Kikkuli oli Mitannissa asunut hevoskasvattaja ja -kouluttaja heettiläisten Uuden kungaskunnan aikana noin 1400 eaa. pronssikaudella. Hänen etninen taustansa on voinut olla hurrilainen, koska suurin osa Mitannin asukkaista olivat hurrilaisia. Toisaalta, hän on myös voinut olla indoiranilainen, sillä Mitannin johtava eliitti oli pohjoisesta tullutta Indoarjalaisen migraation väkeä. Heidän hevosenkasvatusopit ja sotavaunujen käytön strategiat nostivat Mitannin alueen suurvaltojen joukkoon. Hänen kirjoittama hevosen hoito-opas on säilynyt nykypäiviin asti heettinkielisinä kopioina. Teksti on merkittävä, koska se kuvaa hyvin yksityiskohtaisesti mitannilaista sotavaunuihin tarkoitettujen hevosten kasvatusta ja koska se on ollut laaja ja sanastoltaan merkittävä teksti indoeuroppalaisessa kielitieteessä. Tekstissä hän esittelee itsensä arvonimellä "Mitannin maan mestari hevoskouluttaja" (A-AŠ-ŠU-UŠ-ŠA-AN-NI ŠA KUR URUMI-IT-TA-AN-NI, missä assussanni muistuttaa sanskriitin sanaa aśva-sana-).[1]

Säilyneitä tekstejäMuokkaa

 
Kaksi nuolenpääkirjoituksella kirjoitettua Kikkulin tekstiä.

Kikkulin teksteistä on säilynyt kolme merkittävää tekstiä (CTH = Catalogue des Textes Hittites):

  • teksti CTH 284: on parhaiten säilynyt myöhäisheettiläinen kopio, 1300–1200 eaa.
  • teksti CTH 285: keskiheettiläinen kopio, missä on myös rituaaleja kuvaava johdanto
  • teksti CTH 286: keskiheettiläinen kopio

Teksti CTH 284 muodostuu neljästä savitaulusta, jossa on yhteensä 1080 riviä tekstiä. Tekstissä mainitaan, että hevosen harjoitukset suoritetaan sarjoissa, joissa hevoselle annetaan lepovuoroja harjoitusten välissä. Sarjoja oli tehtävä monenlaisissa rytmeissä eli intervalleina (aiga- (yksi), tera- (kolme), panza- (viisi), satta- (seitsemän), nāwa-wartanna (yhdeksän-sarjoina). Vaikka tekstin kopiot olivat heettiläistä kieltä, olivat sarjojen nimet indoarjaista lainaa.[a]

SisältöMuokkaa

"Näin puhuu Kikkuli, Mitannin maan mestari hevoskouluttaja"(UM.MA Ki-ik-ku-li A-AŠ-ŠU-UŠ-ŠA-AN-NI ŠA KUR URUMI-IT-TA-AN-NI).[2]

Teksti käsittelee heetiläisten sotahevosten hoitoa, joka sisältää hevosen liikuntaa ja ruokintaa koskevia ohjeita ja joka kestää 214 päivää. Tekstissä ei mainita miten hevonen tämän jälkeen koulutettiin vetämään sotavaunuja. Mitannilaiset hyödynsivät hevosia sotavaunujen vetoeläiminä ja niiden avulle heidän sotataktiikkansa oli ylivoimainen. He laajensivat valtakuntansa aluetta käsittämään alueita nykyisestä Turkista, Syyriasta, Libanonista ja Pohjois-Irakista. Kasvatus sisälsi lihasvoimaa kasvattavaa liikuntaharjoituksia, joita suoritettiin jaksoittaisina harjoitteina. Tätä voidaan kutsua intervalliharjoituksena ja sitä käytetään nykyäänkin kenttäratsastuksen koulutuksessa. Siellä sitä sovelletaan urheilulääketieteessä, jossa kiinnitetään huomiota esimerkiksi rasitustasoon, elektrolyyttikorvaushoitoon, Fartlek koulutukseen sekä väliajat ja toistot rytmitykseen. Se on suunnattu hevosille, joilla on paljon hitaita lihassoluja. Osa näistä harjoitustekniikoista on kuvattu myös Kikkulin tekstissä. Kikkulin ohjeissa hevosia pidettiin talleissa, ne pestiin lämomällä vedellä, hangattiin puhtaiksi ja niille annettiin kauraa, ohraa ja heinää kolmesti päivässä. Kikkuli kehotti antamaan hevosen ruumiinlämmön laskea ennen koulutusta. Harjoitteiden välissä pidettiin taukoja, joissa hevonen sai rentoitua. Hevosen ravia ja laukkaa harjoiteltiin, vaikka se kytkettäisiin myöhemmin sotavaunujen eteen.[b]

Tohtori Anne Nyland Uuden Englannin yliopistosta Sydneystä kokeili Kikkulin ohjeita arabialaisilla hevosilla vuosina 1991 ja 1992 aikana seitsemän kuukauden ajan.

MerkitysMuokkaa

Kikkulin teksti paljastavat monien hevoskoulutuksen termien indoarjalaisen taustan. Siksi on oletettu myös, että sotavaunujen taistelijaa (engl. chariot warrier) tarkoittava sana mariannu olisi hurrilainen sana. Se olisi muodostunut alkuosasta *marya (indoarjal. nuori mies) ja loppuosasta nominaalimuodon päätteestä -nnu, joka tekee siitä hurrilaisen johdoksen. Mariannulla on siten indoarjalainen etymologia, ja sitä anatolialaiset, alalahit, ugaarit, syyrialaiset ja egyptiläiset.[1]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

HuomiolistaMuokkaa

  1. Enganninkielisestä Wikipediasta artikkelin Kikkuli lähteessä Anna Nyland käyttää sanaa ”intervals” harjoittelujaksoista: Nydal, Anna: The Kikkuli Method of Horse Training, 1993, Kikkuli Research, Armidale, s. 11 ja 34
  2. Englanninkielisestä Wikipediasta artikkelin Kikkuli lähteestä: Nydal, Anna: The Kikkuli Method of Horse Training, 1993, Kikkuli Research, Armidale

ViitteetMuokkaa

  1. a b Parpola, Asko: The Nāsatyas, the Chariot and Proto–Aryan Religion. Journal of Indological Studies, (2004–2005, nro 16 & 17, s. 3–6. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 13.10.2018. (englanniksi)
  2. Kikkulin tekstin alku, rivit 1–4

KirjallisuuttaMuokkaa

  • A. Kammenhuber, Hippologia hethitica (1962)
  • Ann Nyland, The Kikkuli Method of Horse Training: 2009 Revised Edition, Maryannu Press, Sydney, 2009.
  • Peter Raulwing, "Zur etymologischen Beurteilung der Berufsbezeichnung assussanni des Pferdetrainers Kikkuli von Mittani", Anreiter et al. (eds.), Man and the Animal World, Studies in Archaeozoology, Archaeology, Anthropology and Paleolinguistics in memoriam S. Bökönyi, Budapest (1996), 1-57.
  • Frank Starke, Ausbildung und Training von Streitwagenpferden, eine hippologisch orientierte Interpretation des Kikkuli-Textes, StBoT 41 (1995).
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Kikkuli