Kolttasaamelaisten kirjallisuus

Kolttasaamelaisten kirjallisuus alkoi kehittyä koltansaamen ortografian eli kirjoitustavan luomisen jälkeen 1970-luvun alussa. Siihen asti koltansaame oli ollut pelkästään puhuttu kieli. Suomessa kirjoitustavan pohjaksi valittiin Suonikylän murre, koska sen puhujia asui Sevettijärvellä eniten. Ortografian vakiintumista on vaikeuttanut ja vaikeuttaa edelleenkin koltansaamen eri murteet, joten kirjoitustapa muovautuu jatkuvasti. Koltansaamen ortografiaa esittelevä Koltansaamen opas ilmestyi vasta 1973. Siinä on suppea sanasto, kieliopillista ainesta ja pari lyhyttä tarinaa.[1]

Koltansaamenkielinen lehti Sääʹmođđâz, Kolttauutiset, ilmestyi neljä numeroa vuodessa 1978–1986. Sen pyrkimyksenä oli esitellä uutta ortografiaa ja uudistunutta kolttalainsäädäntöä sekä toimia foorumina aloittelevan kirjakielen tuotoksille että olla yhdyssiteenä muualle muuttaneiden kolttasaamelaisten ja heidän synnyinseutunsa välillä. Lehti oli aluksi kaksikielinen, mutta alkoi vähitellen käyttää yhä enemmän koltansaamea, kunnes oli lopuksi täysin koltansaamenkielinen. Lehteä toimitettiin talkoovoimin, mutta se joutui lopettamaan toimintansa, koska sen kopioimis- ja postituskuluille ei enää löytynyt rahoittajaa.[1]

Sanakirjoja ja sanastoja on muutamia: Sääˊnnoccâmǩeˊrjj säämas da lääddas, sanahakemisto koltaksi ja suomeksi vajaa 4 000 hakusanaa molemmilla kielillä 1980, Uˊcc sääˊm-lääˊdd sääˊnnǩeârjž, pieni koltta-suomi sanakirja runsas 6 000 hakusanaa 1988, Suomi-koltansaame piensanasto noin 6 500 hakusanaa 1989, Lääˊdd-sääˊm sääˊnnǩeˊrjj, suomi-koltta sanakirja 1991, jossa on noin 10.000 hakusanaa. Tekeillä on laajempi sanakirja, johon on suunniteltu koottavan 20 000 - 25 000 hakusanaa, ja jossa olisi mukana myös uudissanoja.[1]

Aabbâs, aapinen, tehtäväkirjoineen otettiin koulukäyttöön 1973 kokeilumonisteena ja ilmestyi 1975 mustavalkoisena offset-kopiona, jossa koltansaamenkieliset kirjaimet esitellään niiden kielessä esiintymisen yleisyyden mukaisessa järjestyksessä alkaen kirjaimesta i. Jiäˊnnǩiõll 2 (Äidinkieli 2), Lookkâmǩeˊrjj (Lukukirja), lukukirja aapisen jatkoksi ilmestyi 1977. - Jiäˊnnkioll 2, Lookkâmǩeˊrjj, Äidinkieli 2, Lukukirja[1]

Koltansaamen kielen opiskeluun tarkoitettuja oppikirjoja tehtävineen sekä oheislukemistoja on ilmestynyt pikkuhiljaa vuosien kuluessa. Aluksi kaikki teokset olivat mustavalkoisia offset-kopioita, joita oli ensin käytetty koulussa kokeiluluontoisesti spriimonisteina. Vasta 1998 saatiin ensimmäinen värillinen, painettu oppikirja, yläasteelle tarkoitettu koltansaamen kielen oppikirja, Pââibužškooul sääˊmǩiõll (Yläasteen koltan kieli).[1]

Kaunokirjallisuutta edustaa kaksi kolttasaamelaisen kirjailija Claudia Fofonoffin teosta. Pââšjooqq Laulli, Paatsjoen laulut, ilmestyi 1988 ja siinä muistellaan Petsamon Suonikylää runoin ja kertomuksin sekä suomen että koltansaamen kielellä. Se on saatavana myös äänikirjana. Toinen on runokirja Jânnam muttum nuuˊbbiooˊri, Maa kääntynyt nurinpäin, 1999.[1]

Varsinaisia koltansaameksi kirjoitettuja lasten kirjoja on ilmestynyt vain kaksi: Äˊnn-Määˊrj mueˊrjjreiss 1999 ja Õhtt eeˊǩǩ Oˊlssee da Såålla mieˊldd 2000. Muutoin lastenkirjat ovat käännöksiä suomesta ja muista saamen kielistä. Niitä on ilmestynyt vuosien 1982-2000 aikana 14 kappaletta. Merkittävin lienee De Saint-Exupéryn Pikku Prinssin koltansaamenkielinen käännös Uˊcc Priinsâž, 2000.[1]

Kolttasaamelaiseen perinteeseen kuuluvat tärkeänä osana tarinat entisajan ihmisten elämästä sekä sadut. Niitä on julkaistu kokoelmana Maaddârääˊjji mainnâz, Esi-isien tarinoita, 1992. Se ilmestyi samana vuonna myös viiden kasetin äänikirjana. Käsityöperinteeseen kuuluvaa helmityötä ja perinteisiä kirjontamalleja esitellään teoksessa Sääˊm peˊssertuejj, Kolttien helmityö, 1991. Kolttasaamelaista ruokaperinnettä ennen ja nyt esittelee Čuõˊmmjõõžžâst njiipčâsse, Kaarnikasta kalanpaistokeppiin, 1999, jossa teksti kirjan nimeä lukuun ottamatta on suomeksi.[1]

Uskonnollista kirjallisuutta on toistaiseksi julkaistu niukalti, koska koltansaamen kielen kääntäjiä on perin vähän. Ensimmäisenä näki päivänvalon pieni rukouskirja Risttoummi moˊlidvaǩeˊrjj 1983, seuraavana ilmestyi Evvan Evaǧeˊlium, Johanneksen Evankeliumi 1988. Ortodokslašvuõ mâiˊd, mõõzz, mäˊhtt ceerkavteâđ ǩeârjjaž, kodeille ja kouluille tarkoitettu ortodoksisen kirkkotiedon käsikirja julkistettiin kesällä 1999. Ensimmäinen koltansaamenkielinen papin liturgiakäsikirja Pââˊss Eˊččen Evvan Krysostomoozz Liturgia julkistettiin joulukuussa 2002 ja otettiin käyttöön 2003 Pyhän Kolminaisuuden kirkossa Helsingissä.[1]

Terveydenhuollon alalta on koltansaameksi käännetty nuorille perheille tarkoitettu lastenhoidon opas Nuõrr piârrja 1989.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i j Kolttasaamelaisten kirjallisuus Saamelaisensyklopedia. Viitattu 7.1.2021.

Aiheesta muuallaMuokkaa