Khashamin taistelu

Khashamin taistelu oli yhteenotto 7.8. helmikuuta 2018 Yhdysvaltojen, SDF:n ja Syyrian hallinnolle uskollisten joukkojen välillä Eufratin itäpuolella Khashamissa lähellä Deir al-Zourin kaupunkia Syyrian sisällissodan aikana. Yhteenotto syttyi Syyrian joukkojen ylitettyä Eufratin ja tulitettua yhdysvaltalaisjoukkoja Conocon kaasulaitoksella. Yhdysvaltojen mukaan taisteluun osallistui myös venäläisen Wagner-ryhmän joukkoja Syyrian puolella. Yhdysvallat vastasi suurella tulikeskityksellä ilmastaja maasta. Eufratjoen yli edenneet syyrialaiset vetäytyivät yöllä 8. helmikuuta.

Khashamin taistelu
Osa Syyrian sisällissotaa
Tapahtuma-alueen kartta.
Tapahtuma-alueen kartta.
Päivämäärä:

7.8. helmikuuta 2018

Paikka:

Khasham, Syyria
35°20′10″N, 40°18′34″E

Lopputulos:

Yhdysvaltojen voitto

Osapuolet

 Syyria

 Yhdysvallat
Flag of Syrian Democratic Forces.svg SDF

Vahvuudet

noin 500

Yhdysvallat noin 40

Tappiot

100–300

Yhdysvallat 0
Flag of Syrian Democratic Forces.svg 1 haavoittunut

Taistelu herätti huomiota etenkin venäläisten palkkasotilaiden väitetyn osallistumisen takia. Taistelun tappioista on kiistelty ja myös moni muu yksityskohta on epäselvä.

TaustaMuokkaa

Noin 30 Yhdysvaltojen Erikoisoperaatioiden esikunnan alaista Delta Forcen ja armeijan Rangers-joukkojen sotilasta olivat kurdien ja arabien asejoukkojen (SDF) kanssa Conocon kaasuvoimalalla lähellä Deir al-Zourin kaupunkia Syyriassa.[1] Yhdysvallat ja Venäjä olivat vuonna 2017 sopineet Eufratjoen erottavan SDF:n ja Bašar al-Assadin hallinnolle uskollisia joukkoja. Joen itäpuolella SDF:n hallitsemalla alueella sijaitsee useita kaasukenttiä.[2]

Aamulla noin kello 05.00 paikkeilla arviolta 250 Assadille uskollisten asejoukkojen sotilasta yritti ylittää Eufratin yli kulkevan ponttoonisillan, Joukkoihin kuului puoliaseellisia joukkoja Bekera- ja Albo Hamadin heimoista, Syyrian 4. divisioonan sotilaita, sekä Iranin komennossa olevien Fatimiyoun ja Zainabiyoun-prikaatien irakilaisia ja afganistanilaisia jäseniä. Yhdysvaltojen joukot vastasivat ylitysyritykseen varoituslaukauksin. Lopulta ylitystä yrittäneet joukot vetäytyivät ilman tappioita kummallakaan puolella.[2]

TaisteluMuokkaa

Kello 15.00 syyrialaiset joukot aloittivat hitaan etenemisen kohti Conocon kaasulaitosta. Iltaan mennessä syyrialaisia oli noin 500. Mukana oli myös 27 ajoneuvoa, joihin lukeutui panssarivaunuja ja panssaroituja miehistönkuljetusajoneuvoja. Yhdysvaltojen tiedustelulähteiden mukaan joukkojen mukana oli myös venäläisiä palkkasotilaita, todennäköisimmin niin sanotusta Wagner-ryhmästä.[1]

Syyriassa muutaman kymmenen kilometrin päässä oli Yhdysvaltojen operaatiotukikeskus, jossa Yhdysvaltain merijalkaväki ja Green Berets-joukot seurasivat tilannetta lennokeilla. Tilanteen kehittyminen huomattiin edelleen Al Udeidin lentotukikohdassa Qatarissa ja edelleen Pentagonissa Yhdysvalloissa. Operaatiotukikeskuksella alettiin valmistella 16:ta sotilaan MRAP-ajoneuvoilla varustettua valmiusosastoa varmuuden varalta.[1]

Noin kello 20.30 kolme T-72 -panssarivaunua olivat edenneet muutaman kilometrin päähän Conocon kaasulaitokselta. Operaatiotukikeskus pisti valmiusosastonsa liikkeelle. Panssarivaunuja ja muita ajoneuvoja koottiin läheiselle rakennetulle alueelle ilmeisesti niiden kätkemiseksi. Kello 22.00 ne alkoivat lähestyä Yhdysvaltojen sotilaiden asemia Conocolla. Tulitus alkoi tuntia myöhemmin. Yhdysvaltojen asemiin osui tykistö- ja kranaatinheitintulta, sekä panssarivaunujen tykkitulta. Yhdysvaltain sotilasjohto yritti ottaa 15 minuutin ajan yhteyttä venäläisiin. Venäläiset vakuuttivat, että paikalla ei ollut venäläisiä joukkoja. Tuolloisen Yhdysvaltain puolustusministeri James Mattisin mukaan hän antoi tämän jälkeen kenraali Joseph Dunfordille käskyn tuhota etenevät joukot.[1]

Seurasi kolme tuntia kestänyt Yhdysvaltojen tulikeskitys, johon osallistui merijalkaväen raketinheittimet, F-22 ja F-15 hävittäjäpommittajat, B-52 pommikoneet, AC 130-koneet ja AH-64 -taisteluhelikopterit. Lentokoneet tulivat paikalle useina eri aaltoina. Tulikeskitys alkoi hillitä aamuyöllä kello 01.00 8. helmikuuta, kun suurin osa lentokoneista joutui palaamaan polttoaineen ja ammuksien loppuessa. Tulitus jatkui Conocon sotilaiden ja valmiusjoukon saapuessa paikalle. Yhdysvaltalaisia oli nyt yhteensä noin 40. Syyrialaiset ja palkkasotilaat lähestyivät edelleen jalan Yhdysvaltojen tulittaessa konekivääreillä ja Javelin-ohjuksin. Lopulta alueelle alkoi saapua myös uusia pommikoneita. Syyrian puolella jalkaväki alkoi viimein vetäytyä noin kello 02.00 ja tulitus lakkasi.[1]

SeurauksetMuokkaa

Yksikään yhdysvaltalaissotilas ei kaatunut tai haavoittunut. Heidän puolellaan haavoittui yksi SDF:n sotilas. Syyrian puolen tappioista on kiistelty. Syyrian asevoimien upseeri kertoi aluksi noin 100:n kaatuneen. Kaatuneita on voinut muiden arvioiden mukaan voinut olla jopa 200–300. On epäselvää, kuinka moni venäläinen palkkasotilas sai surmansa. Venäläiset viranomaiset ilmoittivat aluksi neljän venäläisen kaatuneen.[1] Venäläinen yksityinen tutkimuskeskus Conflict Intelligence Team väitti vahvistaneensa kahdeksan kaatuneen venäläisen henkilöllisyyden.[2] Voice of American ja Radio Free Europen ylläpitämä Polygraph.info julkaisi äänitteen, joka sen mukaan sisälsi venäläisten palkkasotilaiden radiokeskustelua. Keskustelussa puhutaan "kahdestasadasta kaatuneesta". [3] Jotkin muut lähteet mainitsivat vieläkin suurempia tappiolukuja. Esimerkiksi Igor Girkin ja muut äärikansallismieliset tahot puhuivat joa 600:sta kaatuneesta..[2] Etenkin äärikansallismieliset tahot ovat kuitenkin saattaneet antaa liioiteltuja lukemia, jotta osoitettaisiin että Venäjä ei tue toimia Syyriassa tarpeeksi.[4]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f Thomas Gibbons-Neff: How a 4-Hour Battle Between Russian Mercenaries and U.S. Commandos Unfolded in Syria The New York Times. Viitattu 27.8.2020. (englanniksi)
  2. a b c d Christoph Reuter: The Truth About the Russian Deaths in Syria Spiegel. Viitattu 27.8.2020. (englanniksi)
  3. Alex Lockie: 'They beat our a--es': Russian mercenaries talk about humiliating defeat by US in reportedly leaked audio Business Insider. Viitattu 27.8.2020. (englanniksi)
  4. Sebastien Roblin: Did U.S. and Russian Troops Fight Their Bloodiest Battle Since World War I in February? The National Interest. Viitattu 27.8.2020. (englanniksi)