Klaus Törnudd
Klaus Mattias Törnudd (s. 26. joulukuuta 1931 Helsinki) on suomalainen diplomaatti ja politiikan sekä kansainvälisen politiikan tutkija. Hän on toiminut valtio-opin professorina ja suurlähettiläänä.
Klaus Törnuddin vanhemmat olivat kirjastonjohtaja Allan Törnudd ja lastenhuollontarkastaja Margit Törnudd (o.s. Niininen), joka tuli tunnetuksi kirjailijana. Hän kuuluu isänsä puolelta Törnuddin sivistyssukuun,[1] ja valtiotieteilijä Patrik Törnudd oli hänen veljensä.[2]
Klaus Törnudd kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Svenska Lyceumista vuonna 1949, valmistui valtiotieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta 1956 ja väitteli tohtoriksi vuonna 1961 ei-sotilaallista yhteistyötä käsitelleestä aiheesta Soviet Attitude towards Non-Military Regional Co-operation. Hän oli työskennellyt jo vuodesta 1958 Suomen ulkoministeriön palveluksessa. Vuosina 1961–1964 hän oli avustajana ja toisena lähetystösihteerinä Suomen YK-edustustossa New Yorkissa.[3]
Törnudd toimi 1964–1966 lähetystösihteerinä Kairossa ja sen jälkeen vuoden ulkoministeriön jaostosihteerinä. Vuosina 1967–1971 hän oli kansainvälisen politiikan professorina Tampereen yliopistossa.[4] Hän kuitenkin palasi diplomaattiuralle, aluksi kahdeksi vuodeksi lähetystösihteeriksi Moskovaan. Vuosina 1973–1974 hän työskenteli ETYK-hankkeeseen liittyneessä erityisedustustossa Genevessä ja sen jälkeen ulkoministeriön poliittisella osastolla, jonka päällikkönä hän toimi vuosina 1977–1981. Tänä aikana osastoa työllisti varsinkin Suomen puolueettomuuden puolustaminen suhteessa Neuvostoliittoon. Syksystä 1981 tammikuuhun 1983 Törnudd oli virkavapaalla ministeriöstä ja hoiti Helsingin yliopiston ruotsinkielistä yleisen valtio-opin professuuria. Hän oli myös yleisen valtio-opin dosentti samassa yliopistossa vuosina 1975–1996[3] sekä Maanpuolustuskorkeakoulun vieraileva professori 1998–2003.[5]
Vuosina 1983–1988 Törnudd toimi ulkoministeriössä poliittisena alivaltiosihteerinä. Jan-Magnus Janssonin aloitteesta hänelle tarjottiin Hufvudstadsbladetin päätoimittajan tehtävää vuonna 1987, mutta hän päätti jatkaa ulkoasiainhallinnon palveluksessa.[5] Hän toimi 1988–1991 Suomen YK-suurlähettiläänä, turvallisuusneuvostossa 1989–1990. Oltuaan välissä kaksi vuotta neuvottelevana virkamiehenä hän toimi viimeksi Suomen Pariisin-suurlähettiläänä 1993–1996. Tästä tehtävästä Törnudd jäi eläkkeelle. Hän pyrki vielä Euroopan parlamenttiin Ruotsalaisen Kansanpuolueen ehdokkaana, mutta ei tullut valituksi.[3]
Törnuddin tieteellisestä tuotannosta suuri osa käsittelee multilateraalista diplomatiaa ja YK:ta. Myös turvallisuuspolitiikka ja ihmisoikeuskysymykset ovat olleet hänelle tärkeitä. Hän on lisäksi kirjoittanut osia valtioneuvoston ja eduskunnan historiaa käsitteleviin julkaisusarjoihin.[3]
Törnuddilla on ollut myös paljon kotimaisia ja kansainvälisiä luottamustehtäviä. Hän oli 1977–1981 Suomen ETYK-toimikunnan puheenjohtaja ja 1978–1982 Rauhan- ja konfliktintutkimuslaitoksen hallituksen puheenjohtaja. 1980-luvulla hän johti eräitä ydinaseettomien vyöhykkeiden perustamista pohtineita kansainvälisiä työryhmiä.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Autio, Veli-Matti: ”Törnudd (1700–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 133. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Vem och vad 1996, s. 609–610. Helsingfors 1996. ISBN 951-50-0800-X
- ↑ a b c d e Seppinen, Jukka: ”Törnudd, Klaus (1931–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 135–136. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 768. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- ↑ a b Westerlund, Tommy: ”Inte bra att Nato överallt gränsar till Ryssland.” (90-vuotishaastattelu.) Hufvudstadsbladet, 23.12.2021, s. 12–13. Artikkelin maksullinen verkkoversio..
Aiheesta muualla muokkaa
- Törnudd, Klaus hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)