Kike Elomaa
Ritva Tuulikki ”Kike” Elomaa (o.s. Sainio, s. 16. heinäkuuta 1955 Lokalahti) on suomalainen kehonrakentaja, laulaja ja perussuomalainen poliitikko. Hän on ollut kansanedustaja vuodesta 2011.
| Kike Elomaa | |
|---|---|
 |
|
| Kansanedustaja | |
|
2011–
|
|
| Ryhmä/puolue |
Perussuomalaisten eduskuntaryhmä (2011–2017, 2017–) Uusi vaihtoehto (2017) |
| Vaalipiiri | Varsinais-Suomen vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. heinäkuuta 1955 Lokalahti |
| Ammatti | kehonrakentaja, laulaja, poliitikko |
| Puoliso |
Kimmo Elomaa ( 1978; 2021)[1] |
| Tiedot | |
| Puolue | Perussuomalaiset |
| Aiheesta muualla | |
| www.kikeelomaa.com | |
Ura
muokkaaKoulutukseltaan Elomaa on röntgenhoitaja. Ennen valintaansa eduskuntaan hän teki pitkän uran ammattiurheilijana, yrittäjänä ja artistina.
Vuonna 2003 Turun hovioikeus tuomitsi Elomaan 1 140 euron sakkorangaistukseen kahdesta rekisterimerkintärikoksesta mieheensä Kimmo Elomaahan liittyvässä useita talousrikoksia sisältävän jutun yhteydessä.[2]
Kehonrakennus
muokkaa
Elomaa voitti vuonna 1981 Ms. Olympia -tittelin, kehonrakennuksen Euroopan mestaruuden, epävirallisen SM-kilpailun ja World Games -kilpailun. Vuonna 1982 hän sijoittui Ms. Olympia -kilpailussa kolmanneksi. Vuonna 1983 hän voitti hopeaa kehonrakennuksen ammattilaisten MM-kilpailussa ja oli viides Ms. Olympia -kilpailussa. Hän pääsi kehonrakennuksen Hall of Fameen vuonna 2001.[3]
Musiikki
muokkaaElomaan laulajanura alkoi vuonna 1981 Juha Vainion kanssa levytetyllä singlellä Nouseeko jo sullakin / Pokkana ja paikallaan.[4] Vuonna 1985 julkaistiin hänen ensimmäinen albuminsa Hymykuopat. Viimeisin albumi Kike Elomaa on vuodelta 2008.[5]
Politiikka
muokkaaElomaa yritti eduskuntaan vuoden 2007 vaaleissa sitoutumattomana perussuomalaisten listalta, muttei tullut valituksi. Varsinais-Suomen vaalipiirissä ehdokkaana ollut Elomaa sai 1 847 ääntä.[6] Vuoden 2011 vaaleissa hänet valittiin eduskuntaan perussuomalaisten listalta puolueensa Varsinais-Suomen ääniharavana 13 121 äänellä.[7] Elomaa valittiin jatkokaudelle vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Myös näissä vaaleissa hän oli puolueensa ääniharava Varsinais-Suomen vaalipiirissä 9 571 äänellään.[8] Hän on perussuomalaisten eduskuntaryhmän ensimmäinen varapuheenjohtaja kesäkuusta 2015.[9] Kesäkuussa 2017 Elomaa loikkasi useiden muiden perussuomalaisten kansanedustajien kanssa uuteen eduskuntaryhmään nimeltä Uusi vaihtoehto. Hänet valittiin ryhmän toiseksi varapuheenjohtajaksi.[10] Viikkoa myöhemmin Elomaa loikkasi takaisin perussuomalaisiin.[11]
Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Elomaa sai 7 644 ääntä ja tuli valituksi jatkokaudelle.[12]
2010-luvulla Elomaa ei ollut kertaakaan ehdokkaana kuntavaaleissa, mutta vuoden 2021 kuntavaaleissa hän oli ehdolla Maskussa. Elomaa valittiin Maskun valtuustoon ja hän oli 314 äänellään kunnan äänikuningatar.[13]
Vaalimenestys
muokkaaEduskuntavaalit
muokkaa- 2007: 1 847 ääntä (Varsinais-Suomen vaalipiiri, ei valittu)[6]
- 2011: 13 121 ääntä (Varsinais-Suomen vaalipiiri, valittiin)[14]
- 2015: 9 571 ääntä (Varsinais-Suomen vaalipiiri, valittiin)[15]
- 2019: 7 644 ääntä (Varsinais-Suomen vaalipiiri, valittiin)
- 2023: 6 805 ääntä (Varsinais-Suomen vaalipiiri, valittiin)[16]
Kuntavaalit
muokkaaDiskografia
muokkaa- Hymykuopat (JP-Musiikki, 1985)
- Kesäkuu Kesäkuu (Ensio Music, 1989)
- Kuuman yön jälkeen (Ensio Music, 1990)
- Kike Elomaa (Snäp Records, 1995)
- Kike Elomaa (2001)
- Kike Elomaa (2008)
- Nostalgiaa (2011)
- Hymykuopat (Rocket Records, 2012), cd-bonus: Kiken kuntojumppa
Yksityiselämä
muokkaaElomaa asuu Maskussa.[7] Hän oli avioliitossa liikemies Kimmo Elomaan kanssa vuodesta 1978 tämän maaliskuussa 2021 tapahtuneeseen kuolemaan asti.[1]
Kike Elomaan isä oli SMP:n ja SKYP:n kansanedustajana 1970-luvulla toiminut maanviljelijä, majuri Arvo Sainio (1921–1984).[17][18]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Kimmo Elomaa on kuollut – Kike Elomaa: ”Yritin elvyttää ambulanssin tuloon asti” iltalehti.fi. Viitattu 20.3.2021.
- ↑ Kimmo Elomaan talousrikostuomiot kovenivat hovissa Kaleva.fi. 30.9.2003. Viitattu 15.12.2013.
- ↑ Kike Elomaa International Federation of Body Builders. Arkistoitu 25.10.2011. Viitattu 15.12.2013. (englanniksi)
- ↑ Kaskinen, Miikka: 40 vuotta Kike Elomaan Ms. Olympia -voitosta – ”Kaurapuurolla pärjäsi silloin” Ilta-Sanomat. 22.8.2021. Viitattu 16.6.2023.
- ↑ Levyhistoria (Arkistoitu sivu) Kikeelomaa.com. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 16.3.2015.
- ↑ a b Varsinais-Suomen vaalipiiri 21.3.2007. Oikeusministeriö. Viitattu 21.4.2011.
- ↑ a b Valitut ehdokkaat, Varsinais-Suomen vaalipiiri 20.4.2011. Oikeusministeriö. Viitattu 21.4.2011.
- ↑ Varsinais-Suomi – ehdokkaat
- ↑ Ritva Elomaa Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Ex-perussuomalaisten Uuden vaihtoehdon johtoon Simon Elo, Tiina Elovaara ja Kike Elomaa Maaseudun Tulevaisuus 13.6.2017. Viitattu 14.6.2017.
- ↑ Ritva "Kike" Elomaa loikkaa takaisin perussuomalaisiin – "Perus-Kike is back!" (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Varsinais-Suomen vaalipiiri
- ↑ a b Tulospalvelu – Masku – Kuntavaalit 2021 Ylen vaalitulospalvelu. 16.6.2021. Yleisradio oy. Viitattu 15.11.2022.
- ↑ Valitut ehdokkaat, Varsinais-Suomen vaalipiiri 2011 Vaalit.fi. 13.5.2011. Viitattu 22.6.2017.
- ↑ Valitut ehdokkaat, Varsinais-Suomen vaalipiiri 2015 Vaalit.fi. 2.6.2017. Viitattu 22.6.2017.
- ↑ Koko maa, valitut (Eduskuntavaalit 2023) 5.4.2023. Oikeusministeriö. Viitattu 10.4.2023.
- ↑ Arvo Sainio Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 24.2.2011.
- ↑ Tässä on perussuomalaisten uusi eduskuntaryhmä. Helsingin Sanomat, 21.4.2011, s. A 6.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kike Elomaa Wikimedia Commonsissa
- Ritva Elomaa Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Kike Elomaan verkkosivusto
- YLE Elävä arkisto: Kike bodasi kultaa (1981)
- Ylen Elävä arkisto: Kike Elomaa ja Juha Mieto dopingväittelyssä 1991
- Iltalehden Julkkislista: Kike Elomaa
- Kike Elomaa Internet Movie Databasessa. (englanniksi)