesi Korisliigasta putoaja, sillä ottelussa kohtasivat juuri Bisons ja Korihait. Haiparvi oli otteluun lähdettäessä yhden voiton jäljessä, mutta keskinäisten pelien turvin Korihait nousisi tasapisteissä Bisonsin edelle. Yli 200 ukilaisfanin kannustuksen siivittämänä Korihait säilytti paikkansa Korisliigassa.[62] Kauteen mahtui myös suru-uutinen, kun koripallovaikuttaja Heikki Wala menehtyi marraskuussa 2021.[63]

Areena muokkaa

Pääartikkeli: Uusikaupunki Areena
 
Uusikaupunki Areena.

Korihait pelaa ottelunsa Uusikaupunki Areenalla. Halli on rakennettu täysmittaiseksi 1980-luvulla, ja sen katsojakapasiteetti on 1507 henkeä. Areenan yleisöennätys on 2 500, joka on vuodelta 1990. Viimeksi hallia remontoitiin kesällä 2009, minkä jälkeen katsojia mahtui halliin hieman enemmän.[64]

Vuoteen 1981 saakka seuran edustusjoukkue pelasi pelinsä Kalannissa sijaitsevassa Kalannin Urheilutalossa, jonka katsojakapasiteetti on huomattavasti pienempi.[2]

Talous muokkaa

Kausi Edustusjoukkueen budjetti[11][65][66][67]
2002–03 160 467 €
2003–04 150 000 €
2004–05 168 000 €
2005–06 168 000 €
2006–07 283 000 €
2007–08 330 000 €
2008–09 330 000 €
2009–10 290 000 €
2010–11 256 000 €
2011–12 265 000 €
2012–13 300 000 €
2013–14 300 000 €
2016–17 390 000 €
2017–18 400 000 €
2018–19 350 000 €
2019–20 350 000 €
2020–21 319 000 €
2021–22 330 000 €
2022–23 378 500 €
2023–24 353 500 €

Ensimmäisen Suomen mestaruuden jälkeen seuran rahavaikeudet alkoivat kasaantua. Tämä johti Uudenkaupungin Urheilijoiden koripallotoiminnan alasajoon.

Vuodesta 1994 asti Korihait on ollut rekisteröity yhdistys.[68] Seuran kannalta pienellä paikkakunnalla sijainti on sekä hyvä että huono asia: pelaamista pääsarjatasolla pidetään velvollisuutena, mutta resurssien määrä on rajattu.[69] Vuosina 2007–2009 monet suomalaiset koripallojoukkueet kärsivät huonosta taloustilaneesta, mutta Korihait on onnistunut pitämään taloutensa kunnossa. Seura onkin sanonut, että taloutta ei riskeerata menestyksen takia.[70]

Kaudella 2008–2009 Korihaiden manageri Tom Westerholm ilmoitti, että Korihailla on velkaa muutamia tuhansia euroja, mutta talous on kuitenkin hyvin hallinnassa.[69] Kesken kauden 2015-2016 Korihait ilmoitti suurista talousongelmista, mutta seura sai taloutensa kuiville ks. kauden kuluessa.[71][72]

Kakkosjoukkue muokkaa

Korihaiden kakkosjoukkue pelasi II-divisioonassa. Seuran kakkosjoukkue perustettiin vuonna 2009, jolloin se sai Rauma Basketin paikan II-divisioonasta. Syy siirtoon oli se, että Rauma kärsi pelaajapulasta ja Korihailla oli paljon yli-ikäisiä nuoria pelaajia. Kakkosjoukkueen nimeksi otettiin kirjainyhdistelmä UU, jota on viimeksi käytetty vuonna 1999. Tällä eleellä haluttiin kunnioittaa seuran koripallohistoriaa.[73]

Kaudeksi 2016-2017 Korihait herätti uudestaan kakkosjoukkueen henkiin nimellä Korihait 2, joka pelasi läntisen alueen III-divisioonaa.[74] Kaudella 2017-2018 Joukkueessa pelasi mm. entiset Korisliiga-pelaajat Mikko Jalonen ja Heikki Saaristo sekä edustusjoukkueen junioripelaajat.[75] Korihait 2 voitti läntisen alueen III-divisioonan voittosuhteella 17/1.[76] Kaudeksi 2018–2019 Korihait 2 nousi läntisen alueen II-divisioonaan. Joukkue jatkoi voittokulkuaan voittamalla tämänkin sarjan voittosuhteella 17/3. Korihait 2:lla olisi ollut mahdollisuus karsia paikasta miesten I-divisioona B:hen, mutta joukkue ei sitä halunnut vedoten harrastuspelailuun.

Kulttuuri muokkaa

muokkaa

Kun vuonna 1993 alettiin valmistautua uuden seuran tuloon, järjesti UU kannattajilleen nimeämiskilpailun. Uudenkaupungin merellisen sijainnin takia suurin osa ehdotuksista liittyi jollakin tapaa mereen, minkä lisäksi nimiehdotukset olivat englanninkielisiä. Kesäkuussa 1993 seuran johtokunnan kokouksessa ehdotuksia käytiin läpi, jolloin yksi nimiehdotus nousi esille. Se oli Walan pojan ehdotus, joka oli hahmotellut logoksi palloa ja haita. Tästä johdettiin sana Korihait. Kaudella 1993–1994 käytettiinkin jo uutta logoa pelipaidoissa, vaikka siirtymä uuteen seuraan tapahtui vasta vuoden päästä.[21]

Vuonna 2011 Korihaiden peliasuun tuli uusi nimilogo. Vuoden 2012 puolella nimilogo sai seurakseen myös uuden tunnuksen, kun joukkueen uusi ilme julkistettiin 30.4.2012. Uusi logo astui seuran viralliseksi tunnukseksi toukokuun 1. päivästä alkaen. Uuden logon suunnitteli ja piirsi Atte Uotila. Vuonna 2016 Korihait päivitti seuran ilmeen kelta-mustaksi.[77] Myös vuonna 2012 luodun logon värit muutettiin uuden ilmeen mukaiseksi. Vuonna 2019 seuran ilme palautettiin jälleen viininpunaiseksi.[78]

Kannattajat muokkaa

Korihaiden entisen valmentajan Jyri Lehtosen mukaan Pohitulli on ollut aina kova paikka vastustajalle.[79] Vuodesta 1981 lähtien, kun Korihait on pelannut pelinsä Pohitullissa, jokaisessa ottelussa on ollut vähintään 600 katsojaa aina 2010-luvulle asti. Vaikka kannatus on yleensä ollut vastustajaakin kohtaan kohteliasta, niin ylilyöntejä on myös sattunut. Muun muassa vuonna 1982 yleisö ärtyi tuomarien ajettua UU:n valmentajan Paavo Koskivaaran kentältä niin, että heti pelin loputtua yleisö ryntäsi kentälle. Tuomaripari jouduttiin viemään kaupungista pois poliisisaattueessa, koska yleisö kävi vielä pelin jälkeenkin kuumana. 1990–luvun vaihteessa Korihaiden ja KTP:n kannattajien välillä oli usein myös havaittavissa pieniä erimielisyyksiä, minkä takia peleissä oli yleensä poliisipartio.[2]

Korihait maratontaulukossa muokkaa

Kaudella 2008–2009 Korihait ylitti tuhannen pääsarjapelin rajan.[80] Samalla kaudella seura ylitti myös 500 voitetun pelin rajapyykin pelissä Namika Lahtea vastaan.[81] Suomen pääsarjan maratontaulukossa seura on seitsemännellä sijalla. Kauden 2023–2024 lopussa seura oli pelannut 1542 ottelua pääsarjassa, joista 664 oli päättynyt voittoon. Seuran voittoprosentti on täten 43,1.[82]

Toiseksi korkeimman sarjatason maratontaulukossa Korihait on sijalla 11. Seura on pelannut sarjassa kuusi kautta, joiden aikana se on pelannut 177 ottelua. Näistä voittoon on päättynyt 147, jolloin voittoprosentti on 83,1. Muista toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelanneista edelleen toimivista joukkueista ainoastaan KTP:llä on korkeampi voittoprosentti. Kotkalaisjoukkueen prosenttilukema on 100.[83]

Sarjataso Sijoitus Kaudet Ottelut Voitot Tasapelit Häviöt Tehd. korit Pääst. korit Koriero Voitto%
1. 7. 40 1542 664 0 878 134 887 139 711 −4834 43,1
2. 11. 6 177 147 – 30 19 028 16 083 2945 83,1

Pelaajat ja valmentajat muokkaa

Pääartikkeli: Luettelo Korihaissa pelanneista koripalloilijoista

Kokoonpano muokkaa

UU-Korihait 2023–2024
Pelaajat Valmentajat
# Kans. Nimi Syntynyt Pituus Paino Sopimus
1   Javion Ogunyemi 1995 206 cm 2023–24
2   Viljami Arvonen 2005 184 cm 2023–24
3   Aamos Nikula 2003 178 cm 2023–24
5   Wesley Person Jr. 1995 191 cm 2023–24
7  /  Bojan Sarcevic (C) 1988 190 cm 2023–24
8   Joni Herrala (A) 1994 192 cm 2023–25
20   Travis Jocelyn 1999 199 cm 2023–24
22   Akseli Arvonen 2004 189 cm 2023–24
34   Valtteri Pihlajamäki 1997 187 cm 2023–24
40   Jalen Jackson 1994 198 cm 2023–24
44  /  Thomas Vehmanen 2000 180 cm 2023–24
50   Mikael Aalto 1994 208 cm 2023–24 (optio)
Päävalmentaja
Apuvalmentaja(t)
Selite
  • (C) Joukkueen kapteeni
  • (A) Varakapteeni



Kokoonpano päivitetty 29. syyskuuta 2023


Valmentajat ajansaatossa muokkaa

Jäädytetyt pelinumerot muokkaa

Nro Pelaaja Saavutukset
12 Gerald Lee Sr. Suomen koripallon Hall of Fame-valinta 2010

Kaikkien aikojen paras pistemies SM-sarjan runkosarjassa (12 554)

Kaikkien aikojen paras riistäjä SM-sarjan runkosarjassa (1 145)

Eniten otteluja Korihaiden/UU:n seurahistoriassa (508)

Eniten pisteitä Korihaiden/UU:n seurahistoriassa (10 415)

Pelaajana edustusjoukkueessa 1984-97

Edustusjoukkueen valmentajana (2002-04, 2007-08, 2016-17)

15 Erkki Saaristo Suomen koripallon Hall of Fame-valinta 2020

Korihaiden/UU:n seurahistorian toiseksi paras pistemies (5 596) Kuudenneksi eniten pelattuja pelejä Korihaissa/UU:ssa (376)

Pitkäaikainen kapteeni

Pelaajana edustusjoukkueessa 1982-92

Edustusjoukkueen valmentajana 2000-01, 2001-02

Lähde[84]

Henkilökohtaiset palkinnot muokkaa

Korisliigan vuoden pelaaja

Korisliigan vuoden ulkomaalaisvahvistus

Korisliigan vuoden kehittynein pelaaja

Korisliigan paras kuudes pelaaja

Vuoden I-divisioonapelaaja

Korisliigan vapaaheittopalkinto

Tilastot muokkaa

Pelaajatilastot muokkaa

Korihaiden seurahistorian päätilastokategorioiden kymmenen parasta miesten SM-sarjan runkosarjassa[85]

Lihavoidut pelaajat pelaavat Korihaissa kaudella 2023–2024.

Tilastot päivitetty 3.4.2024.

Pisteet
1.  /  Gerald Lee Sr. 8 855
2.   Erkki Saaristo 4 896
3.   Mika Kankaanpää 4 286
4.   Raymond White 3 828
5.   Mikko Jalonen 3 136
6.  /  Bojan Sarcevic 2 937
7.   Pasi Kauha 2 612
8.   Jarno Nikula 2 471
9.   Juha Blomster 2 230
10.   Harri Lehtonen 2 205
Levypallot
1.  /  Gerald Lee Sr. 3 061
2.   Raymond White 2 018
3.   Jussi Kumpulainen 1 415
4.   Harri Lehtonen 1 333
5.  /  Bojan Sarcevic 1 064
6.   Seppo Nikula 877
7.   Luke Lloyd 802
8.   Mikko Jalonen 743
9.   Jyrki Nurmi 708
10.   Petri Heinonen 703
Koriinjohtaneet syötöt
1.  /  Bojan Sarcevic 1 040
2.  /  Gerald Lee Sr. 1 000
3.   Mikko Jalonen 770
4.   Mika Kankaanpää 550
5.   Ray Ailus 348
6.   Jalen Jackson 286
7.   Pasi Kauha 267
8.   Jarno Nikula 258
9.   Erkki Saaristo 242
10.   Nigel Moore 230
Pallonriistot
1.  /  Gerald Lee Sr. 1 145
2.  /  Bojan Sarcevic 412
3.   Mika Kankaanpää 411
4.   Mikko Jalonen 337
5.   Pasi Kauha 265
6.   Erkki Saaristo 235
7.   Jussi Kumpulainen 226
8.   Nigel Moore 173
9.   Juho Terho 169
10.   Jari Raitanen 167
Koriinheiton torjunnat
1.   Harri Lehtonen 165
2.   Luke Lloyd 109
3.   Kimmo Heinonen 89
4.   Herbert Blunt 82
5.   Ronald Wilson 77
6.   Cedric Ball 73
7.   Harri Jokinen 67
8.  /  Gerald Lee Sr. 64
9.   Jussi Kumpulainen 63
10.   Jalen Jackson 61
Pelatut ottelut
1.  /  Gerald Lee Sr. 435
2.   Harri Lehtonen 361
3.   Jani Hyytinen 335
4.   Erkki Saaristo 329
5.   Jyrki Nurmi 327
6.   Jarno Nikula 312
7.   Mikko Jalonen 311
8.  /  Bojan Sarcevic 291
9.   Mika Kankaanpää 274
10.   Jussi Kumpulainen 243

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Pohjola, Matti: Uudenkaupungin Urheilijat 1898–1978. Uusikaupunki: Uudenkaupungin Urheilijat, 1978.
  • Vasara, Erkki: Koritalkoot. Helsinki: Suomen Koripalloliitto, 1990. ISBN 951-95976-1-1.
  • Salmi, Pentti: Koripallokirja kaudella 2009/10. Suomen Koripalloliitto, 2009.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Joukkue: UU-Korihait Basket.fi. Viitattu 29.12.2023.
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l Miten se kaikki alkoikaan? 11.11.2008. Korihait. Viitattu 31.5. 2009.
  3. ↑ Pohjola s.19
  4. ↑ Pohjola s.26
  5. ↑ Vasara s.273
  6. ↑ Miesten Suomen cup -voittajat kautta aikain Suomen Koripalloliitto. Arkistoitu 9.9.2017. Viitattu 1.10.2009.
  7. ↑ a b Korihait takaisin SM-Korikseen 2.3.2003. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 2.10.2009.
  8. ↑ Vasara s.297
  9. ↑ a b Korihait: Uudenkaupungin koripallohistoria. Kauden 1999–2000 kausijulkaisu, .
  10. ↑ Salmi, Pentti: Koripallokirja 2001/02. Suomen Koripalloliitto, 2001.
  11. ↑ a b Korisliigan joukkueet 2009-10 pähkinänkuoressa 28.9.2009. Suomen Koripalloliitto. Arkistoitu 22.10.2013. Viitattu 1.10.2009.
  12. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 4 1981–1982, s. 221. Scandia Kirjat Oy, 1982. ISBN 951-9466-32-0.
  13. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 5, s. 280. Oy Scandia Kirjat Ab, 1983. ISBN 951-9466-36-3.
  14. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 6, s. 259. Oy Scandia Kirjat Ab, 1985. ISBN 951-9466-41-X.
  15. ↑ 87-97 Final score FIBA Europe. Viitattu 2.10.2009. (englanniksi)
  16. ↑ 67-58 Final score FIBA Europe. Viitattu 2.10.2009. (englanniksi)
  17. ↑ 96-91 Final score FIBA Europe. Viitattu 2.10.2009. (englanniksi)
  18. ↑ 83-81 Final score FIBA Europe. Viitattu 2.10.2009. (englanniksi)
  19. ↑ 70-99 Final score FIBA Europe. Viitattu 8.10.2009. (englanniksi)
  20. ↑ 96-85 Final score FIBA Europe. Viitattu 8.10.2009. (englanniksi)
  21. ↑ a b Uudenkaupungin Urheilijoista Korihaiksi 12.11.2008. Korihait. Viitattu 1.10.2009.
  22. ↑ Hongan ja FoKoPon tapaukset ratkaistaan vasta toukokuussa 23.4.1998. Turun Sanomat. Viitattu 2.10.2009. [vanhentunut linkki]
  23. ↑ 80-83 Final score FIBA Europe. Viitattu 2.10.2009. (englanniksi)
  24. ↑ 83-79 Final score FIBA Europe. Viitattu 2.10.2009. (englanniksi)
  25. ↑ Miljoonavelasta huolimatta Namika ei luovuta 20.6.2000. Turun Sanomat. Viitattu 9.10.2009. [vanhentunut linkki]
  26. ↑ Gerald Lee Korihaiden valmentajaksi 24.5.2002. Turun Sanomat. Viitattu 2.10.2009. [vanhentunut linkki]
  27. ↑ Westerholm, Tom: Nousun takana seuran oma kasvatustyö. Kori-lehti, 2003, nro 3/2003, s. 24. Suomen Koripalloliitto.
  28. ↑ Korihait suosikkina karsintasarjaan 23.3.2005. Turun Sanomat. Viitattu 2.10.2009. [vanhentunut linkki]
  29. ↑ Korihait säilyi Sparliigassa, Vilpas divariin 3.4.2005. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 2.10.2009.
  30. ↑ Korihait vapautti Zlatan Présicin päävalmentajan pestistä 18.10.2006. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 2.10.2009.
  31. ↑ Rantanen erosi omasta halustaan 10.1.2007. Alue Sanomat. Viitattu 2.10.2009. [vanhentunut linkki]
  32. ↑ Tanhuanpää, Asko: Katajan sairastuvalta Korihaiden käskijäksi 10.1.2007. Alue Sanomat. Viitattu 2.10.2009. [vanhentunut linkki]
  33. ↑ Korihait säilytti paikkansa Korisliigassa 7.4.2007. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 2.10.2009.
  34. ↑ Kouvot ja Honka Korisliigan välieriin 1.4.2008. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 2.10.2009.
  35. ↑ Korihait hakee menestystä balkanilaisopein 15.6.2006. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 2.10.2009.
  36. ↑ Namika Lahti kolmessa ottelussa mestariksi 16.5.2009. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 2.10.2009.
  37. ↑ Tuhti infopaketti Korisliigan puolivälieristä 6.4.2010. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 7.8.2010.
  38. ↑ ToPo haluaa väsyttää Kouvot 16.4.2010. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 7.8.2010.
  39. ↑ Jyri Lehtonen on Kouvojen uusi valmentaja 14.5.2010. Yleisradio. Viitattu 14.5.2010. [vanhentunut linkki]
  40. ↑ Korihaita luotsataan paikallisvoimin 14.5.2010. Alue Sanomat. Arkistoitu 4.12.2010. Viitattu 8.8.2010.
  41. ↑ Korihait Suomen neljänneksi paras 24.4.2011. Korihait. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 17.5.2011.
  42. ↑ Tom Westerholm Koripalloliiton kilpailutoiminnan johtajaksi Korihait.
  43. ↑ Korihait pestasi toiminnanjohtajaksi Ville Vuorisen korihait.fi. 3.5.2013.
  44. ↑ Ari Mikkola Korihaiden päävalmentajaksi 24.5.2014. Korihait.
  45. ↑ Korihait vapautti Mikkolan tehtävistään, Helminen ja Vuorinen jatkavat joukkueen valmentajina 17.12.2013. Suomen Koripalloliitto.
  46. ↑ Korihait putoaa Korisliigasta 28.3.2014. Turun Sanomat.
  47. ↑ Korihait tavoittelee nousua Jarno Nikulan johdollaArkistoitu kopio 23.6.2014. Uudenkaupungin Sanomat. Arkistoitu 19.8.2014. Viitattu 18.8.2014.
  48. ↑ Korihait murskavoitolla mestariksi 17.4.2016. Korihait.
  49. ↑ Makeaa mahan täydeltä − Korihait voittoputkeen korihait.fi. Uudenkaupungin Korihait. Viitattu 21.5.2018.
  50. ↑ Päävalmentaja Jarno Nikula siirtyy syrjään korihait.fi. Uudenkaupungin Korihait. Viitattu 21.5.2018.
  51. ↑ Damion Dantzler Korihaiden päävalmentajaksi korihait.fi. Uudenkaupungin Korihait. Viitattu 21.5.2018.
  52. ↑ Damion Dantzler jatkaa Korihaiden päävalmentajana korihait.fi. Uudenkaupungin Korihait. Viitattu 21.5.2018.
  53. ↑ Pedro Nuno Monteiro korvaa Damion Dantzlerin Uudenkaupungin Korihait. Viitattu 30.1.2019.
  54. ↑ Risto-Matti Kärki: Korihait 2024 -projekti remontoi koko seuran uudenkaupunginsanomat.fi. Uudenkaupunginsanomat. Viitattu 29.5.2019.
  55. ↑ Jordi Juste Korihaiden päävalmentajaksi Uudenkaupungin Korihait. Viitattu 29.5.2019.
  56. ↑ Jordi Juste vapautettu valmennustehtävistään Uudenkaupungin Korihait. Viitattu 20.11.2019.
  57. ↑ Koripallosarjat pysähtyvät torstaina 12.3.2020 basket.fi. Viitattu 20.3.2020.
  58. ↑ Koripallon kilpailukauden lopettamistoimista päätetty basket.fi. Viitattu 20.3.2020.
  59. ↑ Korisliiga-kauden 2020-21 päätteeksi yksikään seura ei putoa urheilullisesti sarjasta www.basket.fi. Viitattu 11.3.2021.
  60. ↑ Uudenkaupungin Korihait | Bojan Sarcevic palaa kotiin korihait.fi. Viitattu 14.7.2022.
  61. ↑ Uudenkaupungin Korihait | Jarno Nikula jää sivuun Korihaiden päävalmentajan tehtävistä korihait.fi. Viitattu 14.7.2022.
  62. ↑ Korihait pelasti Korisliiga-paikkansa järjettömän trillerin päätteeksi – Lahti syrjäytti Nokian pudotuspeleistä www.basket.fi. Viitattu 14.7.2022.
  63. ↑ Uudenkaupungin Korihait | Heikki Wala 1948-2021 korihait.fi. Viitattu 14.7.2022.
  64. ↑ Pohitullin remontti käynnistyi 3.6.2009. Korihait. Viitattu 11.6.2009.
  65. ↑ Korihait satsaa isolla budjetilla 1.5.2002. Turun Sanomat. Viitattu 8.10.2009. [vanhentunut linkki]
  66. ↑ Korisliigan joukkueet 2011-12 pähkinänkuoressa Suomen Koripalloliitto. Arkistoitu 10.11.2011. Viitattu 6.10.2011.
  67. ↑ Korisliiga-ennakko: Korihailla kasassa nuori nippu osaamista sekä uudet valmennustuulet basket.fi. Viitattu 25.9.2019.
  68. ↑ Seura Korihait. Viitattu 13.6.2009.
  69. ↑ a b FoKoPon ja Korihaiden talous kuivilla 6.12.2008. Turun Sanomat. Viitattu 13.6.2009.
  70. ↑ Kausi 08-09 (pdf) 2.10.2008. Korihait. Viitattu 13.6.2009. [vanhentunut linkki]
  71. ↑ Korihait kuilun partaalla 15.1.2016. Korihait. Viitattu 2.5.2016.
  72. ↑ Laitilan Wirvoitusjuomatehdas – alueellisuuden sekä yhteisöllisyyden puolestapuhuja heittää Korihaille pelastusrenkaan liiganousun mahdollistamiseksi 25.2.2016. Korihait. Viitattu 2.5.2016.
  73. ↑ UU palaa koripallokartalle 13.9.2009. Korihait. Viitattu 2.10.2009.
  74. ↑ Korihaille kakkosjoukkue ensi kaudeksi korihait.fi. Uudenkaupungin Korihait. Viitattu 21.5.2018.
  75. ↑ Miehet: Korihait 2 korihait.fi. Uudenkaupungin Korihait. Arkistoitu 22.5.2018. Viitattu 21.5.2018.
  76. ↑ Sarja basket.fi. Viitattu 2018-05-21 -FI.
  77. ↑ Korihait valmiina Korisliigaan korihait.fi. Uudenkaupungin Korihait. Viitattu 21.5.2018.
  78. ↑ Korihait yhteistyöhön Macron Finlandin kanssa Uudenkaupungin Korihait. Viitattu 15.5.2020.
  79. ↑ Korihait pelaa lauantaina 1000. liigapelinsä 13.11.2008. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 8.10.2009. [vanhentunut linkki]
  80. ↑ Merkkipaaluja ensi kauden Korisliigassa 19.4.2008. Korihait. Viitattu 7.10.2009.
  81. ↑ Korihaille 500. voitto Korisliigassa 29.3.2009. Korihait. Viitattu 7.10.2009.
  82. ↑ Sarjan historiaArkistoitu kopio Basket.fi. Arkistoitu 22.10.2013. Viitattu 6.6.2013.
  83. ↑ Salmi s.236–237
  84. ↑ Historia korihait.fi. Uudenkaupungin Korihait. Viitattu 22.5.2018.
  85. ↑ Pelaajatilastot basket.fi. Viitattu 2018-05-22 -FI.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Korihait&oldid=22334572”