Kopiosto
 |
Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Kopiosto r.y. on tekijänoikeusjärjestö, joka edustaa luovan työn tekijöitä, esittäjiä ja kustantajia. Järjestö on perustettu vuonna 1978 ja sillä on 44 jäsenjärjestöä.[1]
Kopioston toiminta muokkaa
Kopiosto mahdollistaa tekijänoikeuden suojaamien julkaisujen ja audiovisuaalisten teosten vaivattoman ja vastuullisen käytön oppilaitoksissa, yrityksissä ja julkishallinnossa. Samalla se varmistaa, että luovan alan ammattilaiset saavat heille kuuluvat korvaukset teostensa käytöstä. Kopiosto on Suomen luovaa alaa kattavimmin edustava tekijänoikeusjärjestö.
Kopiosto myy lupia julkaisujen ja teosten kopiointiin ja digitaaliseen käyttöön sekä tv-sisältöjen erilaisiin käyttötapoihin. Kopioston asiakkaita ovat oppilaitokset, valtio, kunnat, uskonnolliset yhteisöt, yritykset ja yhteisöt.
Käyttöluvista kerätyt korvaukset Kopiosto maksaa luovan alan tekijöille. Radio- ja tv-ohjelmien korvaukset maksetaan pääosin henkilökohtaisina korvauksina ohjelmien tekijöille ja esittäjille, kuten ohjaajille, käsikirjoittajille ja näyttelijöille. Kirjojen, lehtien ja internetissä julkaistujen teosten käyttökorvaukset maksetaan Kopioston jäsenjärjestöille, jotka jakavat ne edelleen tekijöille ja kustantajille muun muassa erilaisina apurahoina ja palkintoina.
Kopioston keräämillä tekijänoikeuskorvauksilla rahoitetaan muun muassa Kritiikin Kannukset-, Warelius-, Topelius-, Mikael Agricola-, Vuoden tiedetoimittaja-, Rudolf Koivu- ja Finlandia-palkinnot.
Yhteiskunnallisesti Kopiosto vaikuttaa luovan alan tekijöiden aseman parantamiseksi, tekijänoikeuksien puolustamiseksi ja tekijänoikeusmyönteisen ilmapiirin vahvistamiseksi.
Kopiosto kartoittaa julkaisujen käyttöä oppilaitoksissa yrityksissä ja julkishallinnossa. Lisäksi se selvittää audiovisuaalisten teosten käyttöä kotitalouksissa ja oppilaitoksissa. Tutkimustietoa hyödynnetään korvausten hinnoittelussa ja jaossa sekä uusien lupamallien suunnittelussa.
Kopioston yhteydessä toimii Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus AVEK, joka tukee audiovisuaalista kulttuuria yksityisen kopioinnin korvauksilla ja Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämistä erillisistä määrärahoista.
Kopioston edustavuus muokkaa
Vuonna 1978 perustettu Kopiosto on 44:n kulttuuri- ja viestintäalan järjestön yhteinen tekijänoikeusjärjestö. Kopiosto edustaa yli 80 000:ta suomalaista luovan alan tekijää, esiintyjää ja kustantajaa sekä ulkomaisten tekijänoikeusjärjestöjen kanssa tehtyjen vastavuoroisuussopimusten nojalla ulkomaisia tekijöitä.[1]
Kopioston edustamat luovan alan ammattilaiset ovat muun muassa elokuvantekijöitä, graafikoita, kirjailijoita, kriitikoita, kuvittajia, kustantajia, kääntäjiä, muusikoita, näyttelijöitä, ohjaajia, radio- ja tv-selostajia, sanoittajia, sarjakuvantekijöitä, säveltäjiä, toimittajia ja valokuvaajia.
Hallinto muokkaa
Kopiosto on rekisteröity yhdistys, jonka hallitukseen kuuluu puheenjohtaja ja kymmenen muuta jäsentä. Hallituksen alaisuudessa toimivat Kopioston jaostot sekä toimisto.[2]
Hallitus 2024 muokkaa
Lähde:[2]
- Hallituksen puheenjohtaja Heikki Jokinen, vapaa toimittaja, Sarjakuvantekijät ry
- Sanna Haanpää, toiminnanjohtaja, Suomen tietokirjailijat ry
- Ismo Huhtanen, lakiasiainjohtaja, Uutismedian liitto ry
- Karoliina Huovila, toiminnanjohtaja, Teatteri- ja mediatyöntekijät ry
- Heikki Karjalainen, suomentaja, Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry
- Elina Kuusikko, toiminnanjohtaja, Näyttelijäliitto ry
- Sakari Laiho, johtaja, Suomen Kustannusyhdistys ry
- Johanna Sandberg, toiminnanjohtaja, Finlands svenska författareförening
- Katri Soramäki, toiminnanjohtaja, Grafia ry
- Jani Tanskanen, freelancetoimittaja, RTTL ry
- Vappu Verronen, toiminnanjohtaja, Suomen Säveltäjät ry
Kritiikkiä muokkaa
Kopiostoa on kritisoitu siitä että se saa periä oppilaitoksilta "digilupa"-nimistä maksullista lisenssiä, joka mahdollistaa internetissä olevien valokuvien ja tekstien kopioimisen opetuskäyttöön huolimatta siitä, ovatko teokset Kopioston jäsenien tekemiä teoksia.[3]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Toiminta Kopiosto. Viitattu 18.1.2024.
- ↑ a b Organisaatio Kopiosto. Viitattu 18.1.2024.
- ↑ Järvinen, Petteri: Kopioston "digilupa" – uusi hyvitysmaksu? Uusi Suomi Puheenvuoro. 30.5.2011. Viitattu 7.3.2019.