Kirjansidonta

prosessi, jossa kirja kootaan fyysisesti

Kirjansidonta tarkoittaa kirjan kokoamista painetuista ja taitetuista paperiarkeista tai yksittäisistä lehdistä sekä kirjan kansien ja selän valmistamista ja niiden kiinnittämistä paikoilleen.[1]

Perinteinen kirjansitoja työssään.

Kirjojen sitominen on hyvin vanha ammatti, jota on harjoitettu jo muun muassa keskiajan Euroopassa munkkiluostareissa ja muualla kirkon piirissä. Munkit jäljensivät luostareissa tekstejä käsin ensin pergamentille ja 1000-luvulta lähtien paperille, kun se oli tullut tunnetuksi Euroopassa. Luostareissa kirjansidonta kehittyi näyttäväksi käsityötaiteeksi arvokkaine materiaaleineen ja koristeluineen. Gutenbergin keksittyä 1400-luvulla painokoneen ja tuotettavien kirjojen kappalemäärän näin kasvaessa kirjansidonta muuttui vähitellen enemmän sarjatyöksi. Yläluokan piirissä säilyi kuitenkin painettujen kirjojen käsityömäinen sidonta arvoesineiksi.[2]

Keskiajalla arvokkaimpien kirjojen sidokset tehtiin loisteliaiksi koruesineiksi. Niihin käytettiin kultaa, hopeaa ja jalokiviä sekä taidokkaita norsunluisia kohokuvia. Tavallisesti kirjan kannet olivat nahalla päällystettyä puuta. Nahkaan painettiin tai puristettiin värittömiä koristekuvioita (sokeapainatus), mutta se voitiin myös maalata. Kirjan nimi tekstattiin etu- tai yläsyrjään, mutta selkä jätettiin tyhjäksi. 1500-luvulta lähtien se merkittiin yleensä nykyiseen tapaan.[1]

Nykyisin kirjat työstetään sitomolinjoilla, joissa eri työvaiheet on kytketty yhtenäiseksi konelinjaksi. Joissain kirjansitomoissa kirjan painaminen ja sitominen on yhdistetty samaan valmistuslinjaan. Aikaisemmin kirjan arkit nidottiin toisiinsa tai selän poikittaissidoksiin langalla. Liimanidonta on yleistynyt toisen maailmansodan jälkeen halvempana menetelmänä, mutta lankasidos on kestävämpi ja edelleen käytössä.[1][3]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b c CD-Facta 2005, WSOY.
  2. Räisänen, Matti (teksti) & Nokelainen, Joel (valokuvat): ”Kirjansitoja”, Perinteisiä käsityöammatteja, s. 46–49. Helsinki: Helsingin käsityö- ja teollisuusyhdistys, 1985. ISBN 951-99671-4-1
  3. Painomerkki.fi (Arkistoitu – Internet Archive)


Aiheesta muualla

muokkaa