Kiiminkijoen vesistöalue
Kiiminkijoen vesistöalue (vesistöaluetunnus 60) on Suomen päävesistöalue, jonka laskujoki Kiiminkijoki laskee Perämereen. Se sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla Utajärven, Pudasjärven, Puolangan ja entisten Haukiputaan, Kiimingin ja Ylikiimingin kuntien alueella. Vesistöalueen pääjoet ovat Kiiminkijoki sekä sen suurin sivujoki Nuorittajoki.
YleistäMuokkaa
Vesistön sijaintiMuokkaa
Kiiminkijoen valuma-alueen pinta-ala on 3 813,55 neliökilometriä ja järvisyys on 2,97 %. Joen pääuoman pituus on noin 150 kilometriä. Nuorittanjoen valuma-alueen pinta-ala on 1 136 km² ja järvisyys 2,2 %. Muut Kiiminkijoen huomattavat sivujoet ovat Tilanjoki-Pirttijoki, Jolosjoki ja Vepsänjoki. Kiiminkijoen valuma-alueen pinta-alasta noin 60 % on suota.[1][2]
Vesistöalueen jakovaiheitaMuokkaa
Vesistöalueen toisessa jakovaiheessa on seuraavat alueet tai valuma-alueet. Sisennys tarkoittaa luettelossa sitä, että vesistöalue laskee tai yhtyy ylempänä sijaitsevaan vesistöalueeseen. Samalle tasolle sisennetyt vesistöalueet laskevat kaikki yläpuoliseen vesistöalueeseen vastaavassa järjestyksessä niin, että ylin yhtyy lähempänä alajuoksua [1][2]:
- Kiiminkijoen alaosan alue (60.01)
- Ylikiimingin alue (60.02)
- Nuorittajoen alaosan alue (60.06)
- Nuorittajoen yläosan valuma-alue (60.07)
- Kiiminkijoen keskiosan alue (60.03)
- Juorkunan alue (60.04)
- Pirttijoen valuma-alue (60.08)
- Puolankajärven valuma-alue (60.05)
- Kuorejoen valuma-alue (60.09)
Vesistöalueen suurimmat järvet ovat joen keski- ja latva-alueilla sijaitsevat Kalhamajärvi, Iso Olvasjärvi, Vihajärvi sekä Auhojärvi. Virtaamien vaihtelut ovat suuria vähäjärvisyyden vuoksi.
Kiiminkijoen vesistöalue on nykyään suojeltu koskiensuojelulailla. Kiiminkijoki kuuluu Project Aqua -ohjelmaan, jonka tavoitteena on säilyttää vesistöt jatkuvan tieteellisen tutkimustyön kohteina. Kansainvälisestikin harvinaisena Kiiminkijoki on kokonaisuudessaan sisällytetty Natura 2000 -ohjelmaan.
Katso myösMuokkaa
LähteetMuokkaa
ViitteetMuokkaa
- ↑ a b Kiiminkijoen vesistö (60) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 8.2.2018.
- ↑ a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kiiminkijoen vesistöalue Wikimedia Commonsissa
