Kirkkorauha
Kirkkorauha oli germaaniseen oikeuskäsitykseen perustuva sopuisa olotila, joka tuli vallita kirkossa ja kirkkomaalla.[1] Se sisältyi keskiajalla myös Ruotsin rauhanvalalakeihin (edsöre).[2] Kirkkorauhan loukkaaminen oli rangaistava teko kuten muidenkin rauhanlakien rikkominen.[3]
Vuoden 1734 lain rikoskaari (18 luku 4 §) sääti, että Joka vihoissaan survii tahi lykkii toista kirkossa jumalanpalveluksen aikana, sakoitettakoon sata talaria. Jos se tapahtuu silloin kuin jumalanpalvelusta ei pidetä, taikka jos kirkossa jumalanpalveluksen aikana torutaan ja riidellään, olkoon sakko puolta vähempi. Jos se tehdään muualla, missä jumalanpalvelusta pidetään ja kansaa koossa on, olkoon sama laki. Rikoskaari (18:5) sääti, että Joka vihoissaan vetää veitsen tahi miekan toista vastaan taikka lyöpi häntä kirkkotarhassa hänen jumalanpalvelukseen mennessänsä tahi sieltä palatessansa, taikka käräjäpaikassa, joko hänellä on käräjissä asiaa tahi ei, sakoitettakoon viisikymmentä talaria. Jos siitä mustelma tahi verinaarmu tulee, niin on hän rikkonut rauhanvalan. Pykälää 4 muutettiin ja pykälä 5 kumottiin keisarillisella asetuksella taposta 26. marraskuuta 1866.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Suomalainen tietosanakirja, Weilin+Göös 1989–1993, ISBN 951-35-4644-6.
- ↑ Spectrum, WSOY 1976–1983, ISBN 951-0-07239-7.
- ↑ Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966.
- ↑ Ruotsin valtakunnan laki 1734, Suomalaisen kirjallisuuden seura 1877, Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 54, sivu 271.
rauhanrikos · hautarauha · joulurauha · julkisrauha · jumalanrauha · kirkkorauha · kotirauha · kuninkaanrauha · käräjärauha · maanrauha · markkinarauha · naisrauha · tierauha · uskonrauha · koulurauha