Suonikylä

kolttasaamelaisten entinen talvikylä Petsamossa

Suonikylä (koltansaameksi Suõʹnnʼjel, ven. Сонгельский погост, Сонгельск, Суоникюля[1]) oli kolttasaamelaisten lapinkylä eli siida Suomelle vuosina 1920–1944 kuuluneen Petsamon kunnan keskiosassa. Sen ytimen muodosti talvikylä, johon Suonikylän yhteisö kokoontui talvikaudeksi. Kesällä yhteisö siirtyi pois talvikylästä ja hajautui eri suuntiin.

Venäjän puolelle jääneen vanhan Suonikylän talvikylä 1913.

Historia

muokkaa

Suonikylän siida kuului Venäjälle aina vuoteen 1920, jolloin suurin osa sen alueesta siirtyi Tarton rauhan myötä Suomelle. Talvikylä jäi rajanvedossa Venäjän puolelle, mutta pääosa sukujen nautinta-alueista Suomen puolelle. Suomen puolelle rakennettiin uusi talvikylä ja Suonikylän yhteisön jäsenistä tuli Suomen kansalaisia. Suonikylää on luonnehdittu perinteisen kolttasaamelaisen kulttuurin keskukseksi.

Toisen maailmansodan takia Suonikylän koltat joutuivat lähtemään kotiseudultaan. Suomen valtio asutti heidät sodan jälkeen Inariin Sevettijärvelle. Suonikylässä siidalla oli valta tietyissä puitteissa osoittaa maa-alueita perheiden käyttöön ja siirtää niitä perheeltä toiselle. Muutama kahden hehtaarin tontti tupasineen oli vähäinen korvaus sen 5000 km2:n alueen menetyksestä, jonka Suonikylän koltat kokivat.

 
Vanhan Suonikylän väkeä vuonna 1903.

Väestö

muokkaa

Suonikylä oli lähes kokonaan Petsamon ortodoksisten kolttien asuttama kylä. Vuoden 1929 henkikirjoituksen mukaan kylässä oli 168 asukasta, jotka kaikki olivat kolttasaamelaisia.[2] Ainoa suomalainen oli Suonikylässä koulun opettaja.

Asukasluvun kehitys:

Lähteet

muokkaa
  • Onnela, Samuli & Vahtola, Jouko (toim.): Turjanmeren maa, Petsamon historia 1920–1944. Rovaniemi: Petsamo-Seura r.y., 1999. ISBN 952-91-0873-7

Viitteet

muokkaa
  1. http://lexicon.dobrohot.org/index.php/СОНГЕЛЬСКИЙ
  2. a b Kuusikko Kirsi: Petsamolainen yhteiskunta, s. 125–126. (Teoksessa: Vahtola Jouko & Onnela Samuli (toim.) Turjanmeren maa, Petsamon historia 1920–1944) Rovaniemi: Petsamo-seura, 1999. ISBN 952-91-0873-7
  3. a b c d e Onnela 1999, s. 107–108

Aiheesta muualla

muokkaa