Avaa päävalikko

Koiranruusu (Rosa canina, syn. R. caniniformis) on Euraasiassa tavattava monimuotoinen ruusulaji. Suomessa koiranruusua tavataan lähinnä Ahvenanmaalla, jossa se on rauhoitettu.[1]

Koiranruusu
Divlja ruza cvijet 270508.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Alaheimo: Rosoideae
Suku: Ruusut Rosa
Laji: canina
Kaksiosainen nimi

Rosa canina
L.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Koiranruusu Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Koiranruusu Commonsissa

Kasvitieteellinen esitys ruusun eri vaiheista. Varressa näkyy sille omininaisia koukkuisia piikkejä. Otto Wilhelm Thomén piirros.

Sisällysluettelo

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

 
Koiranruusu.

Koiranruusu on 2–4 metriä korkea, kaarevavartinen ja lyhyitä juuriversoja kasvattava pensas. Kasvin piikit ovat käyriä ja vahvoja. Lehtien korvakkeet ovat kapeita ja kapeakärkisiä. Lehdet ovat kerrannaislehtiä. Lehdykät ovat 2–3,5 cm pitkiä, puikeita ja kertaalleen sahalaitaisia. Kukat ovat vaaleanpunaisia tai valkoisia. Kukka on yksittäinen tai 2–4-kukkainen huiskilo. Kukkaperä on 1–2 cm pitkä ja tavallisesti kalju. Kukkien verholehdet ovat liuskaisia ja ovat kukinnan jälkeen taakäänteisiä. Verholehdet varisevat ennen kiulukoiden punertumista. Koiranruusu kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa. Kiulukat ovat 1,5–2 cm pitkiä ja muodoltaan pitkänomaisia. Emien lähes karvattomat vartalot pistävät kimppuina esiin kiulukoista. Koiranruusun kiulukat kypsyvät Suomessa vasta lokakuussa.[2]

Suomessa tavattavat koiranruusut luetaan nykyään kahteen lajiin, jotka poikkeavat toisistaan lehtien karvaisuuden osalta. Pääosa on koiranruusuja (R. canina), joiden lehdykät ovat kaljuja. Toinen laji, karvakoiranruusu (R. corymbifera), on hyvin harvinainen. Tämän lehdykät ovat karvaisia.[2][3] Aikaisemmin nämä koiranruusulajit luokiteltiin omiksi alalajeikseen, ssp. canina ja ssp. dumetorum.[2]

 
Koiranruusun kiulukoita.

Koiranruusu on hyvin monimuotoinen ja risteytyy helposti, joka hankaloittaa lajin tunnistamista. Suomessa tavattavista ruusulajeista se muistuttaa läheisesti orjanruusua (R. dumalis).[4]

LevinneisyysMuokkaa

Koiranruusua tavataan koko Euroopassa Islantia, Fennoskandian keski- ja pohjoisosia sekä Pohjois-Venäjää lukuun ottamatta. Lajia tavataan myös Turkissa, Keski-Aasiassa ja paikoitellen Pohjois-Afrikassa. Ihmisen mukana se on levinnyt Pohjois-Amerikkaan, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin.[5] Suomessa koiranruusua tavataan harvinaisena Ahvenanmaalta sekä muutamin paikoin Etelä-Suomesta, tosin manner-Suomen esiintymät lienevät viljelykarkulaisia.

ElinympäristöMuokkaa

Koiranruusu viihtyy aurinkoisilla rinteillä, pensaikkoniityillä ja lehtoreunuksissa. Lajia tavataan joskus myös viljelykarkulaisena.[2] Ahvenanmaalla lajia uhkaa kasvupaikkojen umpeenkasvu sekä rakentaminen.[4]

KäyttöMuokkaa

Koiranruusua viljellään toisinaan koristepensaana. Lajia käytetään usein perusrunkona muiden ruusujen viljelyssä.[2] C-vitamiinipitoisia kiulukoita käytetään myös ravinnoksi.[1]

LähteetMuokkaa

  • Kettunen, Taina: Koiranruusu. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 227–228.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Ålandstryckeriet, Mariehamn 2008.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Ålands flora 2008, s. 188.
  2. a b c d e Retkeilykasvio 1998, s. 246.
  3. Lampinen, R. & Lahti, T. 2009: Kasviatlas 2008. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Kasviatlas 2008: hakusana koiranruusu Viitattu 14.3.2010.
  4. a b Kettunen 1997, s. 227–228.
  5. Den virtuella floran: Stenros (ruots.) Viitattu 14.3.2010.

Aiheesta muuallaMuokkaa