Kiirunansammal
lehtisammallaji
Kiirunansammal (Oedipodium griffithianum) on sammallaji. Se on luokkansa ainut laji.
Kiirunansammal | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | Äärimmäisen uhanalainen [2] |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Sammalet Bryobionta |
Kaari: | Lehtisammalet Bryophyta |
Alakaari: | Bryophytina |
Luokka: | Kiirunansammalet Oedipodiopsida |
Lahko: | Kiirunansammalet Oedipodiales |
Heimo: | Kiirunansammalet Oedipodiaceae |
Suku: | Kiirunansammalet Oedipodium |
Laji: | griffithianum |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Ulkonäkö
muokkaaKiirunansammal on pienikokoinen (<1 cm). Sillä on pyöreäkärkiset hampaattomat lehdet, joiden keskisuoni ei ulotu lehden kärkeen asti. Sillä on usein itujyväsiä.[4]
Levinneisyys
muokkaaKiirunansammal esiintyy molemmilla pallonpuoliskoilla viileillä ja mereisillä alueilla. Suomesta vain yksi havainto Kilpisjärven Saanalta.[5] Lajia pidetään Suomessa sukupuuttoon hävinneenä.[6]
Elinympäristö
muokkaaKiirunansammal viihtyy kostealla humuksella happamalla- tai kalkkikalliolla.[5][4]
Lähteet
muokkaa- ↑ Hallingbäck, T.: Oedipodium griffithianum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Kiirunansammal – Oedipodium griffithianum Laji.fi. Viitattu 31.8.2022.
- ↑ Goffinet, B & Buck, W. R. & Shaw, A. J.: Moss classification eeb.uconn.edu. Arkistoitu 7.5.2012. Viitattu 13.9.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Oedipodium griffithianum The British Bryological Society. Viitattu 13.9.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Tauno Ulvinen, Kimmo Syrjänen ja Susanna Anttila (toim.): Suomen sammalet: levinneisyys, ekologia, uhanalaisuus. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 2002. ISBN 952-11-1152-6 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 221. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3806-5 Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010 sivut 181–685 (pdf).